Voi stana, mitä kakkaa. ARGH. En pysty sanoin kuvailemaan vihaani tätä kohtaan. Ne amerikkalaiset olivat täydellisesti kusauttaneet hienon stoorin. Arthur muka roomalainen kristitty, wtf? Muista vääristelyistä nyt puhumattakaan... Tää oli niin täysin väärin koko homma, et meni jo alussa hermot. No, oli siinä edes pyöreä pöytä, muttei edes Camelotia. Hö. Ja Clive Owen Arthurina, pöhpah, moinen juusto mukamas kuningas ja soturi, ei mene läpi. Keira Knightley on ihana, mutta aivan liian söpö ollakseen tuommoinen barbaariprinsessa tai mikävittunyolikaanolevinaan. Noiden kahden välillä ei ollut mitään kipinää ja aika ankeaksi jäi vihjaus Guineveren ja Lancelotin rakkaussuhteestakin (jota ei siis ollut...).
Ohjaus, kuvaus, juoni, maskit, puvut, näyttely.. Kaikki oli niin syvältä hanurista, että itketti kiukusta. Täyttä tekijöiden ja katsojien ajan- ja rahanhaaskausta.
* * *
Aiemmin sunnuntaina olin kattonut ihanan The Notebookin. Se kosketti romantikkoa mun sisälläni vallan mahottoman kovasti. Ihana stoori. :) Tyyli oli sama kuin vaikka Fried Green Tomatoesisssa, joka on yksi maailman parhaista elokuvista, imo. Ja rakkaus on aina ihanaa, varsinkin jos se on vähän epäsopivaa ja tulista. Mäkin haluan jonkun Ryan Goslingin näkösen tyypin huutamaan mulle päin naamaa, miksen mä tajuu et se haluu vaan olla mun kanssa vielä 40 vuoden jälkeenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti