Heh. Arvatkaa, olenko edennyt yhtään mihinkään asian kanssa? No en.
Eilen sain sentään luettua loppuun sen Raimo Summasen Meidän Päivän, jonka aloitin joskus marras- tai joulukuussa. Se oli kyllä mielenkiintoinen, joskin kirjan loppupuolella varsinkin paistoi aika rankasti läpi kostomeininki Jääkiekkoliittoa ja Kalervo Kummolaa (plus paria entistä jääkiekkoilijaa) kohtaan. Itse arvostan kyllä Ramia valmentajana. Hänhän sai aikaan jopa menestystä, mitä ei voi kovin monesta maajoukkuevalmentajasta sanoa. En ehkä välttämättä haluaisi työskennellä hänen kanssaan, mutta kyllä tietyllä tasolla täytyy olla tiukka ja vaativa. Jos joku ei sitä kestä, voi lähteä pois.
Kirjailijana Summasella on toki vielä petrattavaa ja oikoluvun olisi voinut tehdä tarkemmin. Oli kuitenkin mielenkiintoinen lukukokemus siinä mielessä, että oppi hieman sitä valmennuspuolen ajatusmaailmaakin. Lehdistä lukiessa harvemmin saa tietoa, mitä valmentajan päässä oikeasti liikkuukaan, kun he puhuvat ehkä enempi joukkueen puolesta kuin omastaan. Pelikuvaukset olivat myös hauskan nostalgisia, etenkin World Cup -ottelut muistan vielä itsekin varsin hyvin. Sydän sykähti, kun Summanen kävi läpi mietteitiään Tuomon maalin jälkeen. Tuo maali säilyy omissakin lätkämuistoissa pitkään.
Ne pari muuta kesken olevaa kirjaa (Härkönen ja Hosseini) ovat edelleen kesken joskin Härkösen kirja alkaa olla jo loppusuoralla. Kirjastolainat on uusittu kahdesti ja lupasin itselleni, etten enää kolmatta kertaa uusi, vaan kirjat tulee olla luettuna 7.4. mennessä, jolloin on palautuspäivä.
Niin, tajusitte jo varmaan, että tuosta sadan kirjan listalta ei ole tällä hetkellä luettavana yhtäkään. Ahdistaa koko lista. Hemmetin uudenvuoden lupaukset.
Kiitti maalilinkistä ja tsemppiä lukutavoitteen saavuttamiseen :)
VastaaPoista