Play it again Sam

Varattiin tyttöjen kanssa matka Egyptin Sharm el Sheikhiin. Tuli elämäntilanteeseen nähden ihan liian kalliiksi mutta pääsenpä hetkeksi pois näistä ympyröistä ja sain hyvän syyn hankkia passin ja havrix-rokotuksen. Yritän sit tännekin jotain kirjoitella matkan jälkeen. Toivottavasti sais jotain kuviakin, täytyy muistaa kysyä äitiltä kameraa lainaan. Hihhii, oon aika innoissani, vaikka onkin tommonen ihan tavismatka. En oo ollut kunnon lomalla vuosikausiin. Siksi onkin vähän inhottavaa kun ei ole kotona ketään, kenen kanssa jakaa iloa ja keltä voisi kysellä matkusteluvinkkejä.

* * *

Hommasin Wiihin Guitar Hero World Tourin. Mahtavuuspeli! Hartiat on jumissa, kun en ole tottunut kitaraan ja oon soittanut sillä olkapäät korvissa. Tänään olis postissa mun tilaamat lisäremotet. Mietin justiin, jaksanko heti lähteä hakemaan niitä tuosta pihan toiselta puolelta ja ostaa samalla karkkipussin, jota on tehnyt mieli monta tuntia, vai keksisinkö jotain vaihtoehtoista tekemistä. Ei tuu kyl muuta mieleen. Ei vaan tunnu kämppis olevan tuosta Wiistäkään yhtään innostunut ja yksin on aika tylsä pelata, joten ei ole kova kiire hakea ohjaimiakaan. Yksi ihminen pärjää yhdellä hyvin...

Kamalaa ja ihanaa

Rikoin eilen lampun, mikä otti niin paljon päähän, etten voinut mennä nukkumaan heti. Ajattelin katsoa digidigiltä jonkun leffan ja erehdyin päätymään King Arthuriin. Nukahdin juuri lopputaistelun alkaessa, mutta katoin sen tänään loppuun.. Ei olisi pitänyt. Sen lisäksi, että pilasin lopullisesti eilisen iltani, pilasin myös hyvän puolituntisen tätä päivää.

Voi stana, mitä kakkaa. ARGH. En pysty sanoin kuvailemaan vihaani tätä kohtaan. Ne amerikkalaiset olivat täydellisesti kusauttaneet hienon stoorin. Arthur muka roomalainen kristitty, wtf? Muista vääristelyistä nyt puhumattakaan... Tää oli niin täysin väärin koko homma, et meni jo alussa hermot. No, oli siinä edes pyöreä pöytä, muttei edes Camelotia. Hö. Ja Clive Owen Arthurina, pöhpah, moinen juusto mukamas kuningas ja soturi, ei mene läpi. Keira Knightley on ihana, mutta aivan liian söpö ollakseen tuommoinen barbaariprinsessa tai mikävittunyolikaanolevinaan. Noiden kahden välillä ei ollut mitään kipinää ja aika ankeaksi jäi vihjaus Guineveren ja Lancelotin rakkaussuhteestakin (jota ei siis ollut...).

Ohjaus, kuvaus, juoni, maskit, puvut, näyttely.. Kaikki oli niin syvältä hanurista, että itketti kiukusta. Täyttä tekijöiden ja katsojien ajan- ja rahanhaaskausta.

* * *

Aiemmin sunnuntaina olin kattonut ihanan The Notebookin. Se kosketti romantikkoa mun sisälläni vallan mahottoman kovasti. Ihana stoori. :) Tyyli oli sama kuin vaikka Fried Green Tomatoesisssa, joka on yksi maailman parhaista elokuvista, imo. Ja rakkaus on aina ihanaa, varsinkin jos se on vähän epäsopivaa ja tulista. Mäkin haluan jonkun Ryan Goslingin näkösen tyypin huutamaan mulle päin naamaa, miksen mä tajuu et se haluu vaan olla mun kanssa vielä 40 vuoden jälkeenkin.

Terveiset Tukholmasta

Niin, käväistiin Kreetan ja Sadun ja Tanjan kanssa vähän Ruotsin puolella. Voin tehdä risteilymatkan kerran vuodessa, koska en ole maanviljelijä enkä auton omistaja. Itämeren hyvinvoinnin kannalta katson, että nämä asiat kompensoivat toisiaan tarpeeksi.

Mutta asiaan, eli Tukholmaan. Jos Helsinkiä ei olisi, voisin asua Tukholmassa. Härregud, kuinka sympaattinen kaupunki. Ihmiset on niin ruotsalaisia ja jotenkin paljon vastaanottavaisemman oloisia, vaikka niillä olisi tylykin ilme kasvoilla. Ja jos metron ovilla seisoo neljä tai viisi poliisia, niin se ei tunnu pelottavalta toisin kuin Helsingissä. Hmm... Ehkei sitä vaan tajuu, kun on tyhmä turisti.

Olen kuitenkin toteuttanut nyt yhden niistä kolmesta ulkomaanmatkasta, jonka itselleni lupasin viime syksynä. :)

Risteilyssä ei sinänsä ole mainittavaa. En tehnyt kuolemaa tai muutakaan kotiin päästyäni. Oltiin aika iisisti. Ostin taxfreestä Cliniquen All About Eyes -silmänympärysrasvan. Vaikuttaa pätevältä tavaralta. Kerron enempi sitten, kun voin edes teoriassa huomata jotain vaikutusta.

Ihan kuin olisi vähän stressiä

Pien stressi töissä/ töistä ja siitä että ne ehkä kohta loppuu. Mitä sit tekis? Kiinostavia työpaikkoja ei yksinkertaisesti ole. Jos tahtoo jotain vähänkään haastavampaa, on oltava yliopistotutkinto. No, vois kai sitä aikansa kuluks hakea näillä suht ok tradenomin papereillakin, mut sit pitäis varmaan olla vähän rautasempaa työkokemusta.

Ei mulla nyt oo yhtään sellanen olo, et pystyis repimään itestä irti niin paljon, et onnistuis markkinoimaan ittensä siihen kaupungin ainoaan hyvään työpaikkaan.

Ihan kuin ei olisi jo tarpeeksi ajateltavaa muutenkin, niin nyt sitten vielä yksi menneisyyden tyyppi käy sekoittamassa ajatuksia. Tässä tapauksessa kaikki olisivat tyytyväisiä, mikäli vois vaan antaa anteeks / olla ja unohtaa. Mutta ei vaan pysty käsittämään, miten saatanan vaikeeta voi olla kahden ihmisen välillä kommunikointi. Ei mikään ihme, että meni sekin juttu niin metsään, kun ollaan molemmat tämmösiä aaseja. Ei vaan pysty, ei kykene. Enkä ihan rehellisesti sanottuna enää edes jaksa yrittää. Kun ei uskalla edes ottaa mitään askelta mihinkään suuntaan, kun toinen vaan rähjää, niin ei kiitos enää. Mä ihan oikeasti toivon, et vois olla kuulematta toisesta enää koskaan ja jos joskus pakosta näkiskin, niin moikkais niin kuin muillekin vieraille ihmisille.

Vähän arka paikka tuo on mulle muutenkin, mut elämä ei yleensä mene niin kuin ite haluaisi. Harmi vaan.

Mun mekko ja huivi tuli tänään! Ne toi iloa. Mekko istui mielettömän hyvin! Mekko on viskoosia ja huivi silkkiä. Myös UPS:n heppu oli mahdottoman ystävällinen, kun jätti paketin mun työpaikalle (jossa tosin oli tulossa muutenkin käymään) kun en ollut kotona enkä ollut vastannut puhelimeen. Kiitos hyvästä palvelusta.