Perhosmaha

Vappuna mulle selvisi, että ainakin yksi ihminen on joskus lukenut blogiani rasvaisten miesjuttujen toivossa. No, niitähän nyt ei kovin paljoa ole kerrottavaksi enkä muutenkaan nykyisin puhu paljoa miesjutuistani edes hyville ystäville (joitain satunnaisia pikkuihastuksia lukuunottamatta). Halutessani saisin varmasti vaikka mitä miesjuttujakin kerrottua (ja blogille lisää lukijoitakin?), mutta ei hieno nainen puhu ja pussaa.  No, jotain pientä, yleistä miesavautumista voin aina välillä kirjoittaa mutta pääosin taitaa ne ajat olla jo menneet.

Miehet ovat olleet mun elämässä kuin raitiovaunuja, aina tulee uusia. Toisinaan on vähän pidempi vuoroväli, joidenkin kanssa matkustaa hieman pidemmälle, mutta jossain välissä on aina tullut päätepysäkki kuitekin. Ei siis kehuttavaa sillä saralla. (Siksi saanen anteeksi myös superkuluneen spåravertauksen?) Alle yhden käden sormin pystyy laskemaan ne kerrat, kun olen oikeasti tykästynyt johonkuhun niin paljon, että olen vallan tulevaisuudestakin haaveillut.

Luulenpa, että jään ikuiseksi vanhapiiaksi. Ehkä olen liian nirso, tai liian tylsä. Yleensä ei vaan kemiat kohtaan muutoin potentiaalisten henkilöiden kanssa. Sillon kun itse olen aivan liekeissä jostakusta, se ei todnäk ole edes huomannut mua. Jos taas joku on musta liekeissä (kyllä niinkin on joskus tapahtunut!), en omasta puolestani tunne mitään kipinöitä. Harmillisia ne tilanteet.

Tällä hetkellä olen kyllä aivan täysin tyytyväinen sinkkuuteeni. Voisin ehkä olla valmis jo asettumaan aloilleni ja sitoutumaan pidemmäksikin aikaa, mutta eipä se nyt niin justiinsa ole, vaikkei näin lähiaikoina tapahtuisikaan. Kivaa, kun saa olla ja mennä miten haluaa eikä ole kukaan napisemassa siitä, miten jätän vaatteita ympäri kämppää enkä jaksa tiskata viikkoon. Sunnuntaisin voisi olla kivaa, jos olisi joku, jonka kanssa katsoa telkkaria tai käydä kävelyllä tai elokuvissa. (Musta on kyllä kiva käydä leffassa yksin. Ei tarvitse taistella, mitä mennään katsomaan ja jälkeenpäin saa rauhassa pohtia, mitä tykkäsi.)

Perhosmaha on kiva, lisää niitä. :) Sellainenkin tuli koettua jokin aika sitten. Enpä edes muista milloin viimeksi näin olisi tapahtunut, siitä on varmasti vuosia. Harvinaista herkkua siis.