Luettuja

Oon viime aikoina lukenut kirjoja. Ihan oikeita kirjoja, joissa ei ole kuvia. Välissä olikin aika pitkä tauko.


Ensin luin Lasse Erolan kirjoittaman (tai ehkä enemminkin toimittaman..?) Keke Rosbergin elämä ja ajot. Elämäkertakirja, joka perustui Kekestä tehtyihin haastatteluihin, lehtijuttuihin ja edellisiin elämäkertoihin. Ei siis ollut Rosbergin omaa näkemystä suoraan tuossa mukana, mutta oli se silti mielenkiintoinen. Jonkin verran kuitenkin sanoisin olevani kiinnostunut F1:stä, joten oli mielenkiintoista lukea vähän takavuosien sirkuksesta, kun en ole siihen aiemmin perehtynyt kovin syvällisesti. Jotenkin pystyin myös ymmärtämään paremmin Kekeä, josta en ole kovin mairettelevia kommentteja kuullut. Tai lähinnä kai äitee on sitä dissannut, mutta en nyt enää ihan ymmärrä että miksi.


Toiseksi päätin tutustua Charlaine Harrisin Sookie Stackhouse -kirjoihin, joiden pohjalta tehtyä tv-sarjaa True Blood olen tuijotellut aika intensiivisesti. Kirjasarjan osat 1 ja 2 (Veren voima ja Verenjanoa Dallasissa) olivat ihan viihdyttäviä, mutta jotenkin tuntui koko ajan, että tv-sarja oli tällä kertaa käsikirjoitettu paremmin kuin kirjat on kirjoitettu. Mutta jos tykkää vampyyreistä ja semiyliluonnollisista ihmisistä, niin ei nämä nyt mitään ihan surkeaa ajanvietettä olleet. Sain kuitenkin luettua viikossa kaksi kirjaa, joten hyvin upposivat. Olen melko keskiverto lukunopeudessa eikä oikein meinaa kärsivällisyys ja keskittymiskyky riittää yleensä kirjoille, joten tuo 2 / vko on mulle oikeasti hyvä saavutus.

Keke-kirjan jälkeen iskä tyrkkäsi käteen Raimo Summasen Meidän päivä - valmentamisen vaikea taito. Se on vielä kesken, kun piti ehtiä välissä lukea nuo Sookie-kirjat (7 vuorokauden pikalaina). Mulla itselläni on ennakkoluuloja Summasta kohtaan, joten kiinnostaa tietää, mikä siellä maajoukkueessa meni niin perseelleen, että sai sellaiset otsikot aikanaan aikaan. Puoleen väliin mennessä ei ole vielä mitään ongelmia, kun vasta rakentavat jengiä. Kirjoittelen sitten myöhemmin lisää, jos muistan.

Sookie sai mut ajattelemaan muita kirjoja, joista on tehty tv-sarja. Sattui sitten silmään Jeff Lindsayn Dexter-kirjoja pari kappaletta. Katotaan, onko ne jo parempia kuin TV-Dexter, mutta on sekin kyllä niin hyvä sarja ja voi muutenkin olla vaikea muuttaa mielikuviaan, joita päähän on lyöty sarjan myötä.