Kunhan pyykit on pesty, lähden lenkille

Aivan kammottavan typerä päivä.

Heräsin naapurista kuuluviin musisointiääniin ja sen jälkeen olen lähinnä lakannut kynsiä ja kuollut tylsyyteen. Lakkauskin meni ihan päin p*rsettä. No, jos noita nyt pari päivää pystyy kattelee, laitan sitten uudet. Olisi kivaa saada jokin glitterlakka. Ajattelin kokeilla liukuvärjäystä, siihen päälle sopisi glitteri. Tästäkään kertominen ei ole yhtään niin mielenkiintoista, kun ei voi laittaa kuvia. Pitänee ostaa kamera.

Tapasin perjantaina mukavan oloisen tyypin, jolle annoin puhelinnumeroni. Se sanoi soittavansa eilen muttei ole kuulunut. En varsinaisesti yllättynyt tästä enkä ole kovin pettynytkään, mutta lievästy ärsyttää jaella numeroa, kun ei sillä kuitenkaan tyypit mitään tee. Huoh.

Wuush - tumps (ääni joka lähtee kun matto vedetään jalkojeni alta)

Turhauttaa. Suorastaan vituttaa.

Taisin jossain välissä mainita esimieheni kanssa käytävästä kehityskeskustelusta. Keskustelussa muun muassa asetettiin tavoitteet tälle vuodelle, henkilökohtiaset ja tehtäviin liittyvät. Tehtäviin liittyviä tavoitteita oli kaksi, joista toinen sama kuin vuosi sitten (koska tavoitetta ei saavutettu). Uusi tavoite kusautettiin tänään, syystä että haistakaa paska.

Syy tähän tehtävän epäämiseen oli niin huono, että jäin täysin sanattomaksi. Homma, jonka vuoksi tämä uusi juttu menee sivu suun, on meinaan sellainen jonka KUKA TAHANSA meidän kokeneemmista tyypeistä voisi hoitaa sillä aikaa, kun opettelen tätä uutta juttua.

Olen ilmeisesti kuvitellut työnkuvani aivan erilaiseksi kuin mitä esimiehet ajattelevat (mulla on siis kolme, joista kaksi lähiesimiestä ja yksi vähän niin kuin niiden pomo). No, tiedän kyllä mitä työhöni kuuluu ja tykkään kovasti siitä mitä teen, mutta tuo tavoitejuttu olisi mielestäni sopinut hyvin täydentämään osaamistani ja tekemistäni. Vähän lupailivat, että katsotaan uudestaan syksymmällä mutta niinhän kai aina sanotaan. Enkä muutenkaan usko tuohon pätkän vertaa, sen verran kauan olen tuolla ollut töissä.

Tekstistä ei ehkä käy ilmi aivan niin voimakkaasti tämä vitutus, jota tunnen. (Vituttaa niin paljon, että itkettää) Jos kuitenkin käy niin, etten tänä(kään) vuonna saa edes kunnollista palkankorotusta, tulkaa vetämään turpaan, jos vielä vuoden lopussa lojun tuolla firmassa.

Nimim. Ammatillisesti paikoilleen jämähtänyt

100 kirjaa - tilannepäivitys

Heh. Arvatkaa, olenko edennyt yhtään mihinkään asian kanssa? No en.

Eilen sain sentään luettua loppuun sen Raimo Summasen Meidän Päivän, jonka aloitin joskus marras- tai joulukuussa. Se oli kyllä mielenkiintoinen, joskin kirjan loppupuolella varsinkin paistoi aika rankasti läpi kostomeininki Jääkiekkoliittoa ja Kalervo Kummolaa (plus paria entistä jääkiekkoilijaa) kohtaan. Itse arvostan kyllä Ramia valmentajana. Hänhän sai aikaan jopa menestystä, mitä ei voi kovin monesta maajoukkuevalmentajasta sanoa. En ehkä välttämättä haluaisi työskennellä hänen kanssaan, mutta kyllä tietyllä tasolla täytyy olla tiukka ja vaativa. Jos joku ei sitä kestä, voi lähteä pois.

Kirjailijana Summasella on toki vielä petrattavaa ja oikoluvun olisi voinut tehdä tarkemmin. Oli kuitenkin mielenkiintoinen lukukokemus siinä mielessä, että oppi hieman sitä valmennuspuolen ajatusmaailmaakin. Lehdistä lukiessa harvemmin saa tietoa, mitä valmentajan päässä oikeasti liikkuukaan, kun he puhuvat ehkä enempi joukkueen puolesta kuin omastaan. Pelikuvaukset olivat myös hauskan nostalgisia, etenkin World Cup -ottelut muistan vielä itsekin varsin hyvin. Sydän sykähti, kun Summanen kävi läpi mietteitiään Tuomon maalin jälkeen. Tuo maali säilyy omissakin lätkämuistoissa pitkään.

Ne pari muuta kesken olevaa kirjaa (Härkönen ja Hosseini) ovat edelleen kesken joskin Härkösen kirja alkaa olla jo loppusuoralla. Kirjastolainat on uusittu kahdesti ja lupasin itselleni, etten enää kolmatta kertaa uusi, vaan kirjat tulee olla luettuna 7.4. mennessä, jolloin on palautuspäivä.

Niin, tajusitte jo varmaan, että tuosta sadan kirjan listalta ei ole tällä hetkellä luettavana yhtäkään. Ahdistaa koko lista. Hemmetin uudenvuoden lupaukset.

In a year 2011

Vuosi 2011, miltä tuntuu?
- Tähän mennessä ei kyllä kovin kummoiselta. Kesää odotellessa.

Vaihoitko vuotta juhlien vai jotenkin muuten?
- Parin ystävän kanssa istuttiin iltaa. Ei suuremmin juhlien.

Kerro pari viime vuoden kohokohtaa?
- Putkirempan loppuminen. Heureka. Tamperelainen salsaherra.

Ja joku asia jonka olisit halunnut tehdä toisin..?
- No vähän olisin voinut hoitaa tyylikkäämmin parikin eroa.

Uskotko, että vuodesta 2011 tulee parempi ku viime vuodesta?
- Joo

Teitkö uudenvuodenlupauksia? Kerros vähintään yksi ;)
- Taisin luvata lukea enemmän

Aiotko viettää tipatonta tammikuuta?
- En aikonut enkä viettänyt

Seuraavan vuoden suunnitelmia, onko kalenteri täyttymässä? Mitä siis tiedossa...
- Ei ole täyttymässä. Ajatuksen tasolla Lontoon ja Tukholman reissut, mahdollisesti joku festari täällä Suomessa ja varma nakki Foo Fightersin konsertti kesäkuussa. :) Hyvin on vielä tilaa kalenterissa siis.

Vai jaksatko edes ajatella näin pitkälle?
- Ex tempore -meiningillä mennään.

Monta vuotta täytät vuonna 2011?
-28 (vanhus. huoh)

Mitä sellaista, mitä et ole ennen tehnyt, haluaisit tehdä tänä vuonna?
- Näin äkkiseltään ei tule mieleen mitään kovin hurjia haluamisia.

Aion vuonna 2011...

[x] olla onnellisempi
[/] saada uusia ystäviä
[x] pitää hauskaa vanhojen kanssa
[/] olla rohkeampi
[/] löytää poika/tyttöystävän
[/] tai jatkaa sinkkuilua
[ ] jatkaa seurustelua nykyisen kanssa
[ ] mennä uuteen opiskelupaikkaan
[ ] valmistu
[ ] päästä ysiltä
[ ] kirjottaa ylioppilaaksi
[ ] tanssia vanhat
[/] muuttaa
[x] tuhlata rahaa
[x] säästää
[x] mennä töihin (aina arkisin, paitsi lomalla :D)
[x] ottaa rennosti
[ ] aloittaa uuden harrastuksen
[ ] lopettaa vanhan harrastuksen
[/] vaihtaa tyyliä

 / = kaikkeen ei voi itse vaikuttaa ja osa on harkinnan tasolla, mahdollisesti toteutuu jo tänä vuonna

Maailma on kyllä hurja paikka

Blogin nimi kun viittaa hieman siihen, että maailmassa tapahtuu aina väliin jotain, joten voisin sanoa pari sanaa Japanista. Tapaus ei sinänsä itseäni ole paljoa hetkauttanut. Tietenkin on ikävää, että välittömästi tuli niin monia uhreja ja ties montako vielä jälkikäteen, kun ottaa huomioon kaiken sen radioaktiivisen säteilyn ja muun moskan, mitä siellä nyt on pyörimässä.

Mielenkiintoista tästä tekee se, miten pieni ihminen lopulta on. Järjetön maanjäristys (8,9 Richterin asteikolla!), jonka aiheuttama tsunami raivasi tiensä suurimman valtameren yli Kaliforniaan asti. Vuorokausikin hidastui joitain mikrosekunteja, kun Maapallon akseli heilahti vinoon pari senttiä. Huh. Vetää sanattomaksi tuollaiset luonnonvoimat.

Pakko myöntää, että olen suuri luonnonvoimien ystävä. Olen myös onnellinen, etten asu mannerlaattojen saumakohdassa vaan yhdessä maailman vakaimmista paikoista. Tietyllä tavalla ihastellen seurasin viime vuonna, kun Islannissa räjähti tulivuori, joka osoitti osaltaan sen, miten vähän sanottavaa ihmisellä on mihinkään. Silloin ei onneksi kukaan kuollut, järjetöntä kyllä kuinka ihmiset jaksoivat valittaa silloinkin. Minkäs sille kukaan mahtoi? Tulivuori ei sentään aiheuttanut useimmille muuta kuin siirsi loman alkua tai loppua. Tsunamit ja järistykset puolestaan jättävät kodittamiksi satojatuhansia, jopa miljoonia, ihmisiä.

Uskoni Japanin toipumiselle on kova. Hehän ovat tiettävästi melkoisen kurinalainen ja hyvin organisoitu yhteiskunta, jonka luulisi pääsevän pian jaloilleen. Toki ensihätään apua tarvitaan ja voisinkin antaa Punaiselle Ristille pari pennosta siihen tarkoitukseen. Toivoisin kuitenkin, että nekin pennoset annettaisiin ennemmin vaikka haitilaisille. Muistaako kukaan heitä enää? Port-au-Princessa asutaan edelleen teltoissa, vaikka heidän järistyksestään on yli vuosi! Tuskinpa Japanissa käy samalla tavoin.

Muistaako kukaan?

Katselin sunnuntaiaamun ratoksi Subilta Paratiisi-realityn uusintoja. Hetken kesti, kun mietin, miksi se Jama on niin tutun näköinen, mutta Google on hyvin kätevä kapistus.

Joskus aikoinaan, kun asuin vielä kotikotona, tuli katsottua Kotikatua. Siinähän se oli, Petteri Jamalainen Hessuna. Muistan, kuinka kaverin kanssa fanitettiin Petteriä, koska se oli söpöintä tv:ssä heti Jared Leton jälkeen. (My So Called Life tuli muistaakseni YLEllä joskus 1996-1997, ainakin olin jo yläasteella silloin.)

Tuo Paratiisi on kyllä kamala ohjelma muutoin. Mutta on se Jama vieläkin aika hottis.

Black Swan

Hieno elokuva.

Juoni kulkee melko sutjakkaasti, elokuva on juuri sopivan mittainen ja jälkeenpäin jäi tyytyväinen olo. Tarinassa Natalie Portmanin esittämä balettitanssija Nina taistelee oikeudestaan päärooliin Joutsenlammessa. Tanssijan tulee olla sekä herkkä että viettelevä, hyvä ja paha. Keskittymistä sotkevat tyttärensä kautta unelmaansa elävä äiti, baletin limainen johtaja Thomas (Vincent Cassel on huippu!) ja Mila Kunisin esittämä kilpaileva ballerina Lily, joka on täysin Ninan vastakohta. Häiritsevintä Ninalle on kuitenkin hän itse, skitsofreeniset hallusinaatiot ja omat estot.

Idea jakautuneesta persoonallisuudesta on jo aika vanha ja hieman kulunut, mutta Black Swanissa se saadaan toteutettua freesisti. Ei uudella tai yllättävällä tavalla, mutta siten, ettei se kyllästytä. Olisi helppoa tarttua epäkohtiin mutten halua. Kaikki kliseet ja epämääräisyydet onnistuttiin esittämään tavalla, etteivät ne häirinneet juuri ollenkaan katselunautintoa.

Natalie Portman on pääosassa ihan ok. Hieman jäi kyllä sellainen mielikuva, että Oscar tuli vain tiettyjen "rohkeiden" kohtausten vuoksi. Pääasiassa näyttely oli hengästynyttä hämmästelyä ja onanointia, muuta Natalie ei sitten juuri tehnytkään. Se peura ajovaloissa -katsekin on jo niin nähty. Voisiko Natalie kaikessa ihanuudessaan jo keksiä jonkin toisenkin ilmeen? Näkemättä muita Oscar-ehdokkaita, on vaikea arvioida oliko Oscar ansaittu, ihmettelen kyllä sitä. Natalie ei todellakaan ollut parhainta tässä elokuvassa. Käsikirjoitus, ohjaus ja Vincent Cassel sen sijaan olivat. Käsivaralla kuvaaminen sen sijaan on ärsyttävää, varsinkin silloin kun henkilöt liikkuvat nopeasti. Tulee huono olo, kun katsoo isolta kankaalta. Käsivara ei tässä toiminut kovin hyvin muutenkaan, lähinnä häiritsi vain katselua. Oksetusta aiheuttivat myös erinäiset ihon nypläämiset ja pahoinpitelyt mutta nehän vain kuuluivat asiaan.

Loppu oli ehdottomasti parasta tässä elokuvassa. Lopun balettikohtaukset olivat upeita. Elokuvassa oli hienosti saatu vangittua se hetki, kun musta joutsen astuu areenalle ja jyrää sen jo tässä vaiheessa rasittavan sievistelijän, valkoisen joutsenen. Tässä kohden suhtautumiseni elokuvaan muuttui melkein kokonaan, pidin siitä kyllä jo ennen loppuakin, mutten niin paljon. Loppu pelasti koko elokuvan ja siirsi sen kategoriaan Hienot Elokuvat.

Have you met Ted?

Ooh, kaksi lukijaa ja Laitimmainen jopa linkkasi omassa blogissaan mun blogiin! Tämähän alkaa käydä jo kohta jännittäväksi. Siis minulle, tuskin lukijoille yhtään sen jännemmäksi kuin tähänkään asti. Pahoitteluni siis. En kasvaneesta lukijamäärästä huolimatta aio keskittyä kielioppiin tai ajankohtaisuuksien syvälliseen pohdiskeluun vaan kummapaikka on edelleen lähinnä monologi tyhjänpäiväisyyksistä.

Vaan se mitä mun piti oikeasti kertoa. Löysin aivan mahtavan sitcomin enkä voi käsittää miksen ole aiemmin tutustunut tähän. Kyseessä siis sarja How I Met Your Mother, jota näytetään ainakin MTV3:lla keskiviikkoisin joskus kl 14 aikoihin nimellä Ensisilmäyksellä. (Kas kummaa, etten ole aiemmin tätä hoksannut...) Ei todellakaan mikään uusi juttu, tämähän alkoi jo vuonna 2005, mutta löysin tämän siis eilen. Aivan mahtava sarja. Periaatteessa kaikki tapahtuu takaumina, kun Ted kertoo lapsillee tarinaa siitä, miten tapasi näiden äidin ja muistelot sijoittuvat 2000-luvun puoliväliin, jolloin 20-jotain vuotiaat tyypit hengailee kantabaarissaan, opiskelevat ja koittavat tavata tyttöjä. Mukana iki-ihana Alyson Hannigan ja jollain oudolla tavalla aina minua viehättänyt Neil Patrick Harris.

Hmm.. Tietenkin piti heti mennä katsomaan, saako tuota Suomessa DVD:nä. Ainakin Discshopista löytyy (ykköskausi juuri nyt 14,90€, muut kaudet enempi) ja arvatkaa mitä löysin, kun kävin tuon tarkistamassa. ER:n kaudet alennuksessa! Sekoan just nyt. Takavarikoikaa Visa-korttini, tää läksi nyt ostoksille. Heippa.

Sunday

On kaksi suurta miesnäyttelijää, joita en kovinkaan arvosta - Tom Cruise ja Richard Gere. Tänään tv:stä tuli molemmilta ne mielestäni parhaimmat elokuvat eli Jerry Maguire (Cruise) ja Pretty Woman (Gere). Ihania elokuvia molemmat, tykkään jopa noista äijistä niissä.

Hyvä leffapäivä siis. :)

Laitoin myös suklaanaamion ja lakkasin kynnet. Suklaanaamio tuntui ihanalta! Jäi nassu aivan mahtavan tuntuiseksi, hoidetuksi ja kosteutetuksi. Testasin myös kynsitarroja ja ah, ihania ovat. Laitan ehkä kuvia jossain välissä, jos jaksan kikkailla. Tulipas tyttömäinen olo. :)

Jumboshopping

Aivan ihana tyttöilypäivä oli eilen! Eräs äippälomalainen kävi työpaikallamme ja kertoi, että Jumbon Vero Modassa on ale. Siitä saatiin kipinä lähteä Jumboon shoppailemaan. Olipa kivaa!

Vero Modasta ostin kotelomekon, joka oli 50 %:n alennuksessa. Hyvä ostos, vaikkei nyt justiin tarvetta mekolle olekaan, mutta tuota voi käyttää vaikka töissäkin kesällä.

Glitteristä ostin hiuspannan, jossa on mun tottumuksiini nähden aika iso rusettikoriste mutta se oli niin erisöpö ja sopii monien mekkojen ja biletoppien kanssa. Glitterissä oli jotkut tuplaleimauspäivät ja sainkin jopa kaksi leimaa Glitter-korttiini, joka sattui olemaan vielä voimassakin! (Noi kauppojen etukortit on ihan tylsiä, kun ne vanhenee niin pian. Pitää shoppailla ja keskittää ostostelua ihan hulluna, että saa mitään etua niistä.)

Anttilassa, kun oli joku hintahulluttelu (Pimeät Hinnat tms...?), käytiin sekin tsekkaamassa. Pimeistä hinnoista en ehtinyt paljoa nähdä, kun keskityin kosmetiikkapuolella lähinnä normaalihintaisiin tuotteisiin. Tuotteita tulikin sitten ostettua vähän enemmän, mitä alunperin oli tarkoitus. Ostin siis kaksi Mavalan kynsilakkaa (sävyt 9 Lisboa ja 19 Hong Kong) ja Mavalan kynsinauhavoiteen, jota kokeilin heti eilen illalla ja tiedättekö mitä! Yön aikana oikeassa keskisormessa ollut kynsitikku oli kadonnut! Olen aikaisemmin pitänyt kynsinauhavoiteita turhina, mutta tää oli jotain superkamaa. En varmaan luovu enää ikinä kynsinauhavoiteen käytöstä. Lisäksi ostin kynsitarroja, kun on nyt jo vähän aikaa ollut sellainen olo, että tahtoisin kokeilla jotain nätteilyä.

Niin, tuossa oli vasta kynsijutut. Ostin myös kaksi Maybellinen maskaraa, Define-A-Lashin enempi arkikäyttöön ja muhkeamman The One by One Volum' Expressin iltakäyttöön. Aikaisemmin käytin Max Factorin False Lash Effectiä, joka on aivan mahtava maskara, mutta vaihtelu virkistää tässäkin. Musta on kivempi laittautuakin juhliin, kun ripsetkin saa näyttämään erilaiselta kuin työaamuina. :) Olen myös haaveilut jo hetken vihreästä luomiväristä. Sinisilmäiselle ei kai suositella vihreää, mutta paskat mä tommosista. Kevät tulee ja mä tahdon vihreää! (Harmittaa vieläkin, kun turkoosi/vihreä -luomiväripalettini meni säpäleiksi joskus vuosi, puolitoista sitten ja jouduin heittää pois. En koskaan saanut aikaiseksi ostaa uutta)  Avuksi vihreänkaipuuseen löytyi Rimmelin Glam'Eyes luomiväripaletti 016 Urban Flower, jossa on ihan vaalea vihreä sävy ja sen lisäksi hennon vaaleanpunainen, vaaleampi ja tummempi ruskea. I'm in love. Pitää heti päästä testaamaan.


Jotta naama näyttäisi yksinäänkin hyvältä, ostin vielä Montagne Jeunessen suklaanaamion ja valkosuklaakookosnaamion. En malta odottaa et pääsen testaa noita. Naamioitin kasvoni toissapäivänä, joten en ihan vielä viitsi läträä noita nassuuni.

Anttilan jälkeen käytiin vielä Seppälässä, josta mukaan tarttui vaaleanpuna-valko-ruutuinen huivi, joka on niin söpö. En tiedä, mitä mulle on tapahtunut, kun olen alkanut pitää vaaleanpunaisesta, mutta ehkä tuo huivi parin topin lisäksi riittää näin alkuun. Ei musta tekemälläkään saa mitään pinkkiprinsessaa. Yöööök. Sepistä nappasin mukaani myös harmaat sormikkaat, kun edellisiin on tullut reikä. Nuo oli lähes ilmaiset (jotain pari euroa), joten en jaksanut edes kunnolla sovittaa. Hieman liian isothan ne onkin, mutta pääasiallinen käyttötarkoitus tulee olemaan töissä tupakkisormikkaina, joten ei niin väliä.

Sepin jälkeen käytiin vielä muutamissa rättikaupoissa ja kenkäkaupassa, mutta ilmeisesti pahin ostovimma oli saatu tukahdutettua, kun ei enää löytynyt mitään. Cittarista patonki mukaan ja kotio. Paahtopaistipatonki, omnomnomnom. :)

Oon muutenkin tyttöillyt viime aikoina paljon enemmän kuin normaalisti. Lähinnä tarkoittaa ihonhoitopuolta, rasvoja ja hoitoaineita kuluu tällä hetkellä järjettömät määrät entiseen malliin verrattuna. Toisaalta, on kyllä ihokin niin mallikkaassa kunnossa, etten ihan heti näistä uusista kauneusrutiineistani aio luopua. Kynsiäkin olen lakkaillut ja siitä sainkin idean noihin kynsitarroihin, jos niillä saisi vähän lisäkivaa. Nyt taas muistin, että hiusten joku tehohoito olisi oikeasti tarpeen, mutta ehkä pärjään hetken vielä tolla superkosteuttavalla hoitoaineella.

Joskus se osuu itseenkin

Onneksi ei tiistaina tarvinnut tehdä töissä paljoa muuta kuin olla uuden työntekijän tukena ja katsoa, kuinka hän oppii hommat. Vaatiihan sekin tarkkaavaisuutta ja ajattelua, mutta olin iloinen ettei ollut muita hommia. Kotiin päästyäni kuumetta oli rapiat 37 astetta eli ei paljoa, mutta juuri sen verran, että se selitti kevytpäisen fiiliksen ja lihassäryn. Eipä siinä mitään, Finrexiniä ja Buranaa nassuun ja aikaisin nukkumaan.

Yöllä heräsin hulluun paleluun, mittasin kuumeen ja se oli 39 astetta! Ohhoh. Enpä muista, milloin viimeksi olisi ollut noin korkealla lämmöt. Ylipäätään kipeänä oleminen on mulle harvinaista. Eilen aamulla herätessä oli "vain" 38,6 astetta. Eihän siinä muuta voinut kuin jäädä kotiin. Nukuinkin sitten koko päivän ja illalla kuumetta oli enää 37,5. Ja tuossa se on jämähtäneenä tasaisees 37-37,8 välillä ollut tänäänkin.

Äsken taistelin itseni apteekkiin, johon ei onneksi ole pitkä matka. Hiki tuli kuitenkin otsalle pienestäkin kävelystä, vaikka tarkoituksella liikuin hitaasti kuin lonkkansa murtanut mummeli. Kuumeilu ei kuitenkaan ole tässä pahinta vaan kurkkukipu. Täytynee mennä lääkäriin katsastuttamaan nielu, jos siellä on joku pöpö. Siltä se nimittäin vaikuttaisi, koska kurkku on niin kipeä ja kuume on korkea, mutta muute ei ole kovin flunssainen olo. Olen vaan kauhea nahjus menemään lääkärille. En varsinaisesti pelkää sitä, mutta ei todellakaan huvita lähteä kipeänä talsimaan toiselle puolen Kalliota työterveyshuoltoon.

Jos nyt ihan oikein muistan ja tarkistin, olen ollut viimeksi sairastumisen vuoksi pois töistä maaliskuussa 2009! Aika hyvin. On tuossa välissä ollu joitain minilentsuja, mutta ei mitään niin vakavaa että olisi kannattanut kotiin jäädä. Lähinnä allergiselta vaikuttavaa nuhaa. Toivoisin pääseväni huomenna jo töihin. Yksin kotona sairastelu on vihon viimeistä hommaa. Tällä hetkellä kuumetta on kuitenkin vielä 37,3 astetta, joten täytynee vain varata se lääkäriaika ja ottaa vielä huominenkin saikkua. ( Meillä saa olla kaksi päivää pois omalla ilmoituksella ja sen jälkeen pitää olla lääkärintodistus.) Saisi ainakin sen yhden kuumeettoman päivän...

Lisäys kl 18:45

Jee! Ei enää kuumetta! =) Eilinen meni vähän hukkaan, kun oli lääkkeet vähissä, mutta tänään saatu uusi satsi särky- ja kuumelääkkeitä auttoi. Täytyy seurata tilannetta ja toivoa, et huomen aamulla olisi jo työkuntoinen. Pienet lapset voivat viellää kuumeettomia päiviä, mutta ei se ihan aikuisen hommaa ole. Olen kai liian tunnollinen ja liian helposti kyllästyvä. Olisi edes DVD-soitin niin voisi katsoa elokuvia tms. Mutta ei kotona ole mitään tekemistä.

Ehkä kaikki ansaitsevat toisen mahdollisuuden - ihonhoitotuotteetkin

Jotenkin haluan ajatella, että maailma on menossa parempaan suuntaan ja on hyvä, jos isotkin kosmetiikkajätit, kuten The Body Shop, Tigi ja Nivea koittavat lanseerata luonnonmukaisenomaista kosmetiikkaa ja ihonhoitotuotteita. Tätä suuntaa tukeakseni ostinkin Nivea Visagen Pure & Natural cleansing milkin, joka esittelyn mukaan on 95 %:sti luonnollisia ainesosia. Kuulostaa hyvältä, jos vitosella saa jotain noin lähelle ekologista, kun ne oikeat, sertifioidut aineet maksaa noin kolminkertaisen hinnan.

Pesin nassun ja hyvin toimi, mitä nyt naamaa kirveltää pesun jälkeen, mutta näillä pakkasilla en ekana puhdistusainetta ala syyttää siitä. Tutustuinpa kuitenkin myös inci-listan loppupäähän. 13. ainesosa on trisodium EDTA, joka on pahasta ympäristölle. Olisi tietty voinut katsoa tuon jo kaupassa, kun tiedän EDTA:n ympäristömyrkyksi jo entuudestaan. EDTA on pahaksi vesistöille, joihin toi kökö jumiutuu pitkiksi ajoiksi. (EDTA ei kuulemma suodatu edes puhdistamoissa, joten anteeksi rakas Itämeri.) Toinen jännä ainesosa on säilöntäaine Methylisothiazolinone, joka pikaisen kuukletuksen perusteella on lähinnä neurotoksiini.

Noita kahta mainittua ainetta on varmaan useammassakin purkissani, mutta jotenkin nyt alkaa jo tuntua siltä, että ensimmäistä kertaa vuosiin kadun ostostani. Aine ei tuntunut edes hyvältä naamassa toisin kuin vaikkapa Lumenen Pure Radiance -päivävoide, jota käytän sisälsi se mitä tahansa. Ei mulla ollut tänään mitään syytä nuukailla, olisin aivan hyvin voinut ostaa joko a) kalliimman, mutta oikeasti ekologisen puhdistusaineen tai b) kalliimman ns luksuspuhdistusaineen, jossa on tarpeeksi monta kemikaalia estämään epämiellyttävät kiristykset ja punoitukset. Aikaisemmin käytin sitä Laveran puhdistusainetta ja se oli tosi hyvä! Nassua ei kiristänyt ikinä pesun jälkeen, lähes luovuin iltarasvauksesta sen myötä. Miksi oi miksi en pysytellyt edelleen siinä...

Eihän tuota itselle sopimatonta tuotetta kehtaa edes antaa kenellekään. Hei sinä ystävä, ota tästä ympäristö- ja hermomyrkkyä! Ei naurata. No katotaan, taidan kuitenkin käyttää tuon pois, kun en näe mitään järkeä siinäkään että heittäisin vain pois. Sehän se vasta hullun hommaa olisikin.

Ostin kyllä vastapainoksi Frantsilan kuorinta-aineen. Katotaan, onko siitä mihinkään. Ainakin se ruusukasvovesi on osoittautunut ihan mallikkaaksi tuotteeksi.

Minimatkailua

Olipa hauska risteily. En edes muista, millon viimeksi olisin nauranut yhtä paljon. Kiitos Tiia, Kaisa, Iina ja kaikki satunnaiset keijot, joita tavattiin.

Viking Linen Turku-Tukholma-Turku miniristeily oli siis kyseessä.

Torstaagi, pt. 2

Tuntunut koko päivän ihan perjantailta. Kauhea pettymys mennä vielä huomenna töihin. :p No ainakin pääsen avautumaan niissä keskusteluissamme. Odotan suuria, kun on nyt toinen tiimivetäjä. "Vieraalle" voi sanoa eri tavalla asioista.

Sain halvennuksella junaliput, muistin ostaa eväitä huomiseks ja kotiinpaluuta varten. Muistin jopa kaikki kosmetikkajutut, joita tarttin. Sokokselta löytyi helposti (matkan varrella) Frantsilan ruusuinen kasvovesi ja saman tekijän suihkusaippua. Luonnonmukaista, jee. Pirun kallista, nyyh.

Huomenna siis Turun satamaan ja sieltä jollain Isabellalla tms miniristeilylle.

Torstaagi

Arvatkaa teinkö eilisestä listasta mitään mainituista. En! Sen sijaan pohdin koko illan huomista kehitys- ja palkkakeskustelua varten argumentteja. Kohta alkaa tulla massia ovista ja ikkunoista (sen kun näkis). :D

Tänään sit juoksentelen tuol kaupungilla eilisenkin edestä. 

 

Levoton olo. Vähän sellainen kuin olisi unohtanut tehdä jotain tärkeää ja se jäytää alitajunnassa. En mielestäni ole jättänyt mitään tekemättäkään..

American Idol s. 10, ep. 1

Oolalaa mikä startti! Oli pakko kirjoittaa aiheesta, kun kymppikauden ekan jakson alku oli niin dynaaminen ja kiinnostava, että on varmaan pakko taas katsoa AI:tä. En nyt ihan kaikkia kausia ole seurannut, mutta melkein kaikkia vähän ainakin ja kyllä myönnän, että näistä tv-kisailuista Idolit on kyllä suurimpia suosikkejani. En vaan voi olla ihailematta niitä nuoria, jotka osaavat laulaa ja esiintyäkin.

Ja hitto, ekat kolme esiintyjää meni heittämällä jatkoon. Ja moni muu heidän jälkeen. Mitä ihmettä?! Missä ne surkeat? Ei sillä, että niitä oikeastaan yhtään kaipaisin, mutta kuuluuhan ne tähän formaattiin ja joskus surkeista saa hyvät naurut. Varsinkin niistä, jotka on muutenkin vähän outoja. Tänään nauruja tarvitseekin, ku on ollut niin ankea päivä. (Muka vuoden onnellisin päivä. Paskat sanon.) Mut tulihan niitäkin sitten jossain välissä. Ja sit on ne tapaukset, jotka laulavat kuin enkelit ja ovat persoonallisuudeltaan .. no outoja, lievästi sanottuna. Kuten se Jersey-tyttö, jolla oli bikineissä tähdet.

En halua vielä valita suosikkeja, mutta ainakin 16-vuotias Robbie sai kylmät väreet mussa aikaan. (TJEU: http://www.youtube.com/watch?v=sLNkvdQJQa0 1:20 kohilla alkaa laulu.) Myös crazy-Ashleyssä oli jotain vetoavaa ja se laulava tarjoilija vaikuttaa siltä, että varmasti kuorivat ankanpojasta joutsenen. :)

Uusittu tuomaristo tuntuu toimivalta yhdistelmältä. Mahtava Steven Tyler! Tuo varmasti erilaista näkemystä kisaan ja tekee tuomaristostakin mielenkiintoisemman, kun siellä on mukana rokkari. Jennifer Lopez on myös mielenkiintoinen lisä ja niin suuri stara kuin se onkin, mulla ei ole siitä oikein minkäänlaista mielikuvaa. Yleensä julkkiksista on (mulla ainakin) edes jonkinlainen ajatus, millaisina ne on. Tän ekan jakson perusteella ainakin J Lo vaikuttaa ihan positiiviselta yllätykseltä.

Melkein normityttö

No niin naiset ei muuta kuin rastia ruutuun jos kuvaus täsmää. Testin tehtyäsi saat selville kuulutko hihitteleviin pinkkiprinsessoihin vai tunnetko olosi kotoisammaksi karskin äijälauman keskellä. 


1. [ ] En juo kahvia
2. [x] Meikkaan lähes joka päivä
3. [x] Tykkään lauluista, joissa kerrotaan rakkaudesta
4. [x] Kuuntelen poppia
5. [ ] Kuuntelen klassista
6. [x] Olen seurustellut vakavasti yli kolme kertaa
7. [x] Hihitän
8. [x] Pidän kasvoistani
9. [x] Minulla on kauniit kasvot
10. [ ] En koske mielelläni likaisiin asioihin
11. [x] Hiukset ovat ikuinen ongelma
12. [ ] Inhoan sadetta
13. [x] Minua harmittaa, jos sotken vaatteeni
14. [x] Kiljahdan, jos säikähdän kunnolla
15. [x] Pojat on kivoja
16. [x] Tiedän, että ainakin viisi kundia on ollut kiinnostunut minusta
17. [ ] Matkustan kaikki kilometriä pidemmät matkat autolla
18. [ ] Ihastun helposti
19. [ ] Mutta ihastukset menevät myös helposti ohi
20. [ ] Pidän kilteistä pojista enemmän kuin koviksista
21. [x] Pelkään pimeää
22. [x] Pelkään korkeita paikkoja
23. [ ] Pelkään hämähäkkejä
24. [ ] Kalja on kamalan makuista
25. [ ] En röyhtäile julkisesti
26. [x] Rakastan shoppailua
27. [x] Ja minulla on varaa kunnon tuhlaukseen
28. [ ] Vaaleanpunainenkin on ihan kiva
29. [/] En osaa puolustautua, jos kimppuuni hyökkäisi mies
30. [ ] Pysyn hyvin pystyssä korkkareilla, joissa on 15 cm korko
31. [x] Syön terveellisesti
32. [ ] Minulla on monta läheistä tyttökaveria.
33. [x] Tykkään käyttää koruja


Olen...


34. [x] vetänyt toista naista tukasta tai raapinut
35. [x] Korjannut sukkahousuja kynsilakalla
36. [x] Kurkkinut kaverin kylpyhuoneen kaappiin
37. [x] Nyppinyt kulmakarvat
38. [x] Keikistellyt peilin edessä
39. [x] Puhunut puhelimessa tunnin jos toisenkin putkeen ystävän kanssa
40. [ ] Vetänyt naamaan ison levyn suklaata kerralla
41. [x] Siivonnut hulluna kun joku kertoo tulevansa kylään lyhyellä varotusajalla
42. [x] Pissannut julkiselle paikalle maistissa
43. [ ] Silittänyt alushousuja
44. [ ] Kuunnellut korvat höröllä Dr.Philin viisauksia
45. [x] Haaveillut rikkaasta miehestä
46. [ ] Kutonut kangaspuilla
47. [ ] Käynyt manikyyrissä
48. [x] Omistat yli 10 paria kenkiä
49. [ ] Rakastat kaikkea kimaltavaa


Saldo: 28,5


0-10 = sä oot kuule tosimies!
11-20 = oot yhtä naisellinen ku Marilyn Manson
21-28 = miesmäisiä piirteitä on havaittavissa mutta silloin tällöin sisäinen naisesi pyrkii esiin
29-36 = normi nainen
37-43 = aika diiva
44-49 = oot naiseuden multihuipentuma... naisellisempaa saa hakea

Nähtyjä eläviä kuvia

Nämä on nähty jo aikaa sitten mutta julkaisenpa nyt kuitenkin, kun on niin paljon tekstiä ja olivat melkein valmiitakin.

Veijarit

Ennakkoasenteeni elokuvaa kohtaan oli ristiriitainen - innostunut, mutta epäluuloinen. Oli hyvä mennä ihan omin silmin katsomaan tämä. Ei todellakaan vuoden 2010 paras kotimainen mutta aivan kelpo pläjäys silti.

Elokuvassa Ässä ja Saku ovat kolmekymppisiä kaveruksia, jotka asuvat isossa loft-asunnossa kämppiksinä ja juhlivat sekä tappelevat ja pitävät toistensa puolia kunnon bromance-tyyliin. Homma alkaa mennä sekaisin, kun Ässä rakastuu, muuttaa tyttöystävänsä kanssa yhteen ja alkaa perustaa perhettä. Saku koettaa kaikin tavoin jatkaa ikuista nuoruuttaan ja pitää Ässänkin menossa mukana, välillä siinä jopa onnistuen. Käsikirjoitus ei ole ihan niin huono mitä Katri Mannisesta voisi kuvitella. Dialogi ja tapahtumat toimivat suht näppärästi eikä juonessa ollut kovin suuria aukkoja. Joskin tarinan ydin ja sanoma oli taas hieman ärsyttävä kaikessa moralisoinnissaan ja "tavallisuuden" ylistyksessään. Tarkoitan siis sitä, miten tietyssä iässä todellakin pitäisi käyttäytyä tietyllä tavalla.

Antti Luusuaniemi on hauska. Minulle aivan uusi tuttavuus, mutta niitähän ei tule suomalaisessa elokuvassa ikinä liikaa. Luusuaniemi on mainio esittäessään Ässää, joka koettaa olla aviomies ja yrittää elää idyllistä omakotitaloelämää, vaikka morsion kaverit ärsyttävät ja lapsenteko ahdistaa. Ässä tuo kyllä mieleen vain sen, etteivät miehet ilmeisesti kykene itsenäisesti aikuistumaan vaan tarvitaan ystäväpiirin joukkoaikuistuminen tai totaaliero remuystävistä. Mikko Leppilampea on puolestaan vähän vaikea katsoa missään enää. Tällä kertaa täytyy kyllä antaa kiitosta. Mikko oli varman hyvä ja hän sopi oikein hyvin Sakuksi. Ja vaikka kuinka yritän, en voi olla sanomatta että onhan Mikko silmäkarkkia parhaimmillaan. Ei voi kieltää. :D

The Social Network

Koukuttuneena Facebookin käyttäjänä ja David Fincher -fanittajana oli nähtävä myös The Social Network, joka kertoo siis Mark Zuckerbergistä ja Facebookin alkuvaiheista sekä parista oikeusjutusta, joita MZ:ia vastaan nostettiin. Jesse Eisenberg on mahtava Markina, vaikkakin on vaikea uskoa, että hahmo olisi täysin totuudenmukainen. Tällaisessa elokuvassa ajatus häiritsee, koska se on kuitenkin todelliseen ihmiseen perustuva. Tarkoitan siis totuudenmukaisella sitä, että eihän niin vittumaista tyyppiä oikeasti voi edes olla. Täysin weirdo ja super-geek tyyppi. Hahmo tuntuu liiankin liioitellulta mutta niin tuntuvat monet muutkin hamot elokuvassa.

Elokuva on ehkä hieman liian pitkä, jostain olisi voinut aivan hyvin tiivistääkin, mutta aika hyvin piti otteessaan alusta loppuun. Dialogi on nokkelaa ja nopeaa, todellakin nautinnollista katsottavaa. Takaumien kautta käydään läpi Facebookin syntyä ja nykyhetki kuvaa oikeudenkäyntejä. Mielenkiintoista on nähdä, miten elokuvan Mark Zuckerberg ei oikeasti tiedä tai välitä siitä, mitä hänen omassa yrityksessään tapahtuu. Mielenkiintoisin sivuhahmo on Justin Timberlaken esittämä Sean Parker, joka esitetään leveilevänä nettibisnesanarkistina. Sellainen Parker taitaa ollakin, mitä nyt hyvin vähän olen herran tekemisiin tutustunut.

En yhtään ihmettele, että elokuva haalii ehdokkuuksia ja palkintoja suunnilleen kaikissa kategorioissa ja kilpailuissa. Ohjaus, kuvaus, käsikirjoitus, Jesse Eisenberg ... Kaikki ovat oikeasti hulppeita. Olin aivan yllättynyt, miten hyvä tämä elokuva on. Kerrankin sai lähteä teatterista oikeasti hyvillään ja tyytyväisenä.

*Leffan nimeä napautamalla pääsee muuten leffan virallisille nettisivuille, josta voi käydä muun muassa lukemassa käsikirjoituksen!*

Vares - Pahan suudelma 

Tästä ei kyllä paljon tarvitse sanoa. En tykännyt yhtään. Antti Reini on kyllä ihan ok Vares, mutta jotenkin tuli kuitenkin ikävä Juha Veijosta. Mutta ei edes Veijonen olisi tätä pelastanut. Ihan kauheaa tuubaa ja facepalmeja mahtui parituntiseen vähän turhan monta. Jotenkin siinä vain mätti niin kaikki, näyttelijät eivät olleet luonnollisia eivätkä ohjaus ja kuvaus toimineet. Vareksen kertoja-ääni oli lähinnä ärsyttävä ja elokuvassa oli tasan yksi vitsi, jolle edes vähän hymähdin (ihan lopussa Eppu Salmisen joku sutkautus).

Itse diggailin niistä Aleksi Mäkelän ohjaamista Vareksista. Ovat aivan erilaisia, joten jos et tykkää Mäkelästä, tämä voi olla katsomisen arvoinen. Sanoisin, että mikäli Vares itsessään kiinnostaa, niin ainakaan Pahan suudelmaa ei kannata katsoa elokuvana vaan lukea kirja. En ole lukenut, mutta on varmasti onnistuneempi kuin tämä kuvallinen versio. 

Lauantaipohdintoja

KinoTV:llä tulee näköjään Criminal Mindsin 5. tuotantokausi. Jaksot ovat ainakin mulle täysin näkemättömiä, vaikka on nuo varmaan Nelosella ne joskus näyttäneet. Olen kyllä mielestäni seurannut sarjaa aika tiiviisti, mutta kerrankos Nelonen piilottaisi ohjelmiaan johonkin tiistain puoliyöhön.

Tänään on kaverin 3-kymppiset. Varmasti hauska ilta tulossa. : ) Täytyy vielä miettiä jotain päälle pantavaa. Ei mitän hajua, mitä laittaisin. Tekee melkein mieli käydä shoppailee jotain uutta, mut olen kyllä viime aikoina shoppaillut ihan tarpeeksi, joten eiköhän tuolta kaapeista jotain löydy. Ehkä se uusi Valentinon mekko..

Täytyy etsiä lähistöltä kukkakauppa. Ja muistaa syödä. Kotikin on niin siisti, ettei ole nyt oikein mitään tekemistä tähän päivälle. hmmm.... Hassu tunne, kun saa vain olla. Ei oikein osaa edes.

Joku ehkä huomasikin, että ei-mitään-tekemistä-päivinä on hyvä hetki päivitellä blogin ulkonäköä. Vaihtoehtoja on miljoonia, kyllä tämä tästä varmasti paraneekin vielä.