Aamut on hankalia. Etenkin arkiaamut. Töihin lähtöä enemmän tekee mieli tehdä kaikkea muuta, kuten päivittää blogia tai lukea erinäisiä uutissivustoja, kierrellä verkkokauppoja, katsoa YLEn Aamu-TV:tä, syödä jne. Ja sitten tulee aina kiire..
En ole ollenkaan aamuihminen. Töissäkin saan ehkä aikaan parhaiten vasta kymmenestä eteenpäin lounasaikaan asti. Lounaan jälkeen homma toimii taas pari tuntia, mutta iltapäivisin tulee aina jumi. Yleensä jumi johtuu liian lyhyistä yöunista, mikä on tietysti oma vika mutta pienet nokoset tähän väliin tekisi kyllä gutaa. Jumi menee ohi siinä neljän maissa, joskus jään hieman myöhempään töihin ihan vain senkin vuoksi, että hiljaisuudessa on mukavanpi työskennellä ja alkuillasta olen taas pirteämpi. Ilta on paras aika päivästä!
Takaisin aamuihin. Aamut eivät siis ole lempihetkiäni. Herääminen on yleensä aina hankalaa, jos se tapahtuu ennen yhdeksää ja varsinkin, jos joutuu heräämään herätyskelloon. Yleensä eliminoin ekan soiton mahdollisimman pian lyömällä kellon torkulle. Toisen soiton jälkeen useimmiten nousen jo ylös mutta joskus jos laiskottaa tai väsyttää saatan torkuttaa kolmannen tai neljännenkin kerran. Jokainen voi itse laskea, kuinka kauan menee ennen ylösnousemista, kun torkku on yhdeksän minuutin mittainen. Joskus toivon, että se olisi pari minuuttia lyhyempi mutta yleensä olen aivan tyytyväinen tuohon. Ehtii nukahtaa uudestaan, jos on tosi väsynyt.
Nousen, käyn laittamassa kahvin valumaan ja siirryn kylpyhuoneeseen. Aamupesun jälkeen otan kupin kahvia ja istahdan sohvalle tai useammin vain olohuoneen pehmeälle matolle, surffailen netissä, katson Aamu-TV:tä Yleltä tai jumitan muuten vain. Tähän menee yleensä noin puoli tuntia, jonka jälkeen pakotan itseni meikkaamaan ja pukeutumaan. En koskaan osaa valita vaatteita jo edellisenä iltana, aamullahan voi olla ihan eri fiilis! Itsensä ihmiskuntoon laittamisessa menee yleensä noin tunti, koska teen usein samalla muuta jumitusta, juon lisää kahvia ja joskus hoidan ihan asioitakin, esimerkiksi maksan laskuja tms. Juoksen sitten viime tipassa töihin.
Viikonloppuisin ja vapaapäivinä on kivempaa, kun saa nousta ihan omaan tahtiinsa. Monesti jatkan vielä unia heräämisen jälkeen tai vanuttelen muuten vain peiton alla ja pitkitän ylösnousemista. Aamupalaan käytän sitten vähintään pari tuntia, jos ei ole mihinkään menoa. Hitaasti herääminen on vain niin mukavaa. Menee heti päivä pilalle, jos joutuu kiirehtimään aamuisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti