Tiistaitunnelmat

Tein ruokaa, kanapastavuokaa, hieman soveltaen tosin, koska en tajunnut kiireissäni että sipuli on loppu ja koskenlaskijakin olisi sopinut. No, kohta nähdään tuleeko syötävää. Mausteita ainakin meni taas sen verran roimalla kädellä, et joutunee ottaa nenäliinan mukaan "ruokapöytään". (Hipsukat, koska mulla ei ole pöytää) Yleensä mun ruoanlaittopäivä on maanantai, mutta eilen jumiuduin töin jälkeen matonkulmalle netissä surfaamaan ja huomasin vasta myöhään, että olisi pitänyt käydä kaupassa. No, käyhän se hääriminen näin tiistaisinkin. Pääasia kai, että edes yhtenä päivänä tekee jotain muuta kuin katsoo vain tv:tä. Huomenna pyykkipäivän vuoro, tänään ei enää jaksa.

Ääni alkaa palautua pikku hiljaa. Vieläkään ei viiti kauheasti lörpötellä, mutta ei se ole mulle mikään ongelma olla turpa kiinni. Kahtena viime yönä olen herännyt 4:46 (molempina öinä samaan aikaan ) yskimään. Ensi yöksi olen varautunut, hunajaa ja valmiiksi asennetulla vesikattilalla. Joudun lämmittämään vedet liedellä, kun en ole saanut hankittua vedenkeitintä. Sitä olen kyllä viime aikoina kaivannut.

Fiilikset on olleet aika hyviä viime aikoina. Viikonloppuna kyllä hyvin törkeästi käytin hyväkseni erästä ihmistä, mikä oli ilkeästi tehty. En kuitenkaan osaa tuntea asiasta morkkista. En oikein tiiä, pitäisikö, ehkä. Jossain välissä homma läjähtää silmille kuitenkin. Häpeän sitten, jos jaksan.

Luulen myös suututtaneeni yhden ystävän, mutta siitä nyt en ainakaan jaksa stressata, koska se itse teki ihan törkeät oharit meidän jengille ja ehdotti jotain täysin järjetöntä sijaistreffaamista (= aamupalaa jossain raflassa, vaikka tiesi, että ollaan radalla). Kieltäydyin kohteliaasti heräämästä aikaisin tulevana krapulapäivänä, eikä nyt ole kamusta kuulunut mitään, vaikka eilen koitin kysellä kuulumisia yms. Voi tietty olla, että tyyppi on ottanut nokkiinsa ihan muiden ihmisten sanomisista, mikä taas pistää ihmettelemään, miksei voi mun viesteihin vastata... Ihan kuin olisi mun syy, että joku toinen ei osaa käyttäytyä parin kaljan jälkeen. No, oli mikä oli, omapa on ongelmansa. Kerrankin tiedän olevani oikeassa enkä jaksa välittää jos joku ottaa sen vuoksi nokkiinsa. Harmittaa vain, että kamu asuu kaukana eikä ole tietoa, milloin näkee seuraavan kerran, ja tyyppi silti (tai ehkä juuri siksi?) kehtaa olettaa että 5-6 ihmistä muuttaa viikonloppusuunnitelmiaan hänen vuokseen. Itsekästä minusta.

Sekavia sepustuksia ihmissuhderintamalla. Nyt kuitenkin vain iloitsen siitä, että kerrankin on tasapainoinen olo ittensä kanssa. Toisinaan jopa meinaa naurattaa jotkut asiat.