30.5.2011
Mä oisin tahtonut olla Robin..
Mut täytyy kyllä myöntää, ettei toi kuvaus välttämättä niin kovin kaukana minusta ole.. :D
PS. Neil Patrick Harris <3
23.5.2011
Nykkiin ei savu sovi
Vaikea sanoa sopiiko, kun en ole koskaan käynyt. Haluaisin kyllä kovasti päästä. New York on ehkä ainut kaupunki, mikä jenkeissä vähääkään kiinnostaa. Vähän kyllä tuntuu hassulta tämä uusin uutinen kaupungista:
New Yorkin puistoissa ei saa enää polttaa tupakkaa
Sinänsä en tupakoinnin rajoittamista vastusta. Kaipa sitä itsekin lopettaisi kokonaan, jos se tehtäisiin tarpeeksi kalliiksi ja vaikeaksi. Silti aivan järjettömän kuuloista, ettei ulkona aukeallakaan saa polttaa. Oikein mainiota, ettei sisätiloissa missään tai vaikka justiin jonkun ulko-oven edessä saisi, mutta tämä veti kyllä kummastuneen hiljaiseksi.
Ainut mitä itselle tuli tuohon mieleen syyksi, on se, että kaupunki on kyllästynyt tupakantumppeihin ja niiden siivoamiseen. Tämähän ratkeaisi ainakin osittain, jos hankittaisiin lisää tuhkakuppeja / roskiksia. Ehkä ihmiset (ja niitähän Nykissä riittää) vain ovat niin piittaamattomia. Olisipa kiva kuulla joltain paikalliselta / kaupungissa käyneeltä, onko siellä edes suhteessa tupakointi niin suuri ongelma, ettei voisi edes puistossa saada siihen lupaa. Mitähän mahtaisi käydä, jos Helsinki kieltäisi tupakoinnin julkisilla paikoilla? Veikkaan, että vastustus olisi hyvin suurta. Eihän ne saa aikaiseksi edes kieltää tupakointia yleisötapahtumissa.
Itsehän yritän aina olla mahdollisimman vähän häiriöksi muille tupakoidessani. Tulee epämukava ja ahdistunut olo, jos ympärillä on paljon ihmisiä tupakoidessa. Koitan siis aina löytää jonkun avoimemman tilan, jossa en häiritsisi ketään. Tuntuu se silti aina vähän hassulta, kun seisoo monen monta metriä bussipysäkistä sivussa ja silti joku sieltä katoksesta alkaa mulkoilla ja köhiä paheksuvasti (jopa silloin, kun tuuli kuljettaa savut toiseen suuntaan...).
Onhan se huono tapa, en sitä kiellä. Ehkäpä jossain vaiheessa voisi taas punnita elämäänsä sen verran, että menisi ihan lakkoon. Tai vaikka lopettaisi kokonaan.
New Yorkin puistoissa ei saa enää polttaa tupakkaa
Sinänsä en tupakoinnin rajoittamista vastusta. Kaipa sitä itsekin lopettaisi kokonaan, jos se tehtäisiin tarpeeksi kalliiksi ja vaikeaksi. Silti aivan järjettömän kuuloista, ettei ulkona aukeallakaan saa polttaa. Oikein mainiota, ettei sisätiloissa missään tai vaikka justiin jonkun ulko-oven edessä saisi, mutta tämä veti kyllä kummastuneen hiljaiseksi.
Ainut mitä itselle tuli tuohon mieleen syyksi, on se, että kaupunki on kyllästynyt tupakantumppeihin ja niiden siivoamiseen. Tämähän ratkeaisi ainakin osittain, jos hankittaisiin lisää tuhkakuppeja / roskiksia. Ehkä ihmiset (ja niitähän Nykissä riittää) vain ovat niin piittaamattomia. Olisipa kiva kuulla joltain paikalliselta / kaupungissa käyneeltä, onko siellä edes suhteessa tupakointi niin suuri ongelma, ettei voisi edes puistossa saada siihen lupaa. Mitähän mahtaisi käydä, jos Helsinki kieltäisi tupakoinnin julkisilla paikoilla? Veikkaan, että vastustus olisi hyvin suurta. Eihän ne saa aikaiseksi edes kieltää tupakointia yleisötapahtumissa.
Itsehän yritän aina olla mahdollisimman vähän häiriöksi muille tupakoidessani. Tulee epämukava ja ahdistunut olo, jos ympärillä on paljon ihmisiä tupakoidessa. Koitan siis aina löytää jonkun avoimemman tilan, jossa en häiritsisi ketään. Tuntuu se silti aina vähän hassulta, kun seisoo monen monta metriä bussipysäkistä sivussa ja silti joku sieltä katoksesta alkaa mulkoilla ja köhiä paheksuvasti (jopa silloin, kun tuuli kuljettaa savut toiseen suuntaan...).
Onhan se huono tapa, en sitä kiellä. Ehkäpä jossain vaiheessa voisi taas punnita elämäänsä sen verran, että menisi ihan lakkoon. Tai vaikka lopettaisi kokonaan.
19.5.2011
Poika on tullut kotiin!
Maailmanmestareita! Ei tätä oikein voi vieläkään sanoin kuvata, miltä tuntuu.
Enkä itse edes tehnyt muuta kuin katsoin pelejä ja kannustin. Miltä mahtaa tuntua pojista, jotka tekivät sen kaiken?
Oltiin katsomassa finaalia Sport Pub Chelseassa ja tunnelma oli vallan mainio. Hieman ehkä hiljeni siinä vaiheessa, kun Ruotsi johti 1-0 mutta sitä kesti vain muutaman minuutin. Heti kun ehdittiin selvitä alkujärkytyksestä alkoi kauhea tsemppaus ja "Suomi! Suomi!" -huudot. Kuningas Immosen tasottaessa repesi kyllä kunnolla riemu taas ja huuto vain yltyi, mitä pidemmälle päästiin. Pesosen 4-1 maalin kohdalla ite ainakin sekosin jo aivan täydellisesti. Siinä vaiheessa tuli se olo, että nyt se on voitettu eikä voi Ruotsi enää nousta ohi. Huudettiin ja pompittiin ja ite meinasin vähän itkeäkin ainakin siinä vaiheessa, kun huomasin takanani istuneen miehen painavan pään käsiinsä ja kyyneleet valuivat aivan valtoimenaan. Se tunne oli jotain niin epätodellista, ihan kuin olisi seisonut vähän itsensä takana katsomassa kuinka hyppäsin kaverin kaulaan. Mahtava fiilis!
Loppu olikin sitten pelkkää juhlaa ja mikä meteli siellä oli. En tainnut kuulla selostusta oikein missään vaiheessa, mutta ainakaan sitä ei kuulunut enää 58 peliminuutin ja palkintojenjaon aikaan ollenkaan. Onneksi pelin voi katsoa uudestaan Yle Areenasta. :D Harmittaa että digiboksi on hajalla, olisi voinut tallentaa sen sunnuntaina.
En muista tuosta palkintojenjaosta juuri mitään, koska olin niin euforisessa tilassa silloin. (Huomautettakoon tähän väliin, että taisin juoda sinä iltana jopa kaksi tuoppia, joten en ollut humalassakaan vaan kaikki tämä into ja riekkuminen ovat yksin hormonien ja välittäjäaineiden vaikutusta.) Sen jälkeen kuitenkin lähdettiin käymään kauppatorilla. Vähän jokaisen spåra- tai bussipysäkin päälle oli kiivennyt ihmisiä, keskusta oli täynnä tööttäileviä autoja ja Mantan patsaalla oli ihmisiä uimassa. Meteli oli korvia huumaava pelkästään Kaivokadulla, en ole koskaan kuullut sellaista. Oli aivan mahtavaa, kun ihmiset spontaanisti halailivat toisiaan, lauloivat ja läpsyttelivät yläfemmoja. Olin kotona puoli kahden aikaan ja kun kolmen aikaan olin sen verran rauhoittunut, että saatoin mennä nukkumaan, kuului vielä kadulta tööttäilevien autojen ääniä. Tiedän, ettei kaikki tällaista menoa arvostaneet, mutta minua se hymyilytti. Maanantaiaamuna väsytti, mutta ei haitannut, koska fiilis oli niin iloinen.
Töistä kun selvisi niin torillehan se oli taas lähdettävä. Sen verran jouduin kavereita odottelemaan, että mentiin vasta seiskan jälkeen paikalle. Ei päästy kovin paljon Mantaa pidemmälle. Jäätiin siihen Cafe Espa2:n eteen, näki siitä aina välillä vähän screenin nurkkaa. Fiilis oli mahtava, korkattiin synttärilahjaksi saamani cava, joka oli erinomaista. Harmi, etten nyt huomannut tarkemmin sen nimeä ottaa ylös, koska sitä voisi juoda joskus myöhemmin uudestaan. Täytyypä kysäistä kaverilta, jos se muistaisi. Niin siis aivan herranen aika, maanantai-ilta ja aivan alkoholia otettiin. Huh, palaan tähän aiheeseen myöhemmin (jos jaksan).
http://skyview.virtuaalikuvat.com/ (Meidän kohdalla kuva on epätarkka :( hö.)
Tunnelma torilla oli aivan loistava! Itse en pahemmin välitä Vesku Loirista tai Sakari Kuosmasesta, mutta kyllä nuo näyttivät suosiota keräävän ilman mun tykkäämisiäkin. Äänipuoli oli järjestetty vähän heikosti ainakin tuonne taaemmas, joten paljoa ei tarvinnut kuullakaan. Leijonien tullessa lavalle, saattoi välillä kuulla Harjakaisen kuuluttavan nimiä, kaikkia ei kuulunut. Hurrattiin kuitenkin helvetisti jokaisen kohdalla ja aina kun muutkin ihmiset. :D
Toritilaisuuden jälkeen käytiin vielä vähän baarissa ja tiistaiaamuna joutui hieman vähemmän pirteenä töihin. Mitään ei juhlimisen takia jäänyt kuitenkaan tekemättä ja ti-ke yönä sai jo nukuttua univelatkin pois. Kiitos pojille juhlaseurasta!
ja tietenkin:
Ihanaa, kiitos Leijonat!
Enkä itse edes tehnyt muuta kuin katsoin pelejä ja kannustin. Miltä mahtaa tuntua pojista, jotka tekivät sen kaiken?
Oltiin katsomassa finaalia Sport Pub Chelseassa ja tunnelma oli vallan mainio. Hieman ehkä hiljeni siinä vaiheessa, kun Ruotsi johti 1-0 mutta sitä kesti vain muutaman minuutin. Heti kun ehdittiin selvitä alkujärkytyksestä alkoi kauhea tsemppaus ja "Suomi! Suomi!" -huudot. Kuningas Immosen tasottaessa repesi kyllä kunnolla riemu taas ja huuto vain yltyi, mitä pidemmälle päästiin. Pesosen 4-1 maalin kohdalla ite ainakin sekosin jo aivan täydellisesti. Siinä vaiheessa tuli se olo, että nyt se on voitettu eikä voi Ruotsi enää nousta ohi. Huudettiin ja pompittiin ja ite meinasin vähän itkeäkin ainakin siinä vaiheessa, kun huomasin takanani istuneen miehen painavan pään käsiinsä ja kyyneleet valuivat aivan valtoimenaan. Se tunne oli jotain niin epätodellista, ihan kuin olisi seisonut vähän itsensä takana katsomassa kuinka hyppäsin kaverin kaulaan. Mahtava fiilis!
Loppu olikin sitten pelkkää juhlaa ja mikä meteli siellä oli. En tainnut kuulla selostusta oikein missään vaiheessa, mutta ainakaan sitä ei kuulunut enää 58 peliminuutin ja palkintojenjaon aikaan ollenkaan. Onneksi pelin voi katsoa uudestaan Yle Areenasta. :D Harmittaa että digiboksi on hajalla, olisi voinut tallentaa sen sunnuntaina.
En muista tuosta palkintojenjaosta juuri mitään, koska olin niin euforisessa tilassa silloin. (Huomautettakoon tähän väliin, että taisin juoda sinä iltana jopa kaksi tuoppia, joten en ollut humalassakaan vaan kaikki tämä into ja riekkuminen ovat yksin hormonien ja välittäjäaineiden vaikutusta.) Sen jälkeen kuitenkin lähdettiin käymään kauppatorilla. Vähän jokaisen spåra- tai bussipysäkin päälle oli kiivennyt ihmisiä, keskusta oli täynnä tööttäileviä autoja ja Mantan patsaalla oli ihmisiä uimassa. Meteli oli korvia huumaava pelkästään Kaivokadulla, en ole koskaan kuullut sellaista. Oli aivan mahtavaa, kun ihmiset spontaanisti halailivat toisiaan, lauloivat ja läpsyttelivät yläfemmoja. Olin kotona puoli kahden aikaan ja kun kolmen aikaan olin sen verran rauhoittunut, että saatoin mennä nukkumaan, kuului vielä kadulta tööttäilevien autojen ääniä. Tiedän, ettei kaikki tällaista menoa arvostaneet, mutta minua se hymyilytti. Maanantaiaamuna väsytti, mutta ei haitannut, koska fiilis oli niin iloinen.
Töistä kun selvisi niin torillehan se oli taas lähdettävä. Sen verran jouduin kavereita odottelemaan, että mentiin vasta seiskan jälkeen paikalle. Ei päästy kovin paljon Mantaa pidemmälle. Jäätiin siihen Cafe Espa2:n eteen, näki siitä aina välillä vähän screenin nurkkaa. Fiilis oli mahtava, korkattiin synttärilahjaksi saamani cava, joka oli erinomaista. Harmi, etten nyt huomannut tarkemmin sen nimeä ottaa ylös, koska sitä voisi juoda joskus myöhemmin uudestaan. Täytyypä kysäistä kaverilta, jos se muistaisi. Niin siis aivan herranen aika, maanantai-ilta ja aivan alkoholia otettiin. Huh, palaan tähän aiheeseen myöhemmin (jos jaksan).
http://skyview.virtuaalikuvat.com/ (Meidän kohdalla kuva on epätarkka :( hö.)
Tunnelma torilla oli aivan loistava! Itse en pahemmin välitä Vesku Loirista tai Sakari Kuosmasesta, mutta kyllä nuo näyttivät suosiota keräävän ilman mun tykkäämisiäkin. Äänipuoli oli järjestetty vähän heikosti ainakin tuonne taaemmas, joten paljoa ei tarvinnut kuullakaan. Leijonien tullessa lavalle, saattoi välillä kuulla Harjakaisen kuuluttavan nimiä, kaikkia ei kuulunut. Hurrattiin kuitenkin helvetisti jokaisen kohdalla ja aina kun muutkin ihmiset. :D
Toritilaisuuden jälkeen käytiin vielä vähän baarissa ja tiistaiaamuna joutui hieman vähemmän pirteenä töihin. Mitään ei juhlimisen takia jäänyt kuitenkaan tekemättä ja ti-ke yönä sai jo nukuttua univelatkin pois. Kiitos pojille juhlaseurasta!
ja tietenkin:
Ihanaa, kiitos Leijonat!
14.5.2011
"Ei siitä tullut kuin yksi maali vaan"
Olen lätkähullu. Tai ehkä lätkäintoilija. Tykkään katsoa pelejä ja olla mukana fiiliksellä. Tänä vuonna MM-kisoja katsoessa on saanut olla aivan todella mahtavissa fiiliksissä. Viimeksi ehkä Torinossa ollut samanmoisia fiiliksiä.
Aivan pakko linkittää tännekin: Granlund, Mikael.
Olen suht nuori vielä ja seurannut satunnaisesti lätkää vuodesta 1994. Enempi maajoukkuepelejä, joskus NHL:kin mutta sarjat ovat jääneet aika vähälle huomiolle. Noin hienoa maalia en kuitenkaan muista nähneeni. Palvon ja kumarran.
Käykää nyt muutkin äänestämässä makeinta maalia: Aftonbladet
Jos joskus on fiiliksiin päässyt maajoukkuepeleissä niin tämä Granun maalin lisäksi samoja fiiliksiä on herättäneet Jeren ja Tuomon ("You can't beat Scott Niedermayer on boards like that making him look foolish :D Joo, tääkin oli niin just vähän aikaa sitten täällä blogissa mutta kun se vaan on niin hiAno.) maalit. Oikeasti en edes muista enää, miksi se oli niin tärkeää vuonna 1999 voittaa lohko [jatkoon päästiin], mutta hemmetin hieno fiilis jäi tuosta. Karalahti, palvon. TOP 3 ei ole vaikea valita.
Tänä vuonna bubbling under Jarkko Immosen kaksoset, mut ei nekään niin suurta innostusta herättäneet kuin nämä kolme ovat tehneet. Hieno ja hyvin opeteltu kuvio on tuossa se, mikä tekee vaikutuksen.
*
En muista ikinä nähneeni yhtä hyviä otteita Leijonilta. Torinossa meni nappiin kaikki paitsi finaali, nyt uhrataan kaikille mahdollisille lätkäjumalille niin paljon kaikkea, jottei tästä tule Torinon uusintaa. Ruotsi finaalivastustaja. Sehän on oikeasti aivan perseestä mutta vähänkö sanoin kuvaamaton fiilis, jos voitetaan. Ei vaan viitsi etukäteen arvuutella kuin käy. Ei uskalla.
Jääkiekko. Ihanaa ja kammottavaa. iLove.
Aivan pakko linkittää tännekin: Granlund, Mikael.
Olen suht nuori vielä ja seurannut satunnaisesti lätkää vuodesta 1994. Enempi maajoukkuepelejä, joskus NHL:kin mutta sarjat ovat jääneet aika vähälle huomiolle. Noin hienoa maalia en kuitenkaan muista nähneeni. Palvon ja kumarran.
Käykää nyt muutkin äänestämässä makeinta maalia: Aftonbladet
Jos joskus on fiiliksiin päässyt maajoukkuepeleissä niin tämä Granun maalin lisäksi samoja fiiliksiä on herättäneet Jeren ja Tuomon ("You can't beat Scott Niedermayer on boards like that making him look foolish :D Joo, tääkin oli niin just vähän aikaa sitten täällä blogissa mutta kun se vaan on niin hiAno.) maalit. Oikeasti en edes muista enää, miksi se oli niin tärkeää vuonna 1999 voittaa lohko [jatkoon päästiin], mutta hemmetin hieno fiilis jäi tuosta. Karalahti, palvon. TOP 3 ei ole vaikea valita.
Tänä vuonna bubbling under Jarkko Immosen kaksoset, mut ei nekään niin suurta innostusta herättäneet kuin nämä kolme ovat tehneet. Hieno ja hyvin opeteltu kuvio on tuossa se, mikä tekee vaikutuksen.
*
Vajaa 48 tuntia ja sitten nähdään, jos nähdään.
Yksi voitto vielä ja torilla tavataan. Käykö niin, se nähdään sunnuntaina.En muista ikinä nähneeni yhtä hyviä otteita Leijonilta. Torinossa meni nappiin kaikki paitsi finaali, nyt uhrataan kaikille mahdollisille lätkäjumalille niin paljon kaikkea, jottei tästä tule Torinon uusintaa. Ruotsi finaalivastustaja. Sehän on oikeasti aivan perseestä mutta vähänkö sanoin kuvaamaton fiilis, jos voitetaan. Ei vaan viitsi etukäteen arvuutella kuin käy. Ei uskalla.
Jääkiekko. Ihanaa ja kammottavaa. iLove.
2.5.2011
James Blunt Helsinkiin
Ai nii, meinas unohtua.
Ihana ihana James. <3
KaisaFest 19.6. (sunnuntai)
JAMES BLUNT +special guest
Lippu 49€.
PAKKO PÄÄSTÄ! Kuka lähtee messiin?
http://www.kaisafest.fi/liput/
Ihana ihana James. <3
KaisaFest 19.6. (sunnuntai)
JAMES BLUNT +special guest
Lippu 49€.
PAKKO PÄÄSTÄ! Kuka lähtee messiin?
http://www.kaisafest.fi/liput/
Perhosmaha
Vappuna mulle selvisi, että ainakin yksi ihminen on joskus lukenut blogiani rasvaisten miesjuttujen toivossa. No, niitähän nyt ei kovin paljoa ole kerrottavaksi enkä muutenkaan nykyisin puhu paljoa miesjutuistani edes hyville ystäville (joitain satunnaisia pikkuihastuksia lukuunottamatta). Halutessani saisin varmasti vaikka mitä miesjuttujakin kerrottua (ja blogille lisää lukijoitakin?), mutta ei hieno nainen puhu ja pussaa. No, jotain pientä, yleistä miesavautumista voin aina välillä kirjoittaa mutta pääosin taitaa ne ajat olla jo menneet.
Miehet ovat olleet mun elämässä kuin raitiovaunuja, aina tulee uusia. Toisinaan on vähän pidempi vuoroväli, joidenkin kanssa matkustaa hieman pidemmälle, mutta jossain välissä on aina tullut päätepysäkki kuitekin. Ei siis kehuttavaa sillä saralla. (Siksi saanen anteeksi myös superkuluneen spåravertauksen?) Alle yhden käden sormin pystyy laskemaan ne kerrat, kun olen oikeasti tykästynyt johonkuhun niin paljon, että olen vallan tulevaisuudestakin haaveillut.
Luulenpa, että jään ikuiseksi vanhapiiaksi. Ehkä olen liian nirso, tai liian tylsä. Yleensä ei vaan kemiat kohtaan muutoin potentiaalisten henkilöiden kanssa. Sillon kun itse olen aivan liekeissä jostakusta, se ei todnäk ole edes huomannut mua. Jos taas joku on musta liekeissä (kyllä niinkin on joskus tapahtunut!), en omasta puolestani tunne mitään kipinöitä. Harmillisia ne tilanteet.
Tällä hetkellä olen kyllä aivan täysin tyytyväinen sinkkuuteeni. Voisin ehkä olla valmis jo asettumaan aloilleni ja sitoutumaan pidemmäksikin aikaa, mutta eipä se nyt niin justiinsa ole, vaikkei näin lähiaikoina tapahtuisikaan. Kivaa, kun saa olla ja mennä miten haluaa eikä ole kukaan napisemassa siitä, miten jätän vaatteita ympäri kämppää enkä jaksa tiskata viikkoon. Sunnuntaisin voisi olla kivaa, jos olisi joku, jonka kanssa katsoa telkkaria tai käydä kävelyllä tai elokuvissa. (Musta on kyllä kiva käydä leffassa yksin. Ei tarvitse taistella, mitä mennään katsomaan ja jälkeenpäin saa rauhassa pohtia, mitä tykkäsi.)
Perhosmaha on kiva, lisää niitä. :) Sellainenkin tuli koettua jokin aika sitten. Enpä edes muista milloin viimeksi näin olisi tapahtunut, siitä on varmasti vuosia. Harvinaista herkkua siis.
Miehet ovat olleet mun elämässä kuin raitiovaunuja, aina tulee uusia. Toisinaan on vähän pidempi vuoroväli, joidenkin kanssa matkustaa hieman pidemmälle, mutta jossain välissä on aina tullut päätepysäkki kuitekin. Ei siis kehuttavaa sillä saralla. (Siksi saanen anteeksi myös superkuluneen spåravertauksen?) Alle yhden käden sormin pystyy laskemaan ne kerrat, kun olen oikeasti tykästynyt johonkuhun niin paljon, että olen vallan tulevaisuudestakin haaveillut.
Luulenpa, että jään ikuiseksi vanhapiiaksi. Ehkä olen liian nirso, tai liian tylsä. Yleensä ei vaan kemiat kohtaan muutoin potentiaalisten henkilöiden kanssa. Sillon kun itse olen aivan liekeissä jostakusta, se ei todnäk ole edes huomannut mua. Jos taas joku on musta liekeissä (kyllä niinkin on joskus tapahtunut!), en omasta puolestani tunne mitään kipinöitä. Harmillisia ne tilanteet.
Tällä hetkellä olen kyllä aivan täysin tyytyväinen sinkkuuteeni. Voisin ehkä olla valmis jo asettumaan aloilleni ja sitoutumaan pidemmäksikin aikaa, mutta eipä se nyt niin justiinsa ole, vaikkei näin lähiaikoina tapahtuisikaan. Kivaa, kun saa olla ja mennä miten haluaa eikä ole kukaan napisemassa siitä, miten jätän vaatteita ympäri kämppää enkä jaksa tiskata viikkoon. Sunnuntaisin voisi olla kivaa, jos olisi joku, jonka kanssa katsoa telkkaria tai käydä kävelyllä tai elokuvissa. (Musta on kyllä kiva käydä leffassa yksin. Ei tarvitse taistella, mitä mennään katsomaan ja jälkeenpäin saa rauhassa pohtia, mitä tykkäsi.)
Perhosmaha on kiva, lisää niitä. :) Sellainenkin tuli koettua jokin aika sitten. Enpä edes muista milloin viimeksi näin olisi tapahtunut, siitä on varmasti vuosia. Harvinaista herkkua siis.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)