Huokaus.

Yrittänyttähän ei laiteta (whatever that means..) mutta on se nyt prkl kun vaikka kuinka yrittäisi niin maan penteleesti, ni ei siitä kyllä mitään hyötyä tunnu olevan. Kaikki menee vaan ihan just niin munilleen kuin ovat aikoneetkin mennä. Tein mitä tahansa, mikään ei onnistu. Parempi pysyä kotona, peiton alla ja odottaa hidasta kuolemaa. Kissoja en ainakaan hanki, ne vaan söisi mun mätänevän ruumiini.

Musta tulee kissaton kissamummo. Se, joka ohittaa kassajonossa ja tökkii kepillä nuorisoa ja kiroilee julkisissa, jos ei pääse siihen paikalla, jolla on aina istunut viimeset viiskyt vuotta.

En näe tulevaisuuttani tällä hetkellä kovin valoisana. En varsinkaan sunnuntain jälkeen, jolloin karille karahti taas yksi ihmissuhde.