22.8.2010
U2 Olympiastadionilla 20.8.2010
Stadionkeikat on parhautta silloin kun on istumapaikka ja näkeekin vähän jotain (on edes kunnon screenit). Harvemmin joutuu valittamaan äänentoistosta. Ei mitään ongelmia tälläkään kertaa.
Ei mitään onglemaa minkään suhteen! PARAS KEIKKA ehkä ikinä! Ehdottomasti TOP2:ssa. : )
Tai ehkä jopa TOP1:ssä, en pysty päättämään kumpi oli parempi U2 vai The Prodigy..
Mutta ei noita voi edes verrata, jakavat sitten ykköspaikan parhaana keikkakokemuksena.
Mahtava sää, mahtavat paikat (istumakatsomo-B eli periaatteessa kai paskat paikat, mutta varmasti nähtiin paremmin kuin jossain keskellä kenttää seisoneet), mahtava bändi. Koko perjantai-ilta oli yhtä mahtavuutta! Olin aivan liekeissä jo heti töistä päästyäni. Jos ei olisi tarvinnut odotella kaveria, jonka lippu mulla oli, olisin varmaan lähteny Stadikalle jo heti ennen kuin työpäivä kunnolla edes loppui. No, nyt mentiin aika sopivasti joskus kahdeksan jälkeen, kun keikka piti alkaa 20.45. Ei haitannut vaikka joutui odottamaan, kun oli jotain teknistä ongelmaa. En edes ymmärrä, miksi siitä oli niin paljon mainintoja medioissakin. Oon joskus oottanut kauemminkin. Peloitti vain, jos joutuvat lyhentämään settiä, kun on noita kaiken maailman säännöksiä melusta. Eivät onneksi joutuneet.
Bändi tuli lavalle ja kulkivat aivan läheltä meidän istumapaikkoja (sama myös poislähtiessä). Lisäksi vaikka oltiin lavan takapuolella, kävi jokainen bändin jäsenen siellä morjestamassa ja soittamassa, Larrykin otti rummun käteen ja käveli soittamaan meille takapiruille! 360-lava on mainio keksintö. Ja miten mahtavasti se oli toteutettu! Valot, kaiuttimet, screenit.. Kymppiin osuivat. Toki lavan etupuolelta olisi varmasti nähnyt paremmin ja saanut paremman kosketuksen fiilikseen ja bändiin, mutta se olisi melkein vaatinut alle vapaapäivän ja kokopäiväisen jonottamisen. En ole paikoista siis lainkaan pettynyt.
Fiilis oli alusta loppuun aivan katossa. Istuin alas kai kerran, ehkä kaksi, muuten tanssin ja heiluin ja fiilistelin itku silmässä. Aivan käsittämätön tunne, kun keikka alkoi ja tajusi missä on. Vielä käsittämättömänpi fiilis, kun näki sieltä lavaperspektiivistä sen yleisön ja käsimeren. Mä tahdon ensi elämässä olla rokkitähti, niin hienolta se näytti. :D
I'll Go Crazy if I Don't Go Crazy Tonight jäi päähän soimaan ja City of Blinding Lights teki myös vaikutuksen. En pysty käsittämään, että juuri nuo kappaleet saivat mut eniten vaikuttuneeksi, kun ovat molemmat sellaisilta U2-levyiltä, joita en ole kuunnellut yhtään. Vieläpä osasin sanatkin, hämmentävää. Kai sitä sen verran tulee kuitenkin kuunneltua radiota tai muuta kautta noita. Ja tapa jolla ne vedettiin, oi herranen aika mitä biletystä tuo I'll Go Crazy.. ja City of Blinding Lights on jo itsessään koskettava, mutta vielä ne telkulla pyörineet kysymykset eri kielillä pistivät miettimään ja vähän koskettivat kovaa kuortani.
En pysty edes pukemaan sanoiksi sitä perjantaita. Olen edelleen ekstaasissa. En keksi enää yhtään bändiä, jonka palavasti haluaisin nähdä. Molemmat nähty tänä kesänä. Tämä oli niistä tärkeämpi (toinen oli siis Green Day) ja odotetumpi. Joo.. Nyt kun taas kävin mielessäni läpi tätä, u2 oli EHDOTTOMASTI PARAS KEIKKA IKINÄ!
Biisilista:
Ei mitään onglemaa minkään suhteen! PARAS KEIKKA ehkä ikinä! Ehdottomasti TOP2:ssa. : )
Tai ehkä jopa TOP1:ssä, en pysty päättämään kumpi oli parempi U2 vai The Prodigy..
Mutta ei noita voi edes verrata, jakavat sitten ykköspaikan parhaana keikkakokemuksena.
Mahtava sää, mahtavat paikat (istumakatsomo-B eli periaatteessa kai paskat paikat, mutta varmasti nähtiin paremmin kuin jossain keskellä kenttää seisoneet), mahtava bändi. Koko perjantai-ilta oli yhtä mahtavuutta! Olin aivan liekeissä jo heti töistä päästyäni. Jos ei olisi tarvinnut odotella kaveria, jonka lippu mulla oli, olisin varmaan lähteny Stadikalle jo heti ennen kuin työpäivä kunnolla edes loppui. No, nyt mentiin aika sopivasti joskus kahdeksan jälkeen, kun keikka piti alkaa 20.45. Ei haitannut vaikka joutui odottamaan, kun oli jotain teknistä ongelmaa. En edes ymmärrä, miksi siitä oli niin paljon mainintoja medioissakin. Oon joskus oottanut kauemminkin. Peloitti vain, jos joutuvat lyhentämään settiä, kun on noita kaiken maailman säännöksiä melusta. Eivät onneksi joutuneet.
Bändi tuli lavalle ja kulkivat aivan läheltä meidän istumapaikkoja (sama myös poislähtiessä). Lisäksi vaikka oltiin lavan takapuolella, kävi jokainen bändin jäsenen siellä morjestamassa ja soittamassa, Larrykin otti rummun käteen ja käveli soittamaan meille takapiruille! 360-lava on mainio keksintö. Ja miten mahtavasti se oli toteutettu! Valot, kaiuttimet, screenit.. Kymppiin osuivat. Toki lavan etupuolelta olisi varmasti nähnyt paremmin ja saanut paremman kosketuksen fiilikseen ja bändiin, mutta se olisi melkein vaatinut alle vapaapäivän ja kokopäiväisen jonottamisen. En ole paikoista siis lainkaan pettynyt.
Fiilis oli alusta loppuun aivan katossa. Istuin alas kai kerran, ehkä kaksi, muuten tanssin ja heiluin ja fiilistelin itku silmässä. Aivan käsittämätön tunne, kun keikka alkoi ja tajusi missä on. Vielä käsittämättömänpi fiilis, kun näki sieltä lavaperspektiivistä sen yleisön ja käsimeren. Mä tahdon ensi elämässä olla rokkitähti, niin hienolta se näytti. :D
I'll Go Crazy if I Don't Go Crazy Tonight jäi päähän soimaan ja City of Blinding Lights teki myös vaikutuksen. En pysty käsittämään, että juuri nuo kappaleet saivat mut eniten vaikuttuneeksi, kun ovat molemmat sellaisilta U2-levyiltä, joita en ole kuunnellut yhtään. Vieläpä osasin sanatkin, hämmentävää. Kai sitä sen verran tulee kuitenkin kuunneltua radiota tai muuta kautta noita. Ja tapa jolla ne vedettiin, oi herranen aika mitä biletystä tuo I'll Go Crazy.. ja City of Blinding Lights on jo itsessään koskettava, mutta vielä ne telkulla pyörineet kysymykset eri kielillä pistivät miettimään ja vähän koskettivat kovaa kuortani.
En pysty edes pukemaan sanoiksi sitä perjantaita. Olen edelleen ekstaasissa. En keksi enää yhtään bändiä, jonka palavasti haluaisin nähdä. Molemmat nähty tänä kesänä. Tämä oli niistä tärkeämpi (toinen oli siis Green Day) ja odotetumpi. Joo.. Nyt kun taas kävin mielessäni läpi tätä, u2 oli EHDOTTOMASTI PARAS KEIKKA IKINÄ!
Biisilista:
Return Of The Stingray Guitar
Beautiful Day
New Year's Day
Get On Your Boots
Magnificent
Mysterious Ways
Elevation
Until The End Of The World
I Still Haven't Found What I'm Looking For
North Star
Glastonbury
In A Little While
Miss Sarajevo
City of the Blinding Lights
Vertigo
I'll Go Crazy If I Don't Go Crazy Tonight / Discothèque
Sunday Bloody Sunday
MLK
Walk On / You'll Never Walk Alone
Encoret:
One
Where The Streets Have No Name
Ultra Violet
With Or Without You
Moment of Surrender
9.8.2010
Lomailua
1 viikko takana ja 1 edessä kesälomaa.
Viime viikko meni oikein mukavasti aluksi lähinnä rötväillen ja loppuviikosta käytiin Särkänniemessä ja mökkeilemässä. Lauantaina heitin talviturkinkin. Ei mennyt kuin koko kesä siihenkin ennen kuin tuon pääsi tekemään.
Särkänniemi oli kyllä melkoinen pettymys. Ensinnäkin oli aivan todella hankala päästä koko alueelle. Oltiin Tampereen keskustassa noin kello 12 ja sisällä huvipuistossa vasta noin 13.30! Jumaliste mitkä ruuhkat siellä oli ja parkkipaikka oli jossain ihan hevon skutsissa. Tilanne ei parantunut sisällä, jossa joka paikkaan (laitteisiin, ruokaa, jopa metrilakua) sai odottaa sen 30-50 minuuttia. Tosi kiva viettää päivä jonossa! NOT! En ole taas hetkeen (vuoteen..) käynyt Linnanmäellä, mutta tuntuu että siellä ei joudu ikinä odottaa näin kauan mihinkään vaikka porukkaa on suhteessa yhtä paljon ellei enemmänkin.
Delfinaariossakin käytiin. Ei kyllä tehnyt vaikutusta millään tavalla. Jos ajatus on tehdä pullonokkadelfiiniä tunnetuksi ja herättää ihmisiä suojelemaan Itämeren pyöriäisiä niin ei auta asiaa, että esittelyvideon tekstitys on huonolla suomella ja vielä huonommalla englannilla kirjoitettu. Ei myöskään tehnyt vaikutusta, että kouluttaja hokee puoli tuntia delfiinin olevan nisäkäs eikä suinkaan kala. Muistakaa se! Pyh. Itketti vaan ne temputkin mitä ne pikkukoir.. siis delfiinit teki. Joitain lajille täysin luonnottomia hyppyjä ja typeriä läpsytyksiä yms. Äh. Sääliksi kävi kavereita. Mieluummin lähtisin jollain aluksella merelle bongaamaan niitä pyöriäisiä tai pullokuonoja.
Viikonloppu vietettiin kaveriporukalla Korpilahdella. Harmi, että Jyväskylän rallit menivät jo, kun möksä oli ihan siinä jonkin rallireitin varrella. Ensi vuonna voisi jopa lähteä ralleja katsomaan, on sitä nyt niin monena vuonna miettinyt. Ei vaan tule koskaan lähdettyä.
Mökkeilyssä ei sinänsä mitään erikoista. Grillausta, saunaa ja oluenjuontia. Kivaa oli olla vaan. Ei oltu järven rannalla, joten jouduttiin lauantaina ajamaan Korpilahden keskustaan uimarannalle. Ei haitannut mitään, samalla hoitui kauppareissu. Uimaranta oli kiva. Siisti ja nurmikkoakin löytyi, kivempi sellaiselle levittää pyyhe kuin hiekkaan. Vesi oli aivan lämmintä. Tein kuitenkin vaan pienen pyrähdyksen järvessä, koska en kauheasti tykkää luonnovesissä uimisesta. Ties mikä hauki sieltä iskee tai jalka tarttuu vesikasviin tai muuta ällöttävää.
Eilen sunnuntaina pääsin kotikotiin (siis vanhempien luo). Juna toi Korson asemalle juuri, kun ukkonen paukkui parhaassa terässään. Upeita salamoita ja paljon! Aivan mahtavuutta, kun ei taas muista pariin vuoteen kunnon ukonilmaan törmänneensä. Oli sen verran kunnioitusta herättävä rytinä päällä, etten jäänyt bussipysäkille odottamaan vaan otin suosiolla taksin, vaikka matkaa oli se 1-1,5 kilsaa ainoastaan. Harmi, etten tajunnu mitään kuvia tai videota ottaa. Tuskinpa tuolla kännykän kameralla kovin kummoisia olisi saanutkaan. Oi että rakastan ukkosta! Kaikki tuollaiset isot luonnonilmiöt on vaan niin siistejä! Vetää hiljaiseksi kuinka pieni ihminen on, kun Maa päättää pistää parastaan.
Viime viikko meni oikein mukavasti aluksi lähinnä rötväillen ja loppuviikosta käytiin Särkänniemessä ja mökkeilemässä. Lauantaina heitin talviturkinkin. Ei mennyt kuin koko kesä siihenkin ennen kuin tuon pääsi tekemään.
Särkänniemi oli kyllä melkoinen pettymys. Ensinnäkin oli aivan todella hankala päästä koko alueelle. Oltiin Tampereen keskustassa noin kello 12 ja sisällä huvipuistossa vasta noin 13.30! Jumaliste mitkä ruuhkat siellä oli ja parkkipaikka oli jossain ihan hevon skutsissa. Tilanne ei parantunut sisällä, jossa joka paikkaan (laitteisiin, ruokaa, jopa metrilakua) sai odottaa sen 30-50 minuuttia. Tosi kiva viettää päivä jonossa! NOT! En ole taas hetkeen (vuoteen..) käynyt Linnanmäellä, mutta tuntuu että siellä ei joudu ikinä odottaa näin kauan mihinkään vaikka porukkaa on suhteessa yhtä paljon ellei enemmänkin.
Delfinaariossakin käytiin. Ei kyllä tehnyt vaikutusta millään tavalla. Jos ajatus on tehdä pullonokkadelfiiniä tunnetuksi ja herättää ihmisiä suojelemaan Itämeren pyöriäisiä niin ei auta asiaa, että esittelyvideon tekstitys on huonolla suomella ja vielä huonommalla englannilla kirjoitettu. Ei myöskään tehnyt vaikutusta, että kouluttaja hokee puoli tuntia delfiinin olevan nisäkäs eikä suinkaan kala. Muistakaa se! Pyh. Itketti vaan ne temputkin mitä ne pikkukoir.. siis delfiinit teki. Joitain lajille täysin luonnottomia hyppyjä ja typeriä läpsytyksiä yms. Äh. Sääliksi kävi kavereita. Mieluummin lähtisin jollain aluksella merelle bongaamaan niitä pyöriäisiä tai pullokuonoja.
Viikonloppu vietettiin kaveriporukalla Korpilahdella. Harmi, että Jyväskylän rallit menivät jo, kun möksä oli ihan siinä jonkin rallireitin varrella. Ensi vuonna voisi jopa lähteä ralleja katsomaan, on sitä nyt niin monena vuonna miettinyt. Ei vaan tule koskaan lähdettyä.
Mökkeilyssä ei sinänsä mitään erikoista. Grillausta, saunaa ja oluenjuontia. Kivaa oli olla vaan. Ei oltu järven rannalla, joten jouduttiin lauantaina ajamaan Korpilahden keskustaan uimarannalle. Ei haitannut mitään, samalla hoitui kauppareissu. Uimaranta oli kiva. Siisti ja nurmikkoakin löytyi, kivempi sellaiselle levittää pyyhe kuin hiekkaan. Vesi oli aivan lämmintä. Tein kuitenkin vaan pienen pyrähdyksen järvessä, koska en kauheasti tykkää luonnovesissä uimisesta. Ties mikä hauki sieltä iskee tai jalka tarttuu vesikasviin tai muuta ällöttävää.
Eilen sunnuntaina pääsin kotikotiin (siis vanhempien luo). Juna toi Korson asemalle juuri, kun ukkonen paukkui parhaassa terässään. Upeita salamoita ja paljon! Aivan mahtavuutta, kun ei taas muista pariin vuoteen kunnon ukonilmaan törmänneensä. Oli sen verran kunnioitusta herättävä rytinä päällä, etten jäänyt bussipysäkille odottamaan vaan otin suosiolla taksin, vaikka matkaa oli se 1-1,5 kilsaa ainoastaan. Harmi, etten tajunnu mitään kuvia tai videota ottaa. Tuskinpa tuolla kännykän kameralla kovin kummoisia olisi saanutkaan. Oi että rakastan ukkosta! Kaikki tuollaiset isot luonnonilmiöt on vaan niin siistejä! Vetää hiljaiseksi kuinka pieni ihminen on, kun Maa päättää pistää parastaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)