Aivan kammottavan typerä päivä.
Heräsin naapurista kuuluviin musisointiääniin ja sen jälkeen olen lähinnä lakannut kynsiä ja kuollut tylsyyteen. Lakkauskin meni ihan päin p*rsettä. No, jos noita nyt pari päivää pystyy kattelee, laitan sitten uudet. Olisi kivaa saada jokin glitterlakka. Ajattelin kokeilla liukuvärjäystä, siihen päälle sopisi glitteri. Tästäkään kertominen ei ole yhtään niin mielenkiintoista, kun ei voi laittaa kuvia. Pitänee ostaa kamera.
Tapasin perjantaina mukavan oloisen tyypin, jolle annoin puhelinnumeroni. Se sanoi soittavansa eilen muttei ole kuulunut. En varsinaisesti yllättynyt tästä enkä ole kovin pettynytkään, mutta lievästy ärsyttää jaella numeroa, kun ei sillä kuitenkaan tyypit mitään tee. Huoh.
18.3.2011
Wuush - tumps (ääni joka lähtee kun matto vedetään jalkojeni alta)
Turhauttaa. Suorastaan vituttaa.
Taisin jossain välissä mainita esimieheni kanssa käytävästä kehityskeskustelusta. Keskustelussa muun muassa asetettiin tavoitteet tälle vuodelle, henkilökohtiaset ja tehtäviin liittyvät. Tehtäviin liittyviä tavoitteita oli kaksi, joista toinen sama kuin vuosi sitten (koska tavoitetta ei saavutettu). Uusi tavoite kusautettiin tänään, syystä että haistakaa paska.
Syy tähän tehtävän epäämiseen oli niin huono, että jäin täysin sanattomaksi. Homma, jonka vuoksi tämä uusi juttu menee sivu suun, on meinaan sellainen jonka KUKA TAHANSA meidän kokeneemmista tyypeistä voisi hoitaa sillä aikaa, kun opettelen tätä uutta juttua.
Olen ilmeisesti kuvitellut työnkuvani aivan erilaiseksi kuin mitä esimiehet ajattelevat (mulla on siis kolme, joista kaksi lähiesimiestä ja yksi vähän niin kuin niiden pomo). No, tiedän kyllä mitä työhöni kuuluu ja tykkään kovasti siitä mitä teen, mutta tuo tavoitejuttu olisi mielestäni sopinut hyvin täydentämään osaamistani ja tekemistäni. Vähän lupailivat, että katsotaan uudestaan syksymmällä mutta niinhän kai aina sanotaan. Enkä muutenkaan usko tuohon pätkän vertaa, sen verran kauan olen tuolla ollut töissä.
Tekstistä ei ehkä käy ilmi aivan niin voimakkaasti tämä vitutus, jota tunnen. (Vituttaa niin paljon, että itkettää) Jos kuitenkin käy niin, etten tänä(kään) vuonna saa edes kunnollista palkankorotusta, tulkaa vetämään turpaan, jos vielä vuoden lopussa lojun tuolla firmassa.
Nimim. Ammatillisesti paikoilleen jämähtänyt
Taisin jossain välissä mainita esimieheni kanssa käytävästä kehityskeskustelusta. Keskustelussa muun muassa asetettiin tavoitteet tälle vuodelle, henkilökohtiaset ja tehtäviin liittyvät. Tehtäviin liittyviä tavoitteita oli kaksi, joista toinen sama kuin vuosi sitten (koska tavoitetta ei saavutettu). Uusi tavoite kusautettiin tänään, syystä että haistakaa paska.
Syy tähän tehtävän epäämiseen oli niin huono, että jäin täysin sanattomaksi. Homma, jonka vuoksi tämä uusi juttu menee sivu suun, on meinaan sellainen jonka KUKA TAHANSA meidän kokeneemmista tyypeistä voisi hoitaa sillä aikaa, kun opettelen tätä uutta juttua.
Olen ilmeisesti kuvitellut työnkuvani aivan erilaiseksi kuin mitä esimiehet ajattelevat (mulla on siis kolme, joista kaksi lähiesimiestä ja yksi vähän niin kuin niiden pomo). No, tiedän kyllä mitä työhöni kuuluu ja tykkään kovasti siitä mitä teen, mutta tuo tavoitejuttu olisi mielestäni sopinut hyvin täydentämään osaamistani ja tekemistäni. Vähän lupailivat, että katsotaan uudestaan syksymmällä mutta niinhän kai aina sanotaan. Enkä muutenkaan usko tuohon pätkän vertaa, sen verran kauan olen tuolla ollut töissä.
Tekstistä ei ehkä käy ilmi aivan niin voimakkaasti tämä vitutus, jota tunnen. (Vituttaa niin paljon, että itkettää) Jos kuitenkin käy niin, etten tänä(kään) vuonna saa edes kunnollista palkankorotusta, tulkaa vetämään turpaan, jos vielä vuoden lopussa lojun tuolla firmassa.
Nimim. Ammatillisesti paikoilleen jämähtänyt
15.3.2011
100 kirjaa - tilannepäivitys
Heh. Arvatkaa, olenko edennyt yhtään mihinkään asian kanssa? No en.
Eilen sain sentään luettua loppuun sen Raimo Summasen Meidän Päivän, jonka aloitin joskus marras- tai joulukuussa. Se oli kyllä mielenkiintoinen, joskin kirjan loppupuolella varsinkin paistoi aika rankasti läpi kostomeininki Jääkiekkoliittoa ja Kalervo Kummolaa (plus paria entistä jääkiekkoilijaa) kohtaan. Itse arvostan kyllä Ramia valmentajana. Hänhän sai aikaan jopa menestystä, mitä ei voi kovin monesta maajoukkuevalmentajasta sanoa. En ehkä välttämättä haluaisi työskennellä hänen kanssaan, mutta kyllä tietyllä tasolla täytyy olla tiukka ja vaativa. Jos joku ei sitä kestä, voi lähteä pois.
Kirjailijana Summasella on toki vielä petrattavaa ja oikoluvun olisi voinut tehdä tarkemmin. Oli kuitenkin mielenkiintoinen lukukokemus siinä mielessä, että oppi hieman sitä valmennuspuolen ajatusmaailmaakin. Lehdistä lukiessa harvemmin saa tietoa, mitä valmentajan päässä oikeasti liikkuukaan, kun he puhuvat ehkä enempi joukkueen puolesta kuin omastaan. Pelikuvaukset olivat myös hauskan nostalgisia, etenkin World Cup -ottelut muistan vielä itsekin varsin hyvin. Sydän sykähti, kun Summanen kävi läpi mietteitiään Tuomon maalin jälkeen. Tuo maali säilyy omissakin lätkämuistoissa pitkään.
Ne pari muuta kesken olevaa kirjaa (Härkönen ja Hosseini) ovat edelleen kesken joskin Härkösen kirja alkaa olla jo loppusuoralla. Kirjastolainat on uusittu kahdesti ja lupasin itselleni, etten enää kolmatta kertaa uusi, vaan kirjat tulee olla luettuna 7.4. mennessä, jolloin on palautuspäivä.
Niin, tajusitte jo varmaan, että tuosta sadan kirjan listalta ei ole tällä hetkellä luettavana yhtäkään. Ahdistaa koko lista. Hemmetin uudenvuoden lupaukset.
Eilen sain sentään luettua loppuun sen Raimo Summasen Meidän Päivän, jonka aloitin joskus marras- tai joulukuussa. Se oli kyllä mielenkiintoinen, joskin kirjan loppupuolella varsinkin paistoi aika rankasti läpi kostomeininki Jääkiekkoliittoa ja Kalervo Kummolaa (plus paria entistä jääkiekkoilijaa) kohtaan. Itse arvostan kyllä Ramia valmentajana. Hänhän sai aikaan jopa menestystä, mitä ei voi kovin monesta maajoukkuevalmentajasta sanoa. En ehkä välttämättä haluaisi työskennellä hänen kanssaan, mutta kyllä tietyllä tasolla täytyy olla tiukka ja vaativa. Jos joku ei sitä kestä, voi lähteä pois.
Kirjailijana Summasella on toki vielä petrattavaa ja oikoluvun olisi voinut tehdä tarkemmin. Oli kuitenkin mielenkiintoinen lukukokemus siinä mielessä, että oppi hieman sitä valmennuspuolen ajatusmaailmaakin. Lehdistä lukiessa harvemmin saa tietoa, mitä valmentajan päässä oikeasti liikkuukaan, kun he puhuvat ehkä enempi joukkueen puolesta kuin omastaan. Pelikuvaukset olivat myös hauskan nostalgisia, etenkin World Cup -ottelut muistan vielä itsekin varsin hyvin. Sydän sykähti, kun Summanen kävi läpi mietteitiään Tuomon maalin jälkeen. Tuo maali säilyy omissakin lätkämuistoissa pitkään.
Ne pari muuta kesken olevaa kirjaa (Härkönen ja Hosseini) ovat edelleen kesken joskin Härkösen kirja alkaa olla jo loppusuoralla. Kirjastolainat on uusittu kahdesti ja lupasin itselleni, etten enää kolmatta kertaa uusi, vaan kirjat tulee olla luettuna 7.4. mennessä, jolloin on palautuspäivä.
Niin, tajusitte jo varmaan, että tuosta sadan kirjan listalta ei ole tällä hetkellä luettavana yhtäkään. Ahdistaa koko lista. Hemmetin uudenvuoden lupaukset.
In a year 2011
Vuosi 2011, miltä tuntuu?
- Tähän mennessä ei kyllä kovin kummoiselta. Kesää odotellessa.
Vaihoitko vuotta juhlien vai jotenkin muuten?
- Parin ystävän kanssa istuttiin iltaa. Ei suuremmin juhlien.
Kerro pari viime vuoden kohokohtaa?
- Putkirempan loppuminen. Heureka. Tamperelainen salsaherra.
Ja joku asia jonka olisit halunnut tehdä toisin..?
- No vähän olisin voinut hoitaa tyylikkäämmin parikin eroa.
Uskotko, että vuodesta 2011 tulee parempi ku viime vuodesta?
- Joo
Teitkö uudenvuodenlupauksia? Kerros vähintään yksi ;)
- Taisin luvata lukea enemmän
Aiotko viettää tipatonta tammikuuta?
- En aikonut enkä viettänyt
Seuraavan vuoden suunnitelmia, onko kalenteri täyttymässä? Mitä siis tiedossa...
- Ei ole täyttymässä. Ajatuksen tasolla Lontoon ja Tukholman reissut, mahdollisesti joku festari täällä Suomessa ja varma nakki Foo Fightersin konsertti kesäkuussa. :) Hyvin on vielä tilaa kalenterissa siis.
Vai jaksatko edes ajatella näin pitkälle?
- Ex tempore -meiningillä mennään.
Monta vuotta täytät vuonna 2011?
-28 (vanhus. huoh)
Mitä sellaista, mitä et ole ennen tehnyt, haluaisit tehdä tänä vuonna?
- Näin äkkiseltään ei tule mieleen mitään kovin hurjia haluamisia.
Aion vuonna 2011...
[x] olla onnellisempi
[/] saada uusia ystäviä
[x] pitää hauskaa vanhojen kanssa
[/] olla rohkeampi
[/] löytää poika/tyttöystävän
[/] tai jatkaa sinkkuilua
[ ] jatkaa seurustelua nykyisen kanssa
[ ] mennä uuteen opiskelupaikkaan
[ ] valmistu
[ ] päästä ysiltä
[ ] kirjottaa ylioppilaaksi
[ ] tanssia vanhat
[/] muuttaa
[x] tuhlata rahaa
[x] säästää
[x] mennä töihin (aina arkisin, paitsi lomalla :D)
[x] ottaa rennosti
[ ] aloittaa uuden harrastuksen
[ ] lopettaa vanhan harrastuksen
[/] vaihtaa tyyliä
/ = kaikkeen ei voi itse vaikuttaa ja osa on harkinnan tasolla, mahdollisesti toteutuu jo tänä vuonna
- Tähän mennessä ei kyllä kovin kummoiselta. Kesää odotellessa.
Vaihoitko vuotta juhlien vai jotenkin muuten?
- Parin ystävän kanssa istuttiin iltaa. Ei suuremmin juhlien.
Kerro pari viime vuoden kohokohtaa?
- Putkirempan loppuminen. Heureka. Tamperelainen salsaherra.
Ja joku asia jonka olisit halunnut tehdä toisin..?
- No vähän olisin voinut hoitaa tyylikkäämmin parikin eroa.
Uskotko, että vuodesta 2011 tulee parempi ku viime vuodesta?
- Joo
Teitkö uudenvuodenlupauksia? Kerros vähintään yksi ;)
- Taisin luvata lukea enemmän
Aiotko viettää tipatonta tammikuuta?
- En aikonut enkä viettänyt
Seuraavan vuoden suunnitelmia, onko kalenteri täyttymässä? Mitä siis tiedossa...
- Ei ole täyttymässä. Ajatuksen tasolla Lontoon ja Tukholman reissut, mahdollisesti joku festari täällä Suomessa ja varma nakki Foo Fightersin konsertti kesäkuussa. :) Hyvin on vielä tilaa kalenterissa siis.
Vai jaksatko edes ajatella näin pitkälle?
- Ex tempore -meiningillä mennään.
Monta vuotta täytät vuonna 2011?
-28 (vanhus. huoh)
Mitä sellaista, mitä et ole ennen tehnyt, haluaisit tehdä tänä vuonna?
- Näin äkkiseltään ei tule mieleen mitään kovin hurjia haluamisia.
Aion vuonna 2011...
[x] olla onnellisempi
[/] saada uusia ystäviä
[x] pitää hauskaa vanhojen kanssa
[/] olla rohkeampi
[/] löytää poika/tyttöystävän
[/] tai jatkaa sinkkuilua
[ ] jatkaa seurustelua nykyisen kanssa
[ ] mennä uuteen opiskelupaikkaan
[ ] valmistu
[ ] päästä ysiltä
[ ] kirjottaa ylioppilaaksi
[ ] tanssia vanhat
[/] muuttaa
[x] tuhlata rahaa
[x] säästää
[x] mennä töihin (aina arkisin, paitsi lomalla :D)
[x] ottaa rennosti
[ ] aloittaa uuden harrastuksen
[ ] lopettaa vanhan harrastuksen
[/] vaihtaa tyyliä
/ = kaikkeen ei voi itse vaikuttaa ja osa on harkinnan tasolla, mahdollisesti toteutuu jo tänä vuonna
13.3.2011
Maailma on kyllä hurja paikka
Blogin nimi kun viittaa hieman siihen, että maailmassa tapahtuu aina väliin jotain, joten voisin sanoa pari sanaa Japanista. Tapaus ei sinänsä itseäni ole paljoa hetkauttanut. Tietenkin on ikävää, että välittömästi tuli niin monia uhreja ja ties montako vielä jälkikäteen, kun ottaa huomioon kaiken sen radioaktiivisen säteilyn ja muun moskan, mitä siellä nyt on pyörimässä.
Mielenkiintoista tästä tekee se, miten pieni ihminen lopulta on. Järjetön maanjäristys (8,9 Richterin asteikolla!), jonka aiheuttama tsunami raivasi tiensä suurimman valtameren yli Kaliforniaan asti. Vuorokausikin hidastui joitain mikrosekunteja, kun Maapallon akseli heilahti vinoon pari senttiä. Huh. Vetää sanattomaksi tuollaiset luonnonvoimat.
Pakko myöntää, että olen suuri luonnonvoimien ystävä. Olen myös onnellinen, etten asu mannerlaattojen saumakohdassa vaan yhdessä maailman vakaimmista paikoista. Tietyllä tavalla ihastellen seurasin viime vuonna, kun Islannissa räjähti tulivuori, joka osoitti osaltaan sen, miten vähän sanottavaa ihmisellä on mihinkään. Silloin ei onneksi kukaan kuollut, järjetöntä kyllä kuinka ihmiset jaksoivat valittaa silloinkin. Minkäs sille kukaan mahtoi? Tulivuori ei sentään aiheuttanut useimmille muuta kuin siirsi loman alkua tai loppua. Tsunamit ja järistykset puolestaan jättävät kodittamiksi satojatuhansia, jopa miljoonia, ihmisiä.
Uskoni Japanin toipumiselle on kova. Hehän ovat tiettävästi melkoisen kurinalainen ja hyvin organisoitu yhteiskunta, jonka luulisi pääsevän pian jaloilleen. Toki ensihätään apua tarvitaan ja voisinkin antaa Punaiselle Ristille pari pennosta siihen tarkoitukseen. Toivoisin kuitenkin, että nekin pennoset annettaisiin ennemmin vaikka haitilaisille. Muistaako kukaan heitä enää? Port-au-Princessa asutaan edelleen teltoissa, vaikka heidän järistyksestään on yli vuosi! Tuskinpa Japanissa käy samalla tavoin.
Mielenkiintoista tästä tekee se, miten pieni ihminen lopulta on. Järjetön maanjäristys (8,9 Richterin asteikolla!), jonka aiheuttama tsunami raivasi tiensä suurimman valtameren yli Kaliforniaan asti. Vuorokausikin hidastui joitain mikrosekunteja, kun Maapallon akseli heilahti vinoon pari senttiä. Huh. Vetää sanattomaksi tuollaiset luonnonvoimat.
Pakko myöntää, että olen suuri luonnonvoimien ystävä. Olen myös onnellinen, etten asu mannerlaattojen saumakohdassa vaan yhdessä maailman vakaimmista paikoista. Tietyllä tavalla ihastellen seurasin viime vuonna, kun Islannissa räjähti tulivuori, joka osoitti osaltaan sen, miten vähän sanottavaa ihmisellä on mihinkään. Silloin ei onneksi kukaan kuollut, järjetöntä kyllä kuinka ihmiset jaksoivat valittaa silloinkin. Minkäs sille kukaan mahtoi? Tulivuori ei sentään aiheuttanut useimmille muuta kuin siirsi loman alkua tai loppua. Tsunamit ja järistykset puolestaan jättävät kodittamiksi satojatuhansia, jopa miljoonia, ihmisiä.
Uskoni Japanin toipumiselle on kova. Hehän ovat tiettävästi melkoisen kurinalainen ja hyvin organisoitu yhteiskunta, jonka luulisi pääsevän pian jaloilleen. Toki ensihätään apua tarvitaan ja voisinkin antaa Punaiselle Ristille pari pennosta siihen tarkoitukseen. Toivoisin kuitenkin, että nekin pennoset annettaisiin ennemmin vaikka haitilaisille. Muistaako kukaan heitä enää? Port-au-Princessa asutaan edelleen teltoissa, vaikka heidän järistyksestään on yli vuosi! Tuskinpa Japanissa käy samalla tavoin.
Muistaako kukaan?
Katselin sunnuntaiaamun ratoksi Subilta Paratiisi-realityn uusintoja. Hetken kesti, kun mietin, miksi se Jama on niin tutun näköinen, mutta Google on hyvin kätevä kapistus.
Joskus aikoinaan, kun asuin vielä kotikotona, tuli katsottua Kotikatua. Siinähän se oli, Petteri Jamalainen Hessuna. Muistan, kuinka kaverin kanssa fanitettiin Petteriä, koska se oli söpöintä tv:ssä heti Jared Leton jälkeen. (My So Called Life tuli muistaakseni YLEllä joskus 1996-1997, ainakin olin jo yläasteella silloin.)
Tuo Paratiisi on kyllä kamala ohjelma muutoin. Mutta on se Jama vieläkin aika hottis.
Joskus aikoinaan, kun asuin vielä kotikotona, tuli katsottua Kotikatua. Siinähän se oli, Petteri Jamalainen Hessuna. Muistan, kuinka kaverin kanssa fanitettiin Petteriä, koska se oli söpöintä tv:ssä heti Jared Leton jälkeen. (My So Called Life tuli muistaakseni YLEllä joskus 1996-1997, ainakin olin jo yläasteella silloin.)
Tuo Paratiisi on kyllä kamala ohjelma muutoin. Mutta on se Jama vieläkin aika hottis.
12.3.2011
Black Swan
Hieno elokuva.
Juoni kulkee melko sutjakkaasti, elokuva on juuri sopivan mittainen ja jälkeenpäin jäi tyytyväinen olo. Tarinassa Natalie Portmanin esittämä balettitanssija Nina taistelee oikeudestaan päärooliin Joutsenlammessa. Tanssijan tulee olla sekä herkkä että viettelevä, hyvä ja paha. Keskittymistä sotkevat tyttärensä kautta unelmaansa elävä äiti, baletin limainen johtaja Thomas (Vincent Cassel on huippu!) ja Mila Kunisin esittämä kilpaileva ballerina Lily, joka on täysin Ninan vastakohta. Häiritsevintä Ninalle on kuitenkin hän itse, skitsofreeniset hallusinaatiot ja omat estot.
Idea jakautuneesta persoonallisuudesta on jo aika vanha ja hieman kulunut, mutta Black Swanissa se saadaan toteutettua freesisti. Ei uudella tai yllättävällä tavalla, mutta siten, ettei se kyllästytä. Olisi helppoa tarttua epäkohtiin mutten halua. Kaikki kliseet ja epämääräisyydet onnistuttiin esittämään tavalla, etteivät ne häirinneet juuri ollenkaan katselunautintoa.
Natalie Portman on pääosassa ihan ok. Hieman jäi kyllä sellainen mielikuva, että Oscar tuli vain tiettyjen "rohkeiden" kohtausten vuoksi. Pääasiassa näyttely oli hengästynyttä hämmästelyä ja onanointia, muuta Natalie ei sitten juuri tehnytkään. Se peura ajovaloissa -katsekin on jo niin nähty. Voisiko Natalie kaikessa ihanuudessaan jo keksiä jonkin toisenkin ilmeen? Näkemättä muita Oscar-ehdokkaita, on vaikea arvioida oliko Oscar ansaittu, ihmettelen kyllä sitä. Natalie ei todellakaan ollut parhainta tässä elokuvassa. Käsikirjoitus, ohjaus ja Vincent Cassel sen sijaan olivat. Käsivaralla kuvaaminen sen sijaan on ärsyttävää, varsinkin silloin kun henkilöt liikkuvat nopeasti. Tulee huono olo, kun katsoo isolta kankaalta. Käsivara ei tässä toiminut kovin hyvin muutenkaan, lähinnä häiritsi vain katselua. Oksetusta aiheuttivat myös erinäiset ihon nypläämiset ja pahoinpitelyt mutta nehän vain kuuluivat asiaan.
Loppu oli ehdottomasti parasta tässä elokuvassa. Lopun balettikohtaukset olivat upeita. Elokuvassa oli hienosti saatu vangittua se hetki, kun musta joutsen astuu areenalle ja jyrää sen jo tässä vaiheessa rasittavan sievistelijän, valkoisen joutsenen. Tässä kohden suhtautumiseni elokuvaan muuttui melkein kokonaan, pidin siitä kyllä jo ennen loppuakin, mutten niin paljon. Loppu pelasti koko elokuvan ja siirsi sen kategoriaan Hienot Elokuvat.
Juoni kulkee melko sutjakkaasti, elokuva on juuri sopivan mittainen ja jälkeenpäin jäi tyytyväinen olo. Tarinassa Natalie Portmanin esittämä balettitanssija Nina taistelee oikeudestaan päärooliin Joutsenlammessa. Tanssijan tulee olla sekä herkkä että viettelevä, hyvä ja paha. Keskittymistä sotkevat tyttärensä kautta unelmaansa elävä äiti, baletin limainen johtaja Thomas (Vincent Cassel on huippu!) ja Mila Kunisin esittämä kilpaileva ballerina Lily, joka on täysin Ninan vastakohta. Häiritsevintä Ninalle on kuitenkin hän itse, skitsofreeniset hallusinaatiot ja omat estot.
Idea jakautuneesta persoonallisuudesta on jo aika vanha ja hieman kulunut, mutta Black Swanissa se saadaan toteutettua freesisti. Ei uudella tai yllättävällä tavalla, mutta siten, ettei se kyllästytä. Olisi helppoa tarttua epäkohtiin mutten halua. Kaikki kliseet ja epämääräisyydet onnistuttiin esittämään tavalla, etteivät ne häirinneet juuri ollenkaan katselunautintoa.
Natalie Portman on pääosassa ihan ok. Hieman jäi kyllä sellainen mielikuva, että Oscar tuli vain tiettyjen "rohkeiden" kohtausten vuoksi. Pääasiassa näyttely oli hengästynyttä hämmästelyä ja onanointia, muuta Natalie ei sitten juuri tehnytkään. Se peura ajovaloissa -katsekin on jo niin nähty. Voisiko Natalie kaikessa ihanuudessaan jo keksiä jonkin toisenkin ilmeen? Näkemättä muita Oscar-ehdokkaita, on vaikea arvioida oliko Oscar ansaittu, ihmettelen kyllä sitä. Natalie ei todellakaan ollut parhainta tässä elokuvassa. Käsikirjoitus, ohjaus ja Vincent Cassel sen sijaan olivat. Käsivaralla kuvaaminen sen sijaan on ärsyttävää, varsinkin silloin kun henkilöt liikkuvat nopeasti. Tulee huono olo, kun katsoo isolta kankaalta. Käsivara ei tässä toiminut kovin hyvin muutenkaan, lähinnä häiritsi vain katselua. Oksetusta aiheuttivat myös erinäiset ihon nypläämiset ja pahoinpitelyt mutta nehän vain kuuluivat asiaan.
Loppu oli ehdottomasti parasta tässä elokuvassa. Lopun balettikohtaukset olivat upeita. Elokuvassa oli hienosti saatu vangittua se hetki, kun musta joutsen astuu areenalle ja jyrää sen jo tässä vaiheessa rasittavan sievistelijän, valkoisen joutsenen. Tässä kohden suhtautumiseni elokuvaan muuttui melkein kokonaan, pidin siitä kyllä jo ennen loppuakin, mutten niin paljon. Loppu pelasti koko elokuvan ja siirsi sen kategoriaan Hienot Elokuvat.
7.3.2011
Have you met Ted?
Ooh, kaksi lukijaa ja Laitimmainen jopa linkkasi omassa blogissaan mun blogiin! Tämähän alkaa käydä jo kohta jännittäväksi. Siis minulle, tuskin lukijoille yhtään sen jännemmäksi kuin tähänkään asti. Pahoitteluni siis. En kasvaneesta lukijamäärästä huolimatta aio keskittyä kielioppiin tai ajankohtaisuuksien syvälliseen pohdiskeluun vaan kummapaikka on edelleen lähinnä monologi tyhjänpäiväisyyksistä.
Vaan se mitä mun piti oikeasti kertoa. Löysin aivan mahtavan sitcomin enkä voi käsittää miksen ole aiemmin tutustunut tähän. Kyseessä siis sarja How I Met Your Mother, jota näytetään ainakin MTV3:lla keskiviikkoisin joskus kl 14 aikoihin nimellä Ensisilmäyksellä. (Kas kummaa, etten ole aiemmin tätä hoksannut...) Ei todellakaan mikään uusi juttu, tämähän alkoi jo vuonna 2005, mutta löysin tämän siis eilen. Aivan mahtava sarja. Periaatteessa kaikki tapahtuu takaumina, kun Ted kertoo lapsillee tarinaa siitä, miten tapasi näiden äidin ja muistelot sijoittuvat 2000-luvun puoliväliin, jolloin 20-jotain vuotiaat tyypit hengailee kantabaarissaan, opiskelevat ja koittavat tavata tyttöjä. Mukana iki-ihana Alyson Hannigan ja jollain oudolla tavalla aina minua viehättänyt Neil Patrick Harris.
Hmm.. Tietenkin piti heti mennä katsomaan, saako tuota Suomessa DVD:nä. Ainakin Discshopista löytyy (ykköskausi juuri nyt 14,90€, muut kaudet enempi) ja arvatkaa mitä löysin, kun kävin tuon tarkistamassa. ER:n kaudet alennuksessa! Sekoan just nyt. Takavarikoikaa Visa-korttini, tää läksi nyt ostoksille. Heippa.
Vaan se mitä mun piti oikeasti kertoa. Löysin aivan mahtavan sitcomin enkä voi käsittää miksen ole aiemmin tutustunut tähän. Kyseessä siis sarja How I Met Your Mother, jota näytetään ainakin MTV3:lla keskiviikkoisin joskus kl 14 aikoihin nimellä Ensisilmäyksellä. (Kas kummaa, etten ole aiemmin tätä hoksannut...) Ei todellakaan mikään uusi juttu, tämähän alkoi jo vuonna 2005, mutta löysin tämän siis eilen. Aivan mahtava sarja. Periaatteessa kaikki tapahtuu takaumina, kun Ted kertoo lapsillee tarinaa siitä, miten tapasi näiden äidin ja muistelot sijoittuvat 2000-luvun puoliväliin, jolloin 20-jotain vuotiaat tyypit hengailee kantabaarissaan, opiskelevat ja koittavat tavata tyttöjä. Mukana iki-ihana Alyson Hannigan ja jollain oudolla tavalla aina minua viehättänyt Neil Patrick Harris.
Hmm.. Tietenkin piti heti mennä katsomaan, saako tuota Suomessa DVD:nä. Ainakin Discshopista löytyy (ykköskausi juuri nyt 14,90€, muut kaudet enempi) ja arvatkaa mitä löysin, kun kävin tuon tarkistamassa. ER:n kaudet alennuksessa! Sekoan just nyt. Takavarikoikaa Visa-korttini, tää läksi nyt ostoksille. Heippa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)