Lounastauko. Lappaan buffetista ruokaa lautaselle ja huomaan nuoren pojan tulevan sisään vastapäisestä ovesta. Kivannäköinen, ajattelen.
Juon jälkiruokakahvia, kyynärpäät nojaavat pöytään ja sormet naputtelevat kahvikupin reunoja. Naurahdin jollekin kaverin jutulle. Nuori poika kävelee ohi ja katsoo silmiin. Päästä varpaisiin kulkee sähköisku. Käännän katseeni pois, koska kuvittelin hymyileväni mutta todellisuudessa ilme on varmasti lähempänä vinoa virnistystä.
Rakastuin vähän.
Heh, tää oli hauska. Hymyilytti ihan. Tai samanlainen vino virnistys sekin taisi olla.
VastaaPoista