Smoothiet ja mehut -reseptikirjan siis. Sain joululahjaksi tehosekoittimen ja sen jälkeen en ole oikeastaan muuta ruokaa tehnytkään, muutamia nuudelinkeittokertoja lukuunottamatta, kuin smoothieita. Ne ovat nykyään ihan mun lemppareita!
Smoothiet on siitä hyviä, että niistä koituu vain vähän tiskiä, sotkua ei nimeksikään ja ne ovat maukkaita ja terveellisiä. Vaihtoehtojakin on niin paljon kuin vain kehtaa keksiä! Tuossa kirjassa on 112 ohjetta eri tilanteisiin (aamupalaksi, naposteltavan sijaan..) ja kyllä, aion testata ne kaikki! :)
Kyseessä siis Facebookista tuttu 30 Day Song Challenge, johon päätin pitkän mietinnän jälkeen ottaa osaa vähän näin myöhässä. Tuleepa ainakin postauksia..
day 01 - your favorite song
day 02 - your least favorite song day 03 - a song that makes you happy day 04 - a song that makes you sad day 05 - a song that reminds you of someone day 06 - a song that reminds you of somewhere day 07 - a song that reminds you of a certain event day 08 - a song that you know all the words to day 09 - a song that you can dance to day 10 - a song that makes you fall asleep day 11 - a song from your favorite band day 12 - a song from a band you hate day 13 - a song that is a guilty pleasure day 14 - a song that no one would expect you to love day 15 - a song that describes you day 16 - a song that you used to love but now hate day 17 - a song that you hear often on the radio day 18 - a song that you wish you heard on the radio day 19 - a song from your favorite album day 20 - a song that you listen to when you’re angry day 21 - a song that you listen to when you’re happy day 22 - a song that you listen to when you’re sad day 23 - a song that you want to play at your wedding day 24 - a song that you want to play at your funeral day 25 - a song that makes you laugh day 26 - a song that you can play on an instrument day 27 - a song that you wish you could play day 28 - a song that makes you feel guilty day 29 - a song from your childhood day 30 - your favorite song at this time last year
Toki, tämä voisi olla vähemmän pinnallinen ja henkilöhahmot voisivat elokuvan edetessä kehittyä suuntaan jos toiseenkin, mutta pidin elokuvasta joka tapauksessa. Se sopi räävittömyydellään mainiosti loman aloitusiltapäivään. Cameron Diaz rokkaa huonona opena, jonka päämääränä on hankkia isommat buubsit ja naida rahaa. Kiikariinsa täti ottaa opettajakollegansa (Justin Timberlake), joka sattuu olemaan rahasuvun vesa. Valitettavasti tämä herkku onkin hieman haasteellisempi saalistettava.
Aiemmin mainitsinkin jo ihastuksestani Jason Segeliin, jolla oli suuri rooli siinä, miksi tahdoin Bad Teacherin nähdä. Jason on leffassa liikunnanopettaja, joka osoittaa kiinnostusta Cameronin hahmoa kohtaan. (En todellakaan saa nyt päähäni roolinimiä, kertonee paljon elokuvan mieleenpainuvuudesta..) En pysty kehumaan Jasonia tarpeeksi. Jason ei ehkä ole maailman komein tai karismaattisin näyttelijä mutta hauska hän on. Monet replatkin tuntuvat enemmän improvisoiduilta kuin kirjoitetuilta. Sydämeni sykki Jasonille koko puolitoistatuntisen ja elokuvassa oli sentään Justin Timberlake! Iän myötä taitaa ulkonäkövaatimusten taso alkaa laskea...
Elokuvan härski ja poliittisesti epäkorrekti huumori iski ainakin minuun. Parhaat (vedet silmissä) naurut tuotti Justin Timberlake kaikessa outoudessaan ja täydellisen wtf?! -reaktion aiheuttamalla. Joissain kohden mentiin vähän turhankin matalalta, parikin alleviivausta olisi voinut leikata pois, mutta saivatpa niillä sitten sen muunkin teatterin repeilemään. Meni kyllä osa jutuista vähän hukkaan 15-vuotiaiden vallatessa salin. Leffalla on Jenkeissä R-reittaus (kielletty alle 17-vuotiailta) ja Suomessa K-13. Jännittävän erilaiset reittaukset, mutta kaiken sen kiroilun, sekstailun ja pössyttelyn nähtyään ymmärtää kyllä miksi parental advisory-uskovaiset amerikkalaiset ovat näin halunneet.
Jokseenkin hämmentävä ykstyiskohta tuossa How I Met Your Motherin ykköskauden DVD:llä. Huomasin tän jo aiemminkin, mutten sen enempää alkanut tutkia. Eekalla katsomisella siis lähinnä ihmettelin kummallista aikahyppelyä mutta nyt tajusin, miksi se on niin sekavaa.
"
7. Matchmaker
8. The Duel
"
Noin lukee ykköslevyn menussa/ jaksolistauksessa. Tietty katson tuon jakson 7 ensin, mutta todella nähdäkseni nimenomaan Matchmakerin, pitää klikata kohdasta "8. The Duel" ja The Duelin nähdäkseen pitää valita Matchmaker. O.o
Minkähän piraattiversion ne on mulle lähettäneet sieltä affenanmaalta (discshop)..? Tämä on kyllä niin hämmentävää ja pienille aivoilleni vaikeatajuista.
Se tapahtui nopeammin kuin kuvittelin. Jo ensimmäisenä varsinaisena lomapäivänä. Viime yönä en saanut puoli neljään mennessä unta, joten söin aamupalaa ja katselin viihdytykseksi Buffyn neloskautta (jakso Superstar, nukahdin lopulta). Tänään olin herätessä aivan sekaisin päivästä, kellonajasta ja olinpaikasta. Kello oli sentään vasta yksitoista.
Nyt pitäisi vissiin saada jotain aikaiseksi mutta olen vieläkin vähän pihalla maasta ja valuutasta..
* * *
Laitoin taas kynnet. Pinkkiä hopeisilla tipeillä.
Helvetin tuksumainen olo, pakko saada nää pian pois.
Kuvan laatu heikko, en osaa korjata
enkä saa tästä webcamista salamaa pois päältä. :P
Tiedättekö. Tilanne ei ton listan osalta ole muuttunut miksikään. Ehkä tässä loman aikana saan jotain luettuakin, olihan uuden vuoden lupaukseni ylipäätään lukea enemmän. Lista oli sitten tukeamassa tätä lupausta, kun ajattelin että päämäärä on hepompi saavuttaa, kun on jotain pisteitä. No ei kyl..
Sitä paitsi tuo listahan on täynnä kuivia tiiliskiviä. Tai tiedä nyt sitten, mutta kaksi Tolstoita?! Eiköhän yksikin riitä. Kerran yritin aloittaa Sotaa ja Rauhaa ja jos kaikki venäläiset teokset ovat samanlaisia, ei tule kyllä kesää näiden kanssa.. Toi lista on ylimitoitettu venäläisillä. Olkootkin vain klassikoita. =/ Mietin kyllä paria muutakin outoutta. Paulo Coelholtakin listalle on valikoitunut tuo Istuin Piedrajoen rannalla ja itkin, joka ei kuulosta lainkaan tutulta. Coelholta löytyisi varmasti tärkeämpiäkin teoksia. Olen lukenut Veronica päättää kuolla ja se oli aivan mieletön. Kyllä varmasti tulee enempikin Coelhoa luettua jossain vaiheessa. Listan osalta jätän sen kyllä viimeisten joukkoon.
Decameronen voi näköjään lukea netistä, varmaan monet muutkin. Tylsää, mutta parempi kai sekin kuin ei ollenkaan lukemista? Olen jotenkin täysin vieroittunut kirjoista. En osaa enää vain istua ja käännellä sivuja. huokaus. Ehkä hankin semmosen e-kirjalaitteen...
Sadan vuoden yksinäisyydessä olen kirjanmerkistä päätellen päässyt myös niin pitkälle, että se kannattaa lukea pois. Sekin on ihan hyvä kirja, kunhan pääsee sisään. En tiedä miten nyt pidemmän tauon jälkeen saan enää mistään kiinni kunnolla, mutta ykskolmasosa enää jäljellä. joten pois vaan kuleksimasta.
Tämän takia en tee uv-lupauksia. Muka 75 kirjaa tänä vuonna luetuksi. HAH! Taidan olla vähän tyhmä...
Is someone getting the best the best, the best, the best of you?
Well. Kalasatama ainakin! Aivan mahtava keikka tänään äijiltä! En edes tiennyt, kuinka paljon pidän Foo Fightersista ennen tätä päivää. On mulla Skin and Bones hyllyssä ja sitä olen jonkin verran kuunnellutkin (ja välillä Spotifystakin etsinyt jotain hittejä). Mutta ei tollasia livelevyjä taideta laskea..? Mä tykkään niistä, fiilis on yleensä parempi kuin studioalbumeissa. En tosin muutenkaan kuuntele paljoa musiikkia levyiltä, joten tämä höpinä on nyt hieman toisarvoista.
Pääsin paikalle hieman ennen Biffy Clyron keikkaa (Michael Monroe oli lehtien mukaan hyvä, hieman kaivelee, etten jaksanut vielä sitä lähteä katsomaan). Lämmittelijä oli mulle täysin uusi tuttavuus, mikä on sinänsä jännittävää, että bändi on kuitenkin perustettu jo vuonna 1995! Kuulosti kyllä hyvältä ja ajattelin perehtyä bändin tuotantoon tarkemmin tässä loman aikana.
Aurinko paistoi ja ihmiset olivat hyväntuulisen oloisia. Ympärillä pyörineet lokit hieman latistivat tunnelmaa heti kättelyssä mutta nekin unohtuivat lopulta, kun päästiin kunnolla asiaan. Niitä oli meinaan aivan s**tanallinen määrä siellä! Siis ihan Hitchcock-meininki, paitsi etteivät tainneet hyökkiä kenekään kimppuun kuitenkaan.
Järjettömän suurelta baarialueelta onnistuin löytämään muun seurueeni ja keikan alkaessa sunnattiin lavan oikeaan (katsomosta katsottuna) nurkkaan. Melko lähelle päästiinkin, paikassa ei sinänsä mitään vikaa ollut, mutta koska se oli tosiaan hieman sivussa, ei paikalta nähnyt rumpalia ollenkaan. Onneksi oli skriini siinä aika hollilla, minkä kautta näki sitten Tayloriakin. Davekin kävi pari kertaa moikkaamassa siinä lavan nurkalla, jolloin tajusin olevani oikeastaan aika lähellä. Uuuh, Dave... Nyt ymmärsin senkin, miksi naiset on niin kuumana siihen. Sai se munkin pöksyt kastumaan sooloillaan. ;)
Joku oli ehtinyt jo laittaa videon juutubeen. Tuo on kuvattu melkolailla läheltä sitä meidän paikkaa. Oltiin hieman lähempänä kaiuttimia.
Sedät rokkasi parin tunnin ajan sellasta vauhtia, ettei meinannut perässä pysyäkään tämmönen sohva-ameeba. Aivan mahtava fiilis oli koko ajan ja kaikkensa antoivat. Päälimmäisinä mieleen jäivät Breakout, Monkey Wrench, Wheels ja Best of You. Ilahduttava oli myös bluesveto, jota yleisö ei selvästikään tuntenut kovin hyvin. Tai jotenkin tuntui, että kaikki ympärillä olevan aika pihalla, et mitä nyt pitäisi tehdä. Tarkistin asian nyt kotiin päästyäni, kyseessä oli Mose Allisonin Young Man Blues. Tykkäsin possuna! :D
Encorettomuus tuntui tottumattomalle hieman oudolta, mutta sen verran monta kertaa Dave Grohl sanoi, että soittavat mieluummin niin kauan kunnes joku kieltää enempää soittamasta, ettei se sitten ollutkaan niin paha. Taisi ennen toiseksi viimeistä vetoa joku käydä Davelle mainitsemassa näistä aikarajoista. Oikeastaan aika mahtava ajatus soittaa niin pitkälle kuin annetaan. Encorethan on oikeastaan vähän sellasta turhaa seisottamista..
Everlong. <3 Siihen oli hyvä päättää ilta.
Olipas muuten mahtavuutta päästä pitkästä aikaa kuuntelemaan livenä musiikkia. En edes muista, milloin viimeksi olen ollut millään keikalla. Tuo Kalasataman keikkapaikka ei edelleenkään kuulu suosikkeihini. En vaan tykkää, että ulkokeikat alkavat muistuttaa enempi ja enempi yhden päivän minifestareita. Täytyy siis yrittää pysytellä sisä- ja stadikkakeikoilla. Varmaan Livenation raahaa tuonne ensi kesäksikin jonkun, joka on vaan ihan pakko nähdä.
Juhannus sujui hieman eri tavalla kuin olin ajatellut. Ei satanut, mikä aiheutti huonon omatunnon, koska aurinkoisella säällä ei vaan voi maata ja katsoa telkkaria. Höh. No ei se mitään, onneksi oli joukko ystäviä kaupungissa. Heidän kanssaan oli mukava ilta hyvän ruuan, juoman, musiikin ja seuran merkeissä. Suht aikaisin kotona, ei krapulaa lauantaina. Onnistunut juhannus, jäi kerrankin hyvä mieli.
Tänään Foo Fighters. Mietin, jaksaisiko mennä paikalle jo viideksi, kun Von Hertzen Brothersit aloittavat 16.45. En ole heitä koskaan nähnyt livenä, voisi olla mielenkiintoista. Michael Monroe esiintyy kuuden aikaan. Hänet olen nähnyt joskus jollain festarikeikalla (taisi olla Ankkarock [rip]). Täytyy alkaa pikku hiljaa valmistautua keikalle. Vielä kun olisi jotain seuraa, olisi kivempaa. :P
Tänään oli viimeinen työpäivä ennen vapautta. Seuraavat 31 päivää voin olla täysin ajattelematta koko paikkaa! Hyvillä mielin lähdin viiden jälkeen, kun hommat oli tehty tai eteenpäin delegoitu. Ihana mahtava kesäloma! Sinua on odotettu. Taitaa olla ensimmäinen kerta, kun pidän kaikki viikot yhteen putkeen. Toivottavasti unohdan kaikki salasanat.
Aion ainakin nukkua pitkään aamuisin (ellei aurinko häikäise), käydä kirjastossa, sadepäivinä siivota ja aurinkoisina lukea niitä kirjastosta haettuja jossain ulkosalla. Ensi viikolla käyn alennusmyynneissä ja muutaman viikon päästä menen käymään Berliinissä. Jossain vaiheessa koitan ehtiä mahdollisesti myös Tampereen suunnalle.
Hyvä fiilis nyt.
Juhannus on tylsääkin tylsempi joka vuosi. Tänä vuonna osasin varautua ja ostin kaapit täyteen herkkuja ja hyllyt ja Voddler ovat täynnä leffoja, joita katsoa. En siis valita, vaikka loma alkaa sään puolesta hieman alakuloisesti. Sitä paitsi tuo myrsky on oikeastaan aika hieno.
Kauppareissukin kävi kivuttomasti. Odotin, että kauppa olisi ollut tupaten täynnä porukkaa ja ruoka lopussa, kun kuitenkin kaksi päivää ovat vallan kiinni. Pääsin paikalle läheiseen S-marketiin puoli kahdeksan jälkeen eikä todellakaan ollut ruuhkaa! Mahtavaa. Joku muutama kaltaiseni kaupunkijäärä oli vielä hankkimassa viikonlopuksi sapuskoja. Kassatyttö pyysi nähdä henkkarit. Kotimatkalla spårassa oli ehkä viisi ihmistä mun lisäksi. Tuntui oudollta. Ehkä menen huomenna tai lauantaina käymään keskustassa ihmettelemässä hiljaisuutta, jos ei sada.
Formulat jäävät nyt kyllä näkemättä, kun ei vieläkään pääsyä Maxille (loman aikana uusi boksi tai korttihässäkkä tohon telkkariin?) ja sunnuntaina muutenkin menoa, kun Foo Fighters tulee tuohon naapuriin soittamaan. Jostain syystä Valencian katuratakisa jää multa aina väliin.. Lauantaina ainakin katson Kuortaneen Eliittikisoja (Andreas <3 ).
Oho mikä kisa! :D Ajattelin, ettei jaksa sitä mtv3:n koostetta katsoakaan, kun ne ovat yleensä niin surkeita. Niinhän se alkoi tänäänkin hieman oudosti leikattuna. Kova sade keskeytti kisan kokonaan siinä kierroksen 24 tai 25 kohdalla. Mainoskatkon jälkeen oltiinkin jo kierroksella 40. Ajattelin, että no tosi kiva, just tätä. Mut sitten tajusin, että oltiin päästy mukaan suoraan lähetykseen! Hah, kisa oli keskeytyneenä pari tuntia! Mitä ihmettä.. :D No ei haitannut minua.
Loput kierrokset olivatkin sitten oikein viihdyttäviä. Varsinkin viimeiset viisi kierrosta! Huh huh, hihkuin jossain kohden jopa Michael Schumacherinkin puolesta! Ja se on jo paljon minulta, varsinkin kun takana oli Mark Webber, joka on kuitenkin aina ollut yksi suosikkikuskeistani.
Erinäisiä sydämentykytyksiä aiheutti muun muassa Nick Heidfeld (<3), jonka etusiipi irtosi pahan näköisesti. Onneksi oli turva-alue siinä kohdin sopivasti niin ei käynyt mitään pahempaa. Toinen oli se ratahenkilöstöön kuulunut herra, joka kaatui keskelle rataa eikä meinannut päästä ylös! Herttinen, että pelotti sen äijän puolesta! Etenkin siinä vaiheessa, kun näytti siltä, että sekä tyyppi että kohti tuleva kuski väistävät samaan suuntaan. Miesparka meni kaatuessaan aivan puihin hetkeksi, meinasi vain vetää itsensä sikiöasentoon keskelle rataa! Huh. Onneksi ei käynyt mitään, olisi ollut kauheaa katsottavaa, jos joku olisi ajanut yli.
Mutta Jenson Button, omg. Mahtava kisa, Alonson kanssa törmäiltyään jäi viimeiseksi ja ajoi siitä voittoon! Saa nyt nähdä, saako pitää tuon ykköstilansa, kun pariakin törmäilyä ilmeisesti tuomarit tutkivat, mutta silti hienosti ajettu!
Hieman harmitti, kun eivät enää palkintojenjakoa ja lehdistötilaisuutta näyttäneet kuin Maxin puolella mutta se nyt on pieni asia. Olisi kuitenkin ollut kiva katsoa Jenson Buttonin juhlintaa. Jenson on mun suosikki tän hetkisistä kuskeista.
Jason Segel -julkkisihastus sai aikaan sen, että muistin tämän yhden kaikkien aikojen parhaista sarjoista. Freaks and Geeks tuli tv:stä vuosituhannen vaihteessa, muistan katsoneeni fanaattisen tarkasti kaikki jaksot ja olin kauhean pettynyt, kun sarja loppui. Enpä vaan muistanut, miksi siitä tykkäsin niin kovin, mutta nyt uusintakatselun jälkeen taas muistin! Sarja on totaalisen paras. Ehkä jopa parempi kuin Buffy.. mikä on muuten aika paljon sanottu.
Sarjassa eletään vuotta 1980. Tapahtumapaikkana detroitilainen lukio ja toisinaan lukiolaisten kodit. Jos kalifornialaiset lukiolaissarjat keskittyvät urheilijoihin ja muihin lukiomenestyjiin, Freaks and Geeks keskittyy nimenomaan niihin toisiin, mielenkiintoisiin tyyppeihin. Friikkeihin, jotka ovat lähellä pudota kokonaan kelkasta, ja nörtteihin. Kaikki tuntevat olonsa ahdistuneeksi ja ulkopuoliseksi. Silti sarja on hyväntuulinen ja toiveikas, täynnä huumoria. Parhautta ja isot pisteet myös siitä, että näyttelijät olivat oikeasti lukioikäisiä sarjan kuvausten aikoihin eikä kuten Beverly Hills 90210:n kolmekymppiset...
Ja mitä tyyppejä! Linda Cardellini, joka ilmeistyi ER:n vakiokastiin myöhemmin, näytteli Lindsay Weiriä, jonka ympärillä sarja pääasiassa pyörii. Linda on hottie. Lindsay sen sijaan hieman rasittava ja hieman liian teini, että sitä jaksaisi enää näin kymmenen vuoden jälkeen. Varmaan silloin aikoinaan, kun olin itse jotain 15 tai 16, Lindsay oli cool ja idoli. Lindsayn asenne on vähän niin kuin sarjan teemamusassa, Joan Jettin Bad Reputationissa "I don't give a damn 'bout my reputation" ja kaikki tietävät ilmeesti, että näytät sormea, vaikka et oikeasti näytäkään, koska olet kiltti tyttö.
Jason Segel (<3) näytteli pilviveikko Nick Andopolisia aivan totaalisen mahtavasti. Tosin joinain hetkinä Jason näyttää oikeasti siltä, että se on ihan puissa. Onko se sitten sitä metodinäyttelemistä..? ;) Nick on harmiton, tietyllä tavalla hellyyttävä vaikka en kyllä itse moista huolisi poikaystäväksi. Parka luulee olevansa kovakin rumpali ja muusikko ja todellisuudessa hän on parempi discotanssissa kuin rokkarina. Nick on rakastunut Lindsayhin.
Se, jonka tän sarjan hahmoista ottaisin, on Ken Miller, jota esitti Seth Rogen. Seth oli sarjan aikoihin 16-vuotias, joten en tiedä onko sopivaa sanoa, mutta syötävän söötti. *) Jokaisen 18 jakson aikana tuli se olo, että pitää päästä nappaamaan korvista ja pussaamaan. Ehdottomasti sarjan paras näyttelijä, vaikka rooli ei kovin iso ollutkaan. Kuitenkin totaalisen hauska. Ken on se, joka puhuu vähän mutta asiaa. Fiksu, sarkastinen ja kyllästynyt valmiiksi tampattuun elämäänsä. Arvostan.
Etenkin viime vuosina isosti tapetilla ollut James Franco (on muuten myös mukana mun hottsinamujunassa) on myös huippu Daniel Desariona, joka ei oikein tiedä, mitä tekisi. Ei Danielia kiinnosta koulu tai oppiminen mutta ei hän haluaisi olla tyhmäkään. Vikassa jaksossa vähän jo näkyi pientä kehittymistä tällä saralla. Jos meidän lukiossa olisi ollut joku tuollainen kuin Daniel, olisin ollut siihen todennäköisesti aivan lääpälläni. Daniel seurustelee Kim Kellyn kanssa. Kimiä näyttelee Busy Philipps, josta en niin kovin ole koskaan välittänyt, mutta kyllä hän tuohon rääväsuurooliin sopii.
Bonesista tätä nykyä tuttu John Francis Daley oli sarjan kuvausten aikaan 14-vuotias ja herranen aika mikä rääpäle olikin. :D Olikohan meidänkin koulun pojat semmosseja? En kyllä muista, että ne ihan niin pikkuisia olisivat olleet.. Ehkä olivatkin, aika kultaa muistot ja valokuvia on vähänlaisesti niiltä ajoilta. JFD on siis Lindsayn pikkuveli Sam Weir. Sam on nörtti, jolla on nörttikavereita ja auttamaton ihastus cheerleaderiin.
Muita aikanaan tulevaisuuden tulevia tuttuja nimiä sarjassa ovat mm. Samm Levine, Shia LaBeouf, Ben Foster. Vierailevana tähtenä yhdessä jaksossa myös Ben Stiller!
Ilmeisesti DVD-julkaisuja ei ole saatavilla Euroopan standardeilla. Harmi. Ostaisin heti mutta niin kauan kuin se ei ole mahdollista, katson You Tubesta ja muista videopalveluista. Damn you people! Aivan totaalinen oikeusmurha, ettei tätä enempää tehty kuin 18 jaksoa. Jos joku ei tästä tykkää, on hullu ja ihan tyhmä. :varmatieto:
Seuraavaksi täytyy tsekata Judd Apatow'n yhtä surullisen kohtalon kokenut Undeclared, joka on kai vähän samalla idealla mutta yliopistossa. Olen ollut vähän kahden vaiheilla Apatow'n jutuista. Tykkäsin kyllä Knocked Upista, lähinnä Seth Rogenin takia tosin. Muutoin eivät ole tätä sarjaa lukuunottamatta tehneet kovinkaan suurta vaikutusta. Täytyy kyllä sanoa, että hienoa porukkaa Judd saa haalittua leffoihinsa.
*) Niinno, ei noista kukaan itse asiassa näytä nykyään kovin paljon vanhemmalta kuin silloinkaan. En tiedä, onko se ne pohjoisamerikkalaiset geenit vai mikä kun jengi näyttää samalta 16 ja 36 -vuotiaina...
Eilen oli siis duunipaikan kesäjuhlat. Käytiin purjehtimassa.
Se oli siistiä!
Eikä ollut mikään pikkujolla vaan ihan oikea purjealus, Gerda. Sääkin suosi meitä, mikä oli mahtavuutta. Tahtoo lisää tällaista! Meri on niin ihana. Nyt kaverit jumaliste, ostetaan kyl joku kimppavene ja aletaan viettää kesiä vesillä! Tulee syvempi rusketuskin, kun vesi heijastaa auringonsäteitä. ;)
Purjehdus kesti noin viisi tuntia, jonka aikana saatiin olla miehistön "apuna" ruorissa ja nostaa purjeita. Tosi kivat juhlat kyllä muutenkin, ihmiset olivat hyväntuulisia ja tarjoilut olivat maittavia.
Ihmisten sekopäisyys jaksaa ihmetyttää aina, kun siihen törmää. Onneksi näitä äärimmäisyyksiä ei tapahdu usein, vaikka asuinpaikkani perusteella voisi kuvitella sen olevan jokapäiväistä.
Naapuripihalla oli äsken poika, joka heitti kaikki vaatteensa pitkin pihaa ja istahti rapun oven eteen kynnysmatolle. Siinä se istui, heitti noppaa ja välillä raapi ovea kuin koira, jos joku päästäisi sisään. Eivät päästäneet. Välillä se nousi seisomaan ja käveli selkä suorana edes takaisin pihalla. Lopulta tyyppi parkourasi parin aidan yli ja juoksi tuohon isolle tielle autojen eteen. Mun ikkunoista ei näe tielle mutta äänistä päätellen poliisi kävi sen sieltä korjaamassa.
Ensireaktioni tyyppiin oli epäuskoinen nauru mutta aika pian se muuttui huolestuneisuudeksi ja suruksikin. Oletus on, että typpi oli jossain huumeissa. Inhottavaa, että täysin tästä maailmasta ulkona olevia ihmisiä kävelee täällä mun takapihalla. En tahdo todellakaan nähdä vastaavaa enää koskaan.
