Day 01 - Your Favorite Song

Heti tällanen superhelppo tähän alkuun...

Kyseessä siis Facebookista tuttu 30 Day Song Challenge, johon päätin pitkän mietinnän jälkeen ottaa osaa vähän näin myöhässä. Tuleepa ainakin postauksia.. 

day 01 - your favorite song

day 02 - your least favorite song
day 03 - a song that makes you happy 
day 04 - a song that makes you sad
day 05 - a song that reminds you of someone
day 06 - a song that reminds you of somewhere
day 07 - a song that reminds you of a certain event 
day 08 - a song that you know all the words to
day 09 - a song that you can dance to
day 10 - a song that makes you fall asleep 
day 11 - a song from your favorite band 
day 12 - a song from a band you hate 
day 13 - a song that is a guilty pleasure 
day 14 - a song that no one would expect you to love 
day 15 - a song that describes you 
day 16 - a song that you used to love but now hate 
day 17 - a song that you hear often on the radio
day 18 - a song that you wish you heard on the radio
day 19 - a song from your favorite album
day 20 - a song that you listen to when you’re angry 
day 21 - a song that you listen to when you’re happy
day 22 - a song that you listen to when you’re sad
day 23 - a song that you want to play at your wedding
day 24 - a song that you want to play at your funeral
day 25 - a song that makes you laugh
day 26 - a song that you can play on an instrument
day 27 - a song that you wish you could play
day 28 - a song that makes you feel guilty
day 29 - a song from your childhood 
day 30 - your favorite song at this time last year

Foo Fighters @ Kalasatama, Helsinki 26.6.2011

Is someone getting the best 
the best, the best, the best of you?

Well. Kalasatama ainakin! Aivan mahtava keikka tänään äijiltä! En edes tiennyt, kuinka paljon pidän Foo Fightersista ennen tätä päivää. On mulla Skin and Bones hyllyssä ja sitä olen jonkin verran kuunnellutkin (ja välillä Spotifystakin etsinyt jotain hittejä). Mutta ei tollasia livelevyjä taideta laskea..? Mä tykkään niistä, fiilis on yleensä parempi kuin studioalbumeissa. En tosin muutenkaan kuuntele paljoa musiikkia levyiltä, joten tämä höpinä on nyt hieman toisarvoista.

Pääsin paikalle hieman ennen Biffy Clyron keikkaa (Michael Monroe oli lehtien mukaan hyvä, hieman kaivelee, etten jaksanut vielä sitä lähteä katsomaan). Lämmittelijä oli mulle täysin uusi tuttavuus, mikä on sinänsä jännittävää, että bändi on kuitenkin perustettu jo vuonna 1995! Kuulosti kyllä hyvältä ja ajattelin perehtyä bändin tuotantoon tarkemmin tässä loman aikana.

Aurinko paistoi ja ihmiset olivat hyväntuulisen oloisia. Ympärillä pyörineet lokit hieman latistivat tunnelmaa heti kättelyssä mutta nekin unohtuivat lopulta, kun päästiin kunnolla asiaan. Niitä oli meinaan aivan s**tanallinen määrä siellä! Siis ihan Hitchcock-meininki, paitsi etteivät tainneet hyökkiä kenekään kimppuun kuitenkaan.

Järjettömän suurelta baarialueelta onnistuin löytämään muun seurueeni ja keikan alkaessa sunnattiin lavan oikeaan (katsomosta katsottuna) nurkkaan. Melko lähelle päästiinkin, paikassa ei sinänsä mitään vikaa ollut, mutta koska se oli tosiaan hieman sivussa, ei paikalta nähnyt rumpalia ollenkaan. Onneksi oli skriini siinä aika hollilla, minkä kautta näki sitten Tayloriakin. Davekin kävi pari kertaa moikkaamassa siinä lavan nurkalla, jolloin tajusin olevani oikeastaan aika lähellä. Uuuh, Dave... Nyt ymmärsin senkin, miksi naiset on niin kuumana siihen. Sai se munkin pöksyt kastumaan sooloillaan. ;)

Joku oli ehtinyt jo laittaa videon juutubeen. Tuo on kuvattu melkolailla läheltä sitä meidän paikkaa. Oltiin hieman lähempänä kaiuttimia.

Sedät rokkasi parin tunnin ajan sellasta vauhtia, ettei meinannut perässä pysyäkään tämmönen sohva-ameeba. Aivan mahtava fiilis oli koko ajan ja kaikkensa antoivat. Päälimmäisinä mieleen jäivät Breakout, Monkey Wrench, Wheels ja Best of You. Ilahduttava oli myös bluesveto, jota yleisö ei selvästikään tuntenut kovin hyvin. Tai jotenkin tuntui, että kaikki ympärillä olevan aika pihalla, et mitä nyt pitäisi tehdä. Tarkistin asian nyt kotiin päästyäni, kyseessä oli Mose Allisonin Young Man Blues. Tykkäsin possuna! :D

Encorettomuus tuntui tottumattomalle hieman oudolta, mutta sen verran monta kertaa Dave Grohl sanoi, että soittavat mieluummin niin kauan kunnes joku kieltää enempää soittamasta, ettei se sitten ollutkaan niin paha. Taisi ennen toiseksi viimeistä vetoa joku käydä Davelle mainitsemassa näistä aikarajoista. Oikeastaan aika mahtava ajatus soittaa niin pitkälle kuin annetaan. Encorethan on oikeastaan vähän sellasta turhaa seisottamista..

Everlong. <3 Siihen oli hyvä päättää ilta.

Olipas muuten mahtavuutta päästä pitkästä aikaa kuuntelemaan livenä musiikkia. En edes muista, milloin viimeksi olen ollut millään keikalla. Tuo Kalasataman keikkapaikka ei edelleenkään kuulu suosikkeihini. En vaan tykkää, että ulkokeikat alkavat muistuttaa enempi ja enempi yhden päivän minifestareita. Täytyy siis yrittää pysytellä sisä- ja stadikkakeikoilla. Varmaan Livenation raahaa tuonne ensi kesäksikin jonkun, joka on vaan ihan pakko nähdä.

Loman ensimmäinen viikonloppu

Juhannus sujui hieman eri tavalla kuin olin ajatellut. Ei satanut, mikä aiheutti huonon omatunnon, koska aurinkoisella säällä ei vaan voi maata ja katsoa telkkaria. Höh. No ei se mitään, onneksi oli joukko ystäviä kaupungissa. Heidän kanssaan oli mukava ilta hyvän ruuan, juoman, musiikin ja seuran merkeissä. Suht aikaisin kotona, ei krapulaa lauantaina. Onnistunut juhannus, jäi kerrankin hyvä mieli.

Tänään Foo Fighters. Mietin, jaksaisiko mennä paikalle jo viideksi, kun Von Hertzen Brothersit aloittavat 16.45. En ole heitä koskaan nähnyt livenä, voisi olla mielenkiintoista. Michael Monroe esiintyy kuuden aikaan. Hänet olen nähnyt joskus jollain festarikeikalla (taisi olla Ankkarock [rip]). Täytyy alkaa pikku hiljaa valmistautua keikalle. Vielä kun olisi jotain seuraa, olisi kivempaa. :P

James Blunt Helsinkiin

Ai nii, meinas unohtua.
Ihana ihana James. <3

KaisaFest 19.6. (sunnuntai)

JAMES BLUNT +special guest

Lippu 49€.

PAKKO PÄÄSTÄ! Kuka lähtee messiin?
http://www.kaisafest.fi/liput/

Minimatkailua

Olipa hauska risteily. En edes muista, millon viimeksi olisin nauranut yhtä paljon. Kiitos Tiia, Kaisa, Iina ja kaikki satunnaiset keijot, joita tavattiin.

Viking Linen Turku-Tukholma-Turku miniristeily oli siis kyseessä.

American Idol s. 10, ep. 1

Oolalaa mikä startti! Oli pakko kirjoittaa aiheesta, kun kymppikauden ekan jakson alku oli niin dynaaminen ja kiinnostava, että on varmaan pakko taas katsoa AI:tä. En nyt ihan kaikkia kausia ole seurannut, mutta melkein kaikkia vähän ainakin ja kyllä myönnän, että näistä tv-kisailuista Idolit on kyllä suurimpia suosikkejani. En vaan voi olla ihailematta niitä nuoria, jotka osaavat laulaa ja esiintyäkin.

Ja hitto, ekat kolme esiintyjää meni heittämällä jatkoon. Ja moni muu heidän jälkeen. Mitä ihmettä?! Missä ne surkeat? Ei sillä, että niitä oikeastaan yhtään kaipaisin, mutta kuuluuhan ne tähän formaattiin ja joskus surkeista saa hyvät naurut. Varsinkin niistä, jotka on muutenkin vähän outoja. Tänään nauruja tarvitseekin, ku on ollut niin ankea päivä. (Muka vuoden onnellisin päivä. Paskat sanon.) Mut tulihan niitäkin sitten jossain välissä. Ja sit on ne tapaukset, jotka laulavat kuin enkelit ja ovat persoonallisuudeltaan .. no outoja, lievästi sanottuna. Kuten se Jersey-tyttö, jolla oli bikineissä tähdet.

En halua vielä valita suosikkeja, mutta ainakin 16-vuotias Robbie sai kylmät väreet mussa aikaan. (TJEU: http://www.youtube.com/watch?v=sLNkvdQJQa0 1:20 kohilla alkaa laulu.) Myös crazy-Ashleyssä oli jotain vetoavaa ja se laulava tarjoilija vaikuttaa siltä, että varmasti kuorivat ankanpojasta joutsenen. :)

Uusittu tuomaristo tuntuu toimivalta yhdistelmältä. Mahtava Steven Tyler! Tuo varmasti erilaista näkemystä kisaan ja tekee tuomaristostakin mielenkiintoisemman, kun siellä on mukana rokkari. Jennifer Lopez on myös mielenkiintoinen lisä ja niin suuri stara kuin se onkin, mulla ei ole siitä oikein minkäänlaista mielikuvaa. Yleensä julkkiksista on (mulla ainakin) edes jonkinlainen ajatus, millaisina ne on. Tän ekan jakson perusteella ainakin J Lo vaikuttaa ihan positiiviselta yllätykseltä.

Amy Macdonald, 23.9.2010 Circus, Helsinki

Oi Amy. Mikä ääni, mikä nainen. Niin kaunis tyttö ja ihana kultainen kotelomekko päällä. En nyt osaa enää mitään tarkkoja biisilistoja tähän rustata, mutta voin kertoa, että isoimmat hitit kuultiin ja monta muuta mahtavaa kappaletta. :)

Keikka oli itsessään mainio ja bändi tuntui viihtyvän. Amy jutteli melkein kaikkien biisien välissä jotain, muisteli edellistä Suomen reissua ja pahaa krapulaa ainakin. :D Ihmeellistä, luulin että skotit on kovia ottamaan kuppia, mutta ne ehkä ne onkin muut britit, jotka pitää sellaista mainetta yllä. Harmitti kyllä kovasti, että vieressä olleet tyttö ja poika juttelivat keikan läpi taukoamatta. Niiden kahden ääni kuului jotenkin ihan liian kovaa kaiken musiikin ja Amyn puheiden yli. Oma skotlantini ei kuitenkaan ole niin hyvä, että keskittymättä olisin saanut selvää kaikesta höpötyksestä, joten tuo pariskunta kyllä pilasi tunnelmaa. Ihme jengiä, maksaa nyt monta kymppiä siitä, että tulee juttelemaan keikalle.. Ei pysty käsittää.  

Lämppärinä oli Vesterinen Yhtyeineen, jota en oo koskaan aiemmin kuunnellut, mutta kuulosti kyllä aivan tutustumisen arvoiselta. Vesterisellä on kiva ääni. Sellainen, jota voisi kuunnella lauantai-iltaisin, kun on päättänyt jäädä kotiin lukemaan kirjoja ja muotilehtiä uloslähtemisen sijasta.  

U2 Helsinki 360 Tour (Ill Go Crazy If I Dont go Crazy Tonight) 20 Aug 2010.

U2 Olympiastadionilla 20.8.2010

Stadionkeikat on parhautta silloin kun on istumapaikka ja näkeekin vähän jotain (on edes kunnon screenit). Harvemmin joutuu valittamaan äänentoistosta. Ei mitään ongelmia tälläkään kertaa.

Ei mitään onglemaa minkään suhteen! PARAS KEIKKA ehkä ikinä! Ehdottomasti TOP2:ssa. : )
Tai ehkä jopa TOP1:ssä, en pysty päättämään kumpi oli parempi U2 vai The Prodigy..
Mutta ei noita voi edes verrata, jakavat sitten ykköspaikan parhaana keikkakokemuksena.

Mahtava sää, mahtavat paikat (istumakatsomo-B eli periaatteessa kai paskat paikat, mutta varmasti nähtiin paremmin kuin jossain keskellä kenttää seisoneet), mahtava bändi. Koko perjantai-ilta oli yhtä mahtavuutta! Olin aivan liekeissä jo heti töistä päästyäni. Jos ei olisi tarvinnut odotella kaveria, jonka lippu mulla oli, olisin varmaan lähteny Stadikalle jo heti ennen kuin työpäivä kunnolla edes loppui. No, nyt mentiin aika sopivasti joskus kahdeksan jälkeen, kun keikka piti alkaa 20.45. Ei haitannut vaikka joutui odottamaan, kun oli jotain teknistä ongelmaa. En edes ymmärrä, miksi siitä oli niin paljon mainintoja medioissakin. Oon joskus oottanut kauemminkin. Peloitti vain, jos joutuvat lyhentämään settiä, kun on noita kaiken maailman säännöksiä melusta. Eivät onneksi joutuneet.

Bändi tuli lavalle ja kulkivat aivan läheltä meidän istumapaikkoja (sama myös poislähtiessä). Lisäksi vaikka oltiin lavan takapuolella, kävi jokainen bändin jäsenen siellä morjestamassa ja soittamassa, Larrykin otti rummun käteen ja käveli soittamaan meille takapiruille! 360-lava on mainio keksintö. Ja miten mahtavasti se oli toteutettu! Valot, kaiuttimet, screenit.. Kymppiin osuivat. Toki lavan etupuolelta olisi varmasti nähnyt paremmin ja saanut paremman kosketuksen fiilikseen ja bändiin, mutta se olisi melkein vaatinut alle vapaapäivän ja kokopäiväisen jonottamisen. En ole paikoista siis lainkaan pettynyt.

Fiilis oli alusta loppuun aivan katossa. Istuin alas kai kerran, ehkä kaksi, muuten tanssin ja heiluin ja fiilistelin itku silmässä. Aivan käsittämätön tunne, kun keikka alkoi ja tajusi missä on. Vielä käsittämättömänpi fiilis, kun näki sieltä lavaperspektiivistä sen yleisön ja käsimeren. Mä tahdon ensi elämässä olla rokkitähti, niin hienolta se näytti. :D

I'll Go Crazy if I Don't Go Crazy Tonight jäi päähän soimaan ja City of Blinding Lights teki myös vaikutuksen. En pysty käsittämään, että juuri nuo kappaleet saivat mut eniten vaikuttuneeksi, kun ovat molemmat sellaisilta U2-levyiltä, joita en ole kuunnellut yhtään. Vieläpä osasin sanatkin, hämmentävää. Kai sitä sen verran tulee kuitenkin kuunneltua radiota tai muuta kautta noita. Ja tapa jolla ne vedettiin, oi herranen aika mitä biletystä tuo I'll Go Crazy.. ja City of Blinding Lights on jo itsessään koskettava, mutta vielä ne telkulla pyörineet kysymykset eri kielillä pistivät miettimään ja vähän koskettivat kovaa kuortani.

En pysty edes pukemaan sanoiksi sitä perjantaita. Olen edelleen ekstaasissa. En keksi enää yhtään bändiä, jonka palavasti haluaisin nähdä. Molemmat nähty tänä kesänä. Tämä oli niistä tärkeämpi (toinen oli siis Green Day) ja odotetumpi. Joo.. Nyt kun taas kävin mielessäni läpi tätä, u2 oli EHDOTTOMASTI PARAS KEIKKA IKINÄ!

Biisilista:

Return Of The Stingray Guitar

Beautiful Day

New Year's Day

Get On Your Boots

Magnificent

Mysterious Ways

Elevation

Until The End Of The World

I Still Haven't Found What I'm Looking For

North Star

Glastonbury

In A Little While

Miss Sarajevo

City of the Blinding Lights

Vertigo

I'll Go Crazy If I Don't Go Crazy Tonight / Discothèque

Sunday Bloody Sunday

MLK

Walk On / You'll Never Walk Alone

Encoret:

One

Where The Streets Have No Name

Ultra Violet

With Or Without You

Moment of Surrender

30 Seconds to Mars 12.3.2010 Jäähallilla

Mainio keikka! = ) Ei tosin yhtä hyvä kuin 2008 keikka, mutta aivan erinomainen silti. On hyvin lähellä, etten liity niiden Echelon-jengiin. Mutta sehän on lähinnä ilmaista markkinointityöntekoa bändin hyväksi.. En taida, hoitakoon ite. :D

Mut aivan törkyhyvä keikka. Lämppäreitä oli kuulemma kaksi, mutta nähtiin vain se toinen eli Carpark North, joka on hyvä bändi. Olisi kiva päästä joskus niiden omalle oikean mittaiselle keikalle.

Bändi antoikin sitten taas odotella itteään. Tällä kertaa onneksi ei tarvinnut kuunnella AC/DC:tä siinä välissä. Mutta aivan v*un kauan kesti ennen kuin aloittivat. Se vähän söi tunnelmaa siitä alusta. Melko lähelle lavaa päästiin tunkemaan, tosin ei se paljoa näkemisen kannalta hyödyttänyt, koska siellä oli niin paljon hyvin pitkiä ihmisiä. En muista milloin viimeks olisin tuntenut itseni niin auttamattoman lyhyeksi kuin tuolla keikalla. Meininki yleisössä vaikutti paljon vaisummalta kuin pari vuotta sitten, mutta yhtä kaikki aivan hyvä ja oltiin niin lähellä lavaa, että näin Jaredin siniset silmät. :) Joo, jos se tulis ja veis mut mukaansa, niin jättäisin kyllä kyselemättä koko tän hetkisen elämäni. :D

Biisilista:

1. Escape
2. Night of the Hunter
3. Attack
4. Vox Populi
5. From Yesterday
6. A Beautiful Lie
7. This Is War
8. L490

9. Revenge
10. Capricorn (A Brand New Name)
11. The Kill
12. Closer to the Edge
13. Search and Destroy
14. Buddha For Mary
15. The Fantasy
16. Kings And Queens

Listan lähde: http://ylex.yle.fi/musiikki/keikkabarometri/keikkabarometri-30-seconds-to-mars-helsingin-jaahalli

Tahtoisin jotain 30 Seconds to Mars -krääsää. Ehkä rannenauhan tai jotain. Niiden paidat ei oo nykyisellään kovin kivoja, vanhemmat olisi olleet kivempia, mutta joku ranneke tai avaimenperä voisi riittää. Täytyy kahtella, jos joskus jossain törmää. Ei nyt jaksa netistä tilata yhtä avaimenperää kuitenkaan. :D