Enkä itse edes tehnyt muuta kuin katsoin pelejä ja kannustin. Miltä mahtaa tuntua pojista, jotka tekivät sen kaiken?
Oltiin katsomassa finaalia Sport Pub Chelseassa ja tunnelma oli vallan mainio. Hieman ehkä hiljeni siinä vaiheessa, kun Ruotsi johti 1-0 mutta sitä kesti vain muutaman minuutin. Heti kun ehdittiin selvitä alkujärkytyksestä alkoi kauhea tsemppaus ja "Suomi! Suomi!" -huudot. Kuningas Immosen tasottaessa repesi kyllä kunnolla riemu taas ja huuto vain yltyi, mitä pidemmälle päästiin. Pesosen 4-1 maalin kohdalla ite ainakin sekosin jo aivan täydellisesti. Siinä vaiheessa tuli se olo, että nyt se on voitettu eikä voi Ruotsi enää nousta ohi. Huudettiin ja pompittiin ja ite meinasin vähän itkeäkin ainakin siinä vaiheessa, kun huomasin takanani istuneen miehen painavan pään käsiinsä ja kyyneleet valuivat aivan valtoimenaan. Se tunne oli jotain niin epätodellista, ihan kuin olisi seisonut vähän itsensä takana katsomassa kuinka hyppäsin kaverin kaulaan. Mahtava fiilis!
Loppu olikin sitten pelkkää juhlaa ja mikä meteli siellä oli. En tainnut kuulla selostusta oikein missään vaiheessa, mutta ainakaan sitä ei kuulunut enää 58 peliminuutin ja palkintojenjaon aikaan ollenkaan. Onneksi pelin voi katsoa uudestaan Yle Areenasta. :D Harmittaa että digiboksi on hajalla, olisi voinut tallentaa sen sunnuntaina.
En muista tuosta palkintojenjaosta juuri mitään, koska olin niin euforisessa tilassa silloin. (Huomautettakoon tähän väliin, että taisin juoda sinä iltana jopa kaksi tuoppia, joten en ollut humalassakaan vaan kaikki tämä into ja riekkuminen ovat yksin hormonien ja välittäjäaineiden vaikutusta.) Sen jälkeen kuitenkin lähdettiin käymään kauppatorilla. Vähän jokaisen spåra- tai bussipysäkin päälle oli kiivennyt ihmisiä, keskusta oli täynnä tööttäileviä autoja ja Mantan patsaalla oli ihmisiä uimassa. Meteli oli korvia huumaava pelkästään Kaivokadulla, en ole koskaan kuullut sellaista. Oli aivan mahtavaa, kun ihmiset spontaanisti halailivat toisiaan, lauloivat ja läpsyttelivät yläfemmoja. Olin kotona puoli kahden aikaan ja kun kolmen aikaan olin sen verran rauhoittunut, että saatoin mennä nukkumaan, kuului vielä kadulta tööttäilevien autojen ääniä. Tiedän, ettei kaikki tällaista menoa arvostaneet, mutta minua se hymyilytti. Maanantaiaamuna väsytti, mutta ei haitannut, koska fiilis oli niin iloinen.
Töistä kun selvisi niin torillehan se oli taas lähdettävä. Sen verran jouduin kavereita odottelemaan, että mentiin vasta seiskan jälkeen paikalle. Ei päästy kovin paljon Mantaa pidemmälle. Jäätiin siihen Cafe Espa2:n eteen, näki siitä aina välillä vähän screenin nurkkaa. Fiilis oli mahtava, korkattiin synttärilahjaksi saamani cava, joka oli erinomaista. Harmi, etten nyt huomannut tarkemmin sen nimeä ottaa ylös, koska sitä voisi juoda joskus myöhemmin uudestaan. Täytyypä kysäistä kaverilta, jos se muistaisi. Niin siis aivan herranen aika, maanantai-ilta ja aivan alkoholia otettiin. Huh, palaan tähän aiheeseen myöhemmin (jos jaksan).
http://skyview.virtuaalikuvat.com/ (Meidän kohdalla kuva on epätarkka :( hö.)
Tunnelma torilla oli aivan loistava! Itse en pahemmin välitä Vesku Loirista tai Sakari Kuosmasesta, mutta kyllä nuo näyttivät suosiota keräävän ilman mun tykkäämisiäkin. Äänipuoli oli järjestetty vähän heikosti ainakin tuonne taaemmas, joten paljoa ei tarvinnut kuullakaan. Leijonien tullessa lavalle, saattoi välillä kuulla Harjakaisen kuuluttavan nimiä, kaikkia ei kuulunut. Hurrattiin kuitenkin helvetisti jokaisen kohdalla ja aina kun muutkin ihmiset. :D
Toritilaisuuden jälkeen käytiin vielä vähän baarissa ja tiistaiaamuna joutui hieman vähemmän pirteenä töihin. Mitään ei juhlimisen takia jäänyt kuitenkaan tekemättä ja ti-ke yönä sai jo nukuttua univelatkin pois. Kiitos pojille juhlaseurasta!
ja tietenkin:
Ihanaa, kiitos Leijonat!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti