Is someone getting the best
the best, the best, the best of you?
Well. Kalasatama ainakin! Aivan mahtava keikka tänään äijiltä! En edes tiennyt, kuinka paljon pidän Foo Fightersista ennen tätä päivää. On mulla Skin and Bones hyllyssä ja sitä olen jonkin verran kuunnellutkin (ja välillä Spotifystakin etsinyt jotain hittejä). Mutta ei tollasia livelevyjä taideta laskea..? Mä tykkään niistä, fiilis on yleensä parempi kuin studioalbumeissa. En tosin muutenkaan kuuntele paljoa musiikkia levyiltä, joten tämä höpinä on nyt hieman toisarvoista.
Pääsin paikalle hieman ennen Biffy Clyron keikkaa (Michael Monroe oli lehtien mukaan hyvä, hieman kaivelee, etten jaksanut vielä sitä lähteä katsomaan). Lämmittelijä oli mulle täysin uusi tuttavuus, mikä on sinänsä jännittävää, että bändi on kuitenkin perustettu jo vuonna 1995! Kuulosti kyllä hyvältä ja ajattelin perehtyä bändin tuotantoon tarkemmin tässä loman aikana.
Aurinko paistoi ja ihmiset olivat hyväntuulisen oloisia. Ympärillä pyörineet lokit hieman latistivat tunnelmaa heti kättelyssä mutta nekin unohtuivat lopulta, kun päästiin kunnolla asiaan. Niitä oli meinaan aivan s**tanallinen määrä siellä! Siis ihan Hitchcock-meininki, paitsi etteivät tainneet hyökkiä kenekään kimppuun kuitenkaan.
Järjettömän suurelta baarialueelta onnistuin löytämään muun seurueeni ja keikan alkaessa sunnattiin lavan oikeaan (katsomosta katsottuna) nurkkaan. Melko lähelle päästiinkin, paikassa ei sinänsä mitään vikaa ollut, mutta koska se oli tosiaan hieman sivussa, ei paikalta nähnyt rumpalia ollenkaan. Onneksi oli skriini siinä aika hollilla, minkä kautta näki sitten Tayloriakin. Davekin kävi pari kertaa moikkaamassa siinä lavan nurkalla, jolloin tajusin olevani oikeastaan aika lähellä. Uuuh, Dave... Nyt ymmärsin senkin, miksi naiset on niin kuumana siihen. Sai se munkin pöksyt kastumaan sooloillaan. ;)
Joku oli ehtinyt jo laittaa videon juutubeen. Tuo on kuvattu melkolailla läheltä sitä meidän paikkaa. Oltiin hieman lähempänä kaiuttimia.
Sedät rokkasi parin tunnin ajan sellasta vauhtia, ettei meinannut perässä pysyäkään tämmönen sohva-ameeba. Aivan mahtava fiilis oli koko ajan ja kaikkensa antoivat. Päälimmäisinä mieleen jäivät Breakout, Monkey Wrench, Wheels ja Best of You. Ilahduttava oli myös bluesveto, jota yleisö ei selvästikään tuntenut kovin hyvin. Tai jotenkin tuntui, että kaikki ympärillä olevan aika pihalla, et mitä nyt pitäisi tehdä. Tarkistin asian nyt kotiin päästyäni, kyseessä oli Mose Allisonin Young Man Blues. Tykkäsin possuna! :D
Encorettomuus tuntui tottumattomalle hieman oudolta, mutta sen verran monta kertaa Dave Grohl sanoi, että soittavat mieluummin niin kauan kunnes joku kieltää enempää soittamasta, ettei se sitten ollutkaan niin paha. Taisi ennen toiseksi viimeistä vetoa joku käydä Davelle mainitsemassa näistä aikarajoista. Oikeastaan aika mahtava ajatus soittaa niin pitkälle kuin annetaan. Encorethan on oikeastaan vähän sellasta turhaa seisottamista..
Everlong. <3 Siihen oli hyvä päättää ilta.
Olipas muuten mahtavuutta päästä pitkästä aikaa kuuntelemaan livenä musiikkia. En edes muista, milloin viimeksi olen ollut millään keikalla. Tuo Kalasataman keikkapaikka ei edelleenkään kuulu suosikkeihini. En vaan tykkää, että ulkokeikat alkavat muistuttaa enempi ja enempi yhden päivän minifestareita. Täytyy siis yrittää pysytellä sisä- ja stadikkakeikoilla. Varmaan Livenation raahaa tuonne ensi kesäksikin jonkun, joka on vaan ihan pakko nähdä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti