Ei mitään onglemaa minkään suhteen! PARAS KEIKKA ehkä ikinä! Ehdottomasti TOP2:ssa. : )
Tai ehkä jopa TOP1:ssä, en pysty päättämään kumpi oli parempi U2 vai The Prodigy..
Mutta ei noita voi edes verrata, jakavat sitten ykköspaikan parhaana keikkakokemuksena.
Mahtava sää, mahtavat paikat (istumakatsomo-B eli periaatteessa kai paskat paikat, mutta varmasti nähtiin paremmin kuin jossain keskellä kenttää seisoneet), mahtava bändi. Koko perjantai-ilta oli yhtä mahtavuutta! Olin aivan liekeissä jo heti töistä päästyäni. Jos ei olisi tarvinnut odotella kaveria, jonka lippu mulla oli, olisin varmaan lähteny Stadikalle jo heti ennen kuin työpäivä kunnolla edes loppui. No, nyt mentiin aika sopivasti joskus kahdeksan jälkeen, kun keikka piti alkaa 20.45. Ei haitannut vaikka joutui odottamaan, kun oli jotain teknistä ongelmaa. En edes ymmärrä, miksi siitä oli niin paljon mainintoja medioissakin. Oon joskus oottanut kauemminkin. Peloitti vain, jos joutuvat lyhentämään settiä, kun on noita kaiken maailman säännöksiä melusta. Eivät onneksi joutuneet.
Bändi tuli lavalle ja kulkivat aivan läheltä meidän istumapaikkoja (sama myös poislähtiessä). Lisäksi vaikka oltiin lavan takapuolella, kävi jokainen bändin jäsenen siellä morjestamassa ja soittamassa, Larrykin otti rummun käteen ja käveli soittamaan meille takapiruille! 360-lava on mainio keksintö. Ja miten mahtavasti se oli toteutettu! Valot, kaiuttimet, screenit.. Kymppiin osuivat. Toki lavan etupuolelta olisi varmasti nähnyt paremmin ja saanut paremman kosketuksen fiilikseen ja bändiin, mutta se olisi melkein vaatinut alle vapaapäivän ja kokopäiväisen jonottamisen. En ole paikoista siis lainkaan pettynyt.
Fiilis oli alusta loppuun aivan katossa. Istuin alas kai kerran, ehkä kaksi, muuten tanssin ja heiluin ja fiilistelin itku silmässä. Aivan käsittämätön tunne, kun keikka alkoi ja tajusi missä on. Vielä käsittämättömänpi fiilis, kun näki sieltä lavaperspektiivistä sen yleisön ja käsimeren. Mä tahdon ensi elämässä olla rokkitähti, niin hienolta se näytti. :D
I'll Go Crazy if I Don't Go Crazy Tonight jäi päähän soimaan ja City of Blinding Lights teki myös vaikutuksen. En pysty käsittämään, että juuri nuo kappaleet saivat mut eniten vaikuttuneeksi, kun ovat molemmat sellaisilta U2-levyiltä, joita en ole kuunnellut yhtään. Vieläpä osasin sanatkin, hämmentävää. Kai sitä sen verran tulee kuitenkin kuunneltua radiota tai muuta kautta noita. Ja tapa jolla ne vedettiin, oi herranen aika mitä biletystä tuo I'll Go Crazy.. ja City of Blinding Lights on jo itsessään koskettava, mutta vielä ne telkulla pyörineet kysymykset eri kielillä pistivät miettimään ja vähän koskettivat kovaa kuortani.
En pysty edes pukemaan sanoiksi sitä perjantaita. Olen edelleen ekstaasissa. En keksi enää yhtään bändiä, jonka palavasti haluaisin nähdä. Molemmat nähty tänä kesänä. Tämä oli niistä tärkeämpi (toinen oli siis Green Day) ja odotetumpi. Joo.. Nyt kun taas kävin mielessäni läpi tätä, u2 oli EHDOTTOMASTI PARAS KEIKKA IKINÄ!
Biisilista:
Return Of The Stingray Guitar
Beautiful Day
New Year's Day
Get On Your Boots
Magnificent
Mysterious Ways
Elevation
Until The End Of The World
I Still Haven't Found What I'm Looking For
North Star
Glastonbury
In A Little While
Miss Sarajevo
City of the Blinding Lights
Vertigo
I'll Go Crazy If I Don't Go Crazy Tonight / Discothèque
Sunday Bloody Sunday
MLK
Walk On / You'll Never Walk Alone
Encoret:
One
Where The Streets Have No Name
Ultra Violet
With Or Without You
Moment of Surrender
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti