Blogin nimi kun viittaa hieman siihen, että maailmassa tapahtuu aina väliin jotain, joten voisin sanoa pari sanaa Japanista. Tapaus ei sinänsä itseäni ole paljoa hetkauttanut. Tietenkin on ikävää, että välittömästi tuli niin monia uhreja ja ties montako vielä jälkikäteen, kun ottaa huomioon kaiken sen radioaktiivisen säteilyn ja muun moskan, mitä siellä nyt on pyörimässä.
Mielenkiintoista tästä tekee se, miten pieni ihminen lopulta on. Järjetön maanjäristys (8,9 Richterin asteikolla!), jonka aiheuttama tsunami raivasi tiensä suurimman valtameren yli Kaliforniaan asti. Vuorokausikin hidastui joitain mikrosekunteja, kun Maapallon akseli heilahti vinoon pari senttiä. Huh. Vetää sanattomaksi tuollaiset luonnonvoimat.
Pakko myöntää, että olen suuri luonnonvoimien ystävä. Olen myös onnellinen, etten asu mannerlaattojen saumakohdassa vaan yhdessä maailman vakaimmista paikoista. Tietyllä tavalla ihastellen seurasin viime vuonna, kun Islannissa räjähti tulivuori, joka osoitti osaltaan sen, miten vähän sanottavaa ihmisellä on mihinkään. Silloin ei onneksi kukaan kuollut, järjetöntä kyllä kuinka ihmiset jaksoivat valittaa silloinkin. Minkäs sille kukaan mahtoi? Tulivuori ei sentään aiheuttanut useimmille muuta kuin siirsi loman alkua tai loppua. Tsunamit ja järistykset puolestaan jättävät kodittamiksi satojatuhansia, jopa miljoonia, ihmisiä.
Uskoni Japanin toipumiselle on kova. Hehän ovat tiettävästi melkoisen kurinalainen ja hyvin organisoitu yhteiskunta, jonka luulisi pääsevän pian jaloilleen. Toki ensihätään apua tarvitaan ja voisinkin antaa Punaiselle Ristille pari pennosta siihen tarkoitukseen. Toivoisin kuitenkin, että nekin pennoset annettaisiin ennemmin vaikka haitilaisille. Muistaako kukaan heitä enää? Port-au-Princessa asutaan edelleen teltoissa, vaikka heidän järistyksestään on yli vuosi! Tuskinpa Japanissa käy samalla tavoin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti