Harry Potter and the Deathly Hallows: Part 1

Pakkohan se oli nähdä ja tyytyväinen mieli jäi!

Toisin kuin parista aiemmasta Potter-leffasta, tästä sentään tajusi jotain vaikka kirjan lukemisesta oli jo aikaa. Olisi varmaan paljon tajunnut vaikkei olisi lukenut Kuoleman varjeluksia ollenkaan. Siitä iso kiitos tekijöille, koska Order of the Phoenixin ja Half-Blood Princen katsominen oli melkoista läpijuoksua ja niistä oli hyvin vaikea pysyä perässä. Olihan tässäkin oiottu joitain juttuja, mutta vähemmän tai ehkä ennemminkin oikeissa kohdissa, jolloin se ei ollut yhtä häiritsevää. Asiat soljuivat sopivalla tahdilla eteenpäin ja loogisesti nivoutuivat toisiinsa.

 Takaa-ajo- ja taistelukohtaukset olivat kyllä paikoittain taas niin vauhdikkaita, että isoa screeniä katsoessa meinasi tulla huono olo ja oli pakko sulkea hetkeksi silmät, kun ei saanut kuvasta mitään selvää. Mutta muutoin kuvallisesti tämä oli oikein kaunista katsottavaa. Snapea olisin muuten katsonut enemmänkin, Alan Rickman taisi olla mukana vain kahdessa kohtauksessa (joista toinen yllä). Mutta Snape ei muistaakseni ollut kirjan alussakaan kovin suuressa roolissa, joten sinänsä ymmärrettävää.

Viihdyttävyydessään ja kerronnassaan HP7 otti harppauksella kiinni kirjaversiota. Ehdottomasti paras Potter-filmatisointi! Tulispa äkkiä kesäkuu niin pääsee näkemään grande finalen! Ei pysty odottaa, joudun ehkä mennä ensi-iltaan silloin päällä jotain lunalovekivamaista. =D