Kävin viime maanantaina taas pitkästä aikaa miekkailemassa. Viikossa on reisi ehtinyt toipua järkytyksestä, että joutui tekemäänkin joskus jotain. Käsivarren mustelmassa taitaa mennä vielä toinen viikko. Täytyy huomenna ottaa vähän skarpimmin, ettei tuu uutta mustelmaa vanhan päälle. Mustelmahan ei ole lajin tarkoitus. Pieni höntsäily näin "alkuun" kuitenkin suotakoon minulle.
Ostin myös halvennuksessa olleen Wii Fitin. Nyt voi aloittaa vaikka hölkkäharrastuksen, kun sitä voi tehdä olohuoneessa. Tavoitteena siis kiinteä kroppa jouluun mennessä, yhdessä Wiin ja etenkin säännöllisen miekkailun kanssa. :D
Viikonlopun suunnitelmiin kuului Massive Attackin keikka Jäähallilla, saunomista, wiittämistä ja Greyn anatomiaa sekä F1 Brasilian GP. Ainoastaan Wii jäi vähän paitsioon, kun saunomaan piti mennä kotitkotiin. Wiin sijaan vuokrattiin vanhempien kanssa leffoja. Toinen oli hyvä, Män som hatar Kvinnor, pitää varmaan lukea se Stieg Larssonin kirjakin. Ja ne muutkin, ovat kuulemma hyviä. toinen leffa oli Markku Pölösen Lieksa!, jonka houkuttelin äidin vuokraamaan vedoten Samuli Vauramoon (joka on siis hothothot, ellette jo tiedä). No, Samulihan olikin yhtä ihana kuin aina, mutta leffa meni muuten aika ohi hilseen.
Käytiin tänään myös Tädin haudalla. Hautausmaat herättävät mun uteliaisuuteni. Mitä esimerkiksi kävi sille mun ikäiselle pojalle, joka makasi tädin lähellä tai sille eräälle pariskunnalle, joka oli merkattu samaan kiveen Naishlö oli muutama vuosi sitten kuollut 30-vuotiaana ja mies tänä vuonna 42-vuotiaana. Ehkä ne oli sisko ja veli, ei voi tietää. Haluaisi.
Eipä täs nyt.. Pakko mennä nukkuu, kun alkaa haukotuttaa jo sen verran pahasti. Ehdin vielä kattomaan vähän Greyn anatomiaa ennen nukahtamista. :)
18.10.2009
1.10.2009
Himoshoppailua
Pitäisi vissiin välillä vähän köyhäillä. Syyskuu mennyt sen verran shoppaillessa, ettei oikein uskalla enää edes ruokakauppaan mennä, kun lähtee ihan käsistä. Visan ainakin pistän piiloon. En ainakaan ruoki lamaa.
H&M:n nettikaupassa oli taas mekkoja alle kolmen euron. Oli pakko tilata muutama. :D Samalla tilasin myös pilkkahintaisia toppeja ja muutamat halvat housut. Kesävaatteitahan ne oli, mutta luulen keksiväni noille käyttöä talvellakin. Ja viiemistään ensi kesänä ainakin.
Kovasti jo odottelen DHL:n pakettia saapuvaksi. Tulispa se vasta maanantaina, niin saisin kaksinverroin iloa alkuviikkoon. Moschinon laukkua ja paria muuta juttua odotellessa.
Haluaisin oppia käymään kirpputoreilla ja muissa toisen käden paikoissa. Työkaverilla on aina ihania vaatteita ja asusteita, joita se on ostanut kirpparilta jollain eurolla. Käyn itse ehkä kerran viidessä vuodessa kirpputorilla, niin enhän mä siellä mitään osaa löytää. Kaikki näyttää nuhjulta. Pitäisi myös osata herätä ajoissa. Ehkä opettelen molemmat tänä talvena. Samoin ajattelin opetella oikeasti neulomaan. Työkaveri toi mulle puikotkin, että saan neulottua itselleni kaulaliinan tai jotain. :D Enää pitää löytää langat.
H&M:n nettikaupassa oli taas mekkoja alle kolmen euron. Oli pakko tilata muutama. :D Samalla tilasin myös pilkkahintaisia toppeja ja muutamat halvat housut. Kesävaatteitahan ne oli, mutta luulen keksiväni noille käyttöä talvellakin. Ja viiemistään ensi kesänä ainakin.
Kovasti jo odottelen DHL:n pakettia saapuvaksi. Tulispa se vasta maanantaina, niin saisin kaksinverroin iloa alkuviikkoon. Moschinon laukkua ja paria muuta juttua odotellessa.
Haluaisin oppia käymään kirpputoreilla ja muissa toisen käden paikoissa. Työkaverilla on aina ihania vaatteita ja asusteita, joita se on ostanut kirpparilta jollain eurolla. Käyn itse ehkä kerran viidessä vuodessa kirpputorilla, niin enhän mä siellä mitään osaa löytää. Kaikki näyttää nuhjulta. Pitäisi myös osata herätä ajoissa. Ehkä opettelen molemmat tänä talvena. Samoin ajattelin opetella oikeasti neulomaan. Työkaveri toi mulle puikotkin, että saan neulottua itselleni kaulaliinan tai jotain. :D Enää pitää löytää langat.
29.9.2009
Tiistaitunnelmat
Tein ruokaa, kanapastavuokaa, hieman soveltaen tosin, koska en tajunnut kiireissäni että sipuli on loppu ja koskenlaskijakin olisi sopinut. No, kohta nähdään tuleeko syötävää. Mausteita ainakin meni taas sen verran roimalla kädellä, et joutunee ottaa nenäliinan mukaan "ruokapöytään". (Hipsukat, koska mulla ei ole pöytää) Yleensä mun ruoanlaittopäivä on maanantai, mutta eilen jumiuduin töin jälkeen matonkulmalle netissä surfaamaan ja huomasin vasta myöhään, että olisi pitänyt käydä kaupassa. No, käyhän se hääriminen näin tiistaisinkin. Pääasia kai, että edes yhtenä päivänä tekee jotain muuta kuin katsoo vain tv:tä. Huomenna pyykkipäivän vuoro, tänään ei enää jaksa.
Ääni alkaa palautua pikku hiljaa. Vieläkään ei viiti kauheasti lörpötellä, mutta ei se ole mulle mikään ongelma olla turpa kiinni.
Kahtena viime yönä olen herännyt 4:46 (molempina öinä samaan aikaan 
) yskimään. Ensi yöksi olen varautunut, hunajaa ja valmiiksi asennetulla vesikattilalla. Joudun lämmittämään vedet liedellä, kun en ole saanut hankittua vedenkeitintä. Sitä olen kyllä viime aikoina kaivannut.
Fiilikset on olleet aika hyviä viime aikoina. Viikonloppuna kyllä hyvin törkeästi käytin hyväkseni erästä ihmistä, mikä oli ilkeästi tehty. En kuitenkaan osaa tuntea asiasta morkkista. En oikein tiiä, pitäisikö, ehkä. Jossain välissä homma läjähtää silmille kuitenkin. Häpeän sitten, jos jaksan.
Luulen myös suututtaneeni yhden ystävän, mutta siitä nyt en ainakaan jaksa stressata, koska se itse teki ihan törkeät oharit meidän jengille ja ehdotti jotain täysin järjetöntä sijaistreffaamista (= aamupalaa jossain raflassa, vaikka tiesi, että ollaan radalla). Kieltäydyin kohteliaasti heräämästä aikaisin tulevana krapulapäivänä, eikä nyt ole kamusta kuulunut mitään, vaikka eilen koitin kysellä kuulumisia yms. Voi tietty olla, että tyyppi on ottanut nokkiinsa ihan muiden ihmisten sanomisista, mikä taas pistää ihmettelemään, miksei voi mun viesteihin vastata... Ihan kuin olisi mun syy, että joku toinen ei osaa käyttäytyä parin kaljan jälkeen. No, oli mikä oli, omapa on ongelmansa. Kerrankin tiedän olevani oikeassa enkä jaksa välittää jos joku ottaa sen vuoksi nokkiinsa. Harmittaa vain, että kamu asuu kaukana eikä ole tietoa, milloin näkee seuraavan kerran, ja tyyppi silti (tai ehkä juuri siksi?) kehtaa olettaa että 5-6 ihmistä muuttaa viikonloppusuunnitelmiaan hänen vuokseen. Itsekästä minusta.
Sekavia sepustuksia ihmissuhderintamalla. Nyt kuitenkin vain iloitsen siitä, että kerrankin on tasapainoinen olo ittensä kanssa. Toisinaan jopa meinaa naurattaa jotkut asiat.
Ääni alkaa palautua pikku hiljaa. Vieläkään ei viiti kauheasti lörpötellä, mutta ei se ole mulle mikään ongelma olla turpa kiinni.
Kahtena viime yönä olen herännyt 4:46 (molempina öinä samaan aikaan ) yskimään. Ensi yöksi olen varautunut, hunajaa ja valmiiksi asennetulla vesikattilalla. Joudun lämmittämään vedet liedellä, kun en ole saanut hankittua vedenkeitintä. Sitä olen kyllä viime aikoina kaivannut.Fiilikset on olleet aika hyviä viime aikoina. Viikonloppuna kyllä hyvin törkeästi käytin hyväkseni erästä ihmistä, mikä oli ilkeästi tehty. En kuitenkaan osaa tuntea asiasta morkkista. En oikein tiiä, pitäisikö, ehkä. Jossain välissä homma läjähtää silmille kuitenkin. Häpeän sitten, jos jaksan.
Luulen myös suututtaneeni yhden ystävän, mutta siitä nyt en ainakaan jaksa stressata, koska se itse teki ihan törkeät oharit meidän jengille ja ehdotti jotain täysin järjetöntä sijaistreffaamista (= aamupalaa jossain raflassa, vaikka tiesi, että ollaan radalla). Kieltäydyin kohteliaasti heräämästä aikaisin tulevana krapulapäivänä, eikä nyt ole kamusta kuulunut mitään, vaikka eilen koitin kysellä kuulumisia yms. Voi tietty olla, että tyyppi on ottanut nokkiinsa ihan muiden ihmisten sanomisista, mikä taas pistää ihmettelemään, miksei voi mun viesteihin vastata... Ihan kuin olisi mun syy, että joku toinen ei osaa käyttäytyä parin kaljan jälkeen. No, oli mikä oli, omapa on ongelmansa. Kerrankin tiedän olevani oikeassa enkä jaksa välittää jos joku ottaa sen vuoksi nokkiinsa. Harmittaa vain, että kamu asuu kaukana eikä ole tietoa, milloin näkee seuraavan kerran, ja tyyppi silti (tai ehkä juuri siksi?) kehtaa olettaa että 5-6 ihmistä muuttaa viikonloppusuunnitelmiaan hänen vuokseen. Itsekästä minusta.
Sekavia sepustuksia ihmissuhderintamalla. Nyt kuitenkin vain iloitsen siitä, että kerrankin on tasapainoinen olo ittensä kanssa. Toisinaan jopa meinaa naurattaa jotkut asiat.
29.8.2009
Kesäheiloista ja muista
Syksy olkoon virallisesti alkanut. Lomat on pidetty ja heilakin jätti.
Tän takia mä olen sinkku. Ettei tarvi olla paha mieli ja hyljätty olo. Vielä kun oppis karkuun juoksemisen jalon taidon, et ehtis lähteä ennen niitä. Kerrankin ajattelin, et nyt on helmi kainalossa, kun oli niin fiksu ja hauska se poika. Ei mikään [x:n nimi tähän], todellakaan ja se on vain plussaa miehessä.
Jotenkin sitä kuvittelee, että itse kun on suora ja rehellinen, niin toinenkin olisi. Mutta ei se toimi niin. Mun annetaan sanoa, että tykkään ja vielä vastataan, et niin mäkin tykkään susta. Ja mitä sitten. Syksy tuli ja so long sucker, "en mä tunne samalla tavalla kuin sä".
No vittuako oikeesti sitten sanoit että tykkäät?
Olisi voinut monta kertaa sanoa, ettei tää juttu nyt ihan toimi. Monta kertaa! Mut ei, kun kuulin pelkkää "oot ihana"a ja vielä eilen se suutelikin mua oikein omistajan elkein. Hirveen kiva kuulla, ettei ollut kipinää semmosen jälkeen.
Kipinän puuttuminen on ihan hyvä syy päättää treffailu. Täysin pätevä syy enkä mä siksi ole vihainen ja surullinen. Mä olen surullinen, koska mun annettiin ymmärtää asioita eri tavalla, miten ne oikeasti meni. Päälimmäinen tunne koko paskasta on se, että tuijottaa peiliin ja yrittää nähdä otsassaan luettavan tekstin "helposti vietävissä, valehtele ja nöyryytä". En näe sitä, mutta pakko sen on siinä olla, koska niin monet kohtelee noin. Miehet varsinkin.
Harmittaa. Kerrankin oli näppäimissä tyyppi, jonka kanssa olis oikeasti voinutkin kuvitella jotain vakavampaa. Olisin mä siitä tykännyt enemmänkin, jos olis antanut. Mut olihan se tunne koko ajan siinä roikkumassa, ettei kannata päätäpahkaa rakastua, turpaan tulee kuitenkin. Tuli se silti vähän puun takaa ja se varsinkin, miten reagoin asiaan. Ehkä turhankin tunteikkaasti. Taisin kuitenkin ehtiä rakastua.
Tän takia mä olen sinkku. Ettei tarvi olla paha mieli ja hyljätty olo. Vielä kun oppis karkuun juoksemisen jalon taidon, et ehtis lähteä ennen niitä. Kerrankin ajattelin, et nyt on helmi kainalossa, kun oli niin fiksu ja hauska se poika. Ei mikään [x:n nimi tähän], todellakaan ja se on vain plussaa miehessä.
Jotenkin sitä kuvittelee, että itse kun on suora ja rehellinen, niin toinenkin olisi. Mutta ei se toimi niin. Mun annetaan sanoa, että tykkään ja vielä vastataan, et niin mäkin tykkään susta. Ja mitä sitten. Syksy tuli ja so long sucker, "en mä tunne samalla tavalla kuin sä".
No vittuako oikeesti sitten sanoit että tykkäät?
Olisi voinut monta kertaa sanoa, ettei tää juttu nyt ihan toimi. Monta kertaa! Mut ei, kun kuulin pelkkää "oot ihana"a ja vielä eilen se suutelikin mua oikein omistajan elkein. Hirveen kiva kuulla, ettei ollut kipinää semmosen jälkeen.
Kipinän puuttuminen on ihan hyvä syy päättää treffailu. Täysin pätevä syy enkä mä siksi ole vihainen ja surullinen. Mä olen surullinen, koska mun annettiin ymmärtää asioita eri tavalla, miten ne oikeasti meni. Päälimmäinen tunne koko paskasta on se, että tuijottaa peiliin ja yrittää nähdä otsassaan luettavan tekstin "helposti vietävissä, valehtele ja nöyryytä". En näe sitä, mutta pakko sen on siinä olla, koska niin monet kohtelee noin. Miehet varsinkin.
Harmittaa. Kerrankin oli näppäimissä tyyppi, jonka kanssa olis oikeasti voinutkin kuvitella jotain vakavampaa. Olisin mä siitä tykännyt enemmänkin, jos olis antanut. Mut olihan se tunne koko ajan siinä roikkumassa, ettei kannata päätäpahkaa rakastua, turpaan tulee kuitenkin. Tuli se silti vähän puun takaa ja se varsinkin, miten reagoin asiaan. Ehkä turhankin tunteikkaasti. Taisin kuitenkin ehtiä rakastua.
22.3.2009
Egypti, Sharm El Sheikh 11.3.09-17.3.09
Nyt on jo hetki mennytkin matkasta. Ollut tämä kotiinpaluu sen verran rankkaa, ettei heti ehtinyt edes päivittämään. Viikko Egyptissä vierähti nopeasti, mutta ehdittiin tehdä just sitä mitä ajateltiinkin eli rentoutua. Viikko pelkkää biitsillä ja hotlan uima-altaalla makoilua. Jei.
Lähtö oli kivinen, kun lento myöhästyi neljä tuntia. Tuli kalliiksi hengailla lentokentällä ja tax freessä.... No, ei mulle kun oon pihi mutta tytöt shoppasivat huulipunia ja ties mitä. :) Kun sitten tekniset ja känniset ongelmat oli korjattu, kone saatiin vihdoin ilmaan ja kohti Sharmia. Näyttivät kaksi elokuvaa matkalla, toinen oli joku käsittämätön Loch Nessin hirviöstä kertova fantasia juttu ja toinen jotain Eddie Murphyn sekoiluja, ei jaksanut kiinnostaa. Ruoka oli ok.
Perillä selvisi, ettei matkaan kuulunutkaan lentokenttäkuljetusta. Hmmm...No, onneks saatiin hyvät ohjeet Finnmatkojen oppaalta eli hotellin nimi (Falcon Hills) ja että 40 puntaa maksaa taksi. Taksikuskit tietty halusivat sata puntaa eikä tilannetta helpottanut se, että Sharmissa on kolme samaan ketjuun kuuluvaa hotellia eikä meillä ollut hajuakaan, missä kaupunginosassa oma hotelli sijaitsi. Siinähän sitten valtatien poskessa sysipimeässä kolme mimmiä miettii, että mitenhän meidän käy heti alkuun. Saatiin kuitenkin kyyti hyvin ystävälliseltä ja avuliaalta herralta pyytämäämme hintaan ja ihan oikeaan paikkaan. Kyytijuttuihin palataan hetken päästä.
Hotelli oli ihan jees. Kahdella tähdellä ei paljoa odota, mutta saatiin kyllä enemmän. Henkilökunta oli ystävällistä, paikka oli siisti, joskin vähän nuhjuinen, mutta se ei meitä haitannut. Jos joku oli huonosti, niin parissa tunnissa asia korjaantui. Huoneen varustelu oli alkeellinen, kylppärissä ei esimerkiksi ollut hiustenkuivainta tai muita mukavuuksia, käsisaippuaa oli ei juuri muuta. Jääkaappi oli vanha ja likainen, mutta teki tehtävänsä eli piti mehut kylmänä. Tai ehkä se oli pakastin... TV oli asetettu jääkaapin päälle, kuva oli huono eikä kyllä sitä muutenkaan käytetty. Varmaan näkyikin vaan kolme kanavaa tai jotain..
Uima-allasalue oli ihan jees, joskin vain yhteen nurkkaan paistoi koko päivän aurinko. Altaan vesi oli aika kylmää, mutta sehän vain viilensi mukavasti, kuuman päivän keskellä. Olisi siellä ollut toinenkin (netistä luin että lämmitetty) allas, mutta ei jaksettu käydä tutustumassa. Iltaisin hotellin terassilla oli DJ soittamassa musiikkia. Musiikkia soitettiin myös jossain toisessa kohtaa hotellia, mikä oli vähän häiritsevää, mutta ei niin paljon että kahteen musaan olisi hermo mennyt. Meidän huone oli aika lähellä terassia, mutta ei sinne meteli kovin lujalla enää kuulunut. Jossain siinä ihan vieressä olisi saattanut olla hermo enempi kireällä. Ehkä, omasta asenteestahan se on kiinni. En kyllä keksi juurikaan moitittavaa hotellistamme. Ruokakin oli ihan ok, ei mitään gourmeta mutta teki tehtävänsä eikä ollut kallista kolmistaan syötiin ja juotiin joka päivä jotakin ja lopullinen lasku oli noin 130 euron luokkaa.
Egyptiläisillä tuntu olevan pikkasen outo huumorintaju. Tai tiedä sitten, johtuiko se vaan meistä mutta huumori tuntui perustuvan melko pitkälti puhtaaseen vittuiluun. Kyllä sitä nyt hetken jaksaa, mutta loppuviikosta ei oikein naurattanut enää. Ja semmoset jekkuilut jne... Huvittavaa, kunnes osu omaan nilkkaan. Ja ihan hirveästi oli semmoisia lepertelijöitä ja hiplaajia. No minä ja Laura saatiin kyllä olla melko rauhassa, mutta Annukka parka, kun ne äijät kävi oikein käsiksi. eikä EI tunnu olevan kovin monen sanavarastossa tai eivät ainakaan sitä ymmärtäneet. Ikävää. Ne sitten, jotka eivät olleet tuommoisia rasittavia turistienkuppaajia, olivatkin aivan mahdottoman ystävällisiä! Niin kuin se yksi vanhempi herra maustekaupassa, joka tarjosi teetä ja antoi meidän kuvata sen kaunista puotia. Ja se kutsui meitä madamiksi. Voi herttainen.
Ajoin muuten elämäni ensimmäistä kertaa mönkijällä! Käytiin muutaman tunnin kestävällä mönkijäsafarilla, jossa huristeltiin pitkin aavikkoa. Siistii. :D En tiiä miten lujaa semmosella vehkeellä kuuluis päästä, mutta ite uskalsin kaasutella kovimmillaan kuuttakymppiä. Kyllä sekin hurjalta tuntui. Varsinkin yleisellä tiellä, johon myös jouduttiin hetkeksi. (Älä kerro öidille -osastoa) Liikennekulttuuri oli jännittävä. Sharmissa siinä oli kuitenkin logiikkaa eikä läheskään niin kaoottista mitä kuvittelin. Kovaahan nuo ajoivat ja vähän kaistojen välissäkin, mutta tiet olivat kyllä hyväkuntoisia ja sää kirkas. Oudointa oli, ettei kaupungissa ollut yhtään vasemmalle kääntyvää risteystä. Jos halusi kääntyä vasempaan, piti ensin ajaa risteyksen ohi seuraavalle u-käännöspaikalle ja kääntyä sen risteyksestä oikeaan. Oli siellä yksi kiertoliittymä... Taksilla ajelu oli muuten halpaa. Parilla eurolla pääsi kaupungin päästä toiseen. Täällä rautatieasemalta Pasilaan maksaa 14 euroa, siellä sama matka jotain 1,5.. Tosin joissain takseissa ei ollut takapenkillä turvavöitä ja niitä kyllä kaipasi (lähinnä kovan vauhdin takia).
Täytyypi pyhittää yksi kappale Punaiselle merelle, kun se on niin mahtava. Vesi on niin kirkasta ja ihanaa, turkoosin väristä. Ja korallirantoja, voi jehna. Siellä polskittiin nemojen seassa. Uuuh, ei tämmönen kotihiiri voi edes ymmärtää, miten ihania juttuja maailma on täynnä. Harmittaa kun ei ehditty flunssien ja muiden takia sukeltamaan. Seuraavalla kerralla, kun johonkin vastaavaan paikkaan lähtee, on kyllä pakko päästä opettelemaan. Käytiin semmosella lasipohjaveneajelulla. Siellä olisi voinut snorklata kalojen seassa, mut oon sen verran arkajalka kuitenkin, että haluan vähintään märkäpuvun tommoseen toimintaan päälleni. :/
Kyllä kieltämättä harmitti lähteä kotiin. Vaikka Sharm el Sheikh ei itsessään ole kovin viehättävä, mutta just meri ja ne mukavat ihmiset ja kuiva ja kuuma ilma. Voi vitsit, tykkään siitä ilmastosta. Helsinki-Vantaalla oli ehkä plus yksi aste ja voi helv.. satoikohan vielä vettäkin, kunnon kurjuuden maksimointia. Sen lisäks, että tulin vikana päivänä kipeeksi ja olin lennolla kuumeessa ja korvat meinasi räjähtää laskussa, en olisi enää kaivannut paskakeliä. :P Huippua lopettaa tämmöseen avautumiseen. Muokkailen sit, jos tulee myöhemmin mieleen jotain. Annukalla on matkapäiväkirja, täytyy hakea pois ja täydentää sen kanssa kertomusta.
Kuvia: http://smg.photobucket.com/albums/v327/Emmuli/Egypti%2003%202009/
Pyydä salasana jättämällä kommentti tai lähetä mulle s-postia.
Lähtö oli kivinen, kun lento myöhästyi neljä tuntia. Tuli kalliiksi hengailla lentokentällä ja tax freessä.... No, ei mulle kun oon pihi mutta tytöt shoppasivat huulipunia ja ties mitä. :) Kun sitten tekniset ja känniset ongelmat oli korjattu, kone saatiin vihdoin ilmaan ja kohti Sharmia. Näyttivät kaksi elokuvaa matkalla, toinen oli joku käsittämätön Loch Nessin hirviöstä kertova fantasia juttu ja toinen jotain Eddie Murphyn sekoiluja, ei jaksanut kiinnostaa. Ruoka oli ok.
Perillä selvisi, ettei matkaan kuulunutkaan lentokenttäkuljetusta. Hmmm...No, onneks saatiin hyvät ohjeet Finnmatkojen oppaalta eli hotellin nimi (Falcon Hills) ja että 40 puntaa maksaa taksi. Taksikuskit tietty halusivat sata puntaa eikä tilannetta helpottanut se, että Sharmissa on kolme samaan ketjuun kuuluvaa hotellia eikä meillä ollut hajuakaan, missä kaupunginosassa oma hotelli sijaitsi. Siinähän sitten valtatien poskessa sysipimeässä kolme mimmiä miettii, että mitenhän meidän käy heti alkuun. Saatiin kuitenkin kyyti hyvin ystävälliseltä ja avuliaalta herralta pyytämäämme hintaan ja ihan oikeaan paikkaan. Kyytijuttuihin palataan hetken päästä.
Hotelli oli ihan jees. Kahdella tähdellä ei paljoa odota, mutta saatiin kyllä enemmän. Henkilökunta oli ystävällistä, paikka oli siisti, joskin vähän nuhjuinen, mutta se ei meitä haitannut. Jos joku oli huonosti, niin parissa tunnissa asia korjaantui. Huoneen varustelu oli alkeellinen, kylppärissä ei esimerkiksi ollut hiustenkuivainta tai muita mukavuuksia, käsisaippuaa oli ei juuri muuta. Jääkaappi oli vanha ja likainen, mutta teki tehtävänsä eli piti mehut kylmänä. Tai ehkä se oli pakastin... TV oli asetettu jääkaapin päälle, kuva oli huono eikä kyllä sitä muutenkaan käytetty. Varmaan näkyikin vaan kolme kanavaa tai jotain..
Uima-allasalue oli ihan jees, joskin vain yhteen nurkkaan paistoi koko päivän aurinko. Altaan vesi oli aika kylmää, mutta sehän vain viilensi mukavasti, kuuman päivän keskellä. Olisi siellä ollut toinenkin (netistä luin että lämmitetty) allas, mutta ei jaksettu käydä tutustumassa. Iltaisin hotellin terassilla oli DJ soittamassa musiikkia. Musiikkia soitettiin myös jossain toisessa kohtaa hotellia, mikä oli vähän häiritsevää, mutta ei niin paljon että kahteen musaan olisi hermo mennyt. Meidän huone oli aika lähellä terassia, mutta ei sinne meteli kovin lujalla enää kuulunut. Jossain siinä ihan vieressä olisi saattanut olla hermo enempi kireällä. Ehkä, omasta asenteestahan se on kiinni. En kyllä keksi juurikaan moitittavaa hotellistamme. Ruokakin oli ihan ok, ei mitään gourmeta mutta teki tehtävänsä eikä ollut kallista kolmistaan syötiin ja juotiin joka päivä jotakin ja lopullinen lasku oli noin 130 euron luokkaa.
Egyptiläisillä tuntu olevan pikkasen outo huumorintaju. Tai tiedä sitten, johtuiko se vaan meistä mutta huumori tuntui perustuvan melko pitkälti puhtaaseen vittuiluun. Kyllä sitä nyt hetken jaksaa, mutta loppuviikosta ei oikein naurattanut enää. Ja semmoset jekkuilut jne... Huvittavaa, kunnes osu omaan nilkkaan. Ja ihan hirveästi oli semmoisia lepertelijöitä ja hiplaajia. No minä ja Laura saatiin kyllä olla melko rauhassa, mutta Annukka parka, kun ne äijät kävi oikein käsiksi. eikä EI tunnu olevan kovin monen sanavarastossa tai eivät ainakaan sitä ymmärtäneet. Ikävää. Ne sitten, jotka eivät olleet tuommoisia rasittavia turistienkuppaajia, olivatkin aivan mahdottoman ystävällisiä! Niin kuin se yksi vanhempi herra maustekaupassa, joka tarjosi teetä ja antoi meidän kuvata sen kaunista puotia. Ja se kutsui meitä madamiksi. Voi herttainen.
Ajoin muuten elämäni ensimmäistä kertaa mönkijällä! Käytiin muutaman tunnin kestävällä mönkijäsafarilla, jossa huristeltiin pitkin aavikkoa. Siistii. :D En tiiä miten lujaa semmosella vehkeellä kuuluis päästä, mutta ite uskalsin kaasutella kovimmillaan kuuttakymppiä. Kyllä sekin hurjalta tuntui. Varsinkin yleisellä tiellä, johon myös jouduttiin hetkeksi. (Älä kerro öidille -osastoa) Liikennekulttuuri oli jännittävä. Sharmissa siinä oli kuitenkin logiikkaa eikä läheskään niin kaoottista mitä kuvittelin. Kovaahan nuo ajoivat ja vähän kaistojen välissäkin, mutta tiet olivat kyllä hyväkuntoisia ja sää kirkas. Oudointa oli, ettei kaupungissa ollut yhtään vasemmalle kääntyvää risteystä. Jos halusi kääntyä vasempaan, piti ensin ajaa risteyksen ohi seuraavalle u-käännöspaikalle ja kääntyä sen risteyksestä oikeaan. Oli siellä yksi kiertoliittymä... Taksilla ajelu oli muuten halpaa. Parilla eurolla pääsi kaupungin päästä toiseen. Täällä rautatieasemalta Pasilaan maksaa 14 euroa, siellä sama matka jotain 1,5.. Tosin joissain takseissa ei ollut takapenkillä turvavöitä ja niitä kyllä kaipasi (lähinnä kovan vauhdin takia).
Täytyypi pyhittää yksi kappale Punaiselle merelle, kun se on niin mahtava. Vesi on niin kirkasta ja ihanaa, turkoosin väristä. Ja korallirantoja, voi jehna. Siellä polskittiin nemojen seassa. Uuuh, ei tämmönen kotihiiri voi edes ymmärtää, miten ihania juttuja maailma on täynnä. Harmittaa kun ei ehditty flunssien ja muiden takia sukeltamaan. Seuraavalla kerralla, kun johonkin vastaavaan paikkaan lähtee, on kyllä pakko päästä opettelemaan. Käytiin semmosella lasipohjaveneajelulla. Siellä olisi voinut snorklata kalojen seassa, mut oon sen verran arkajalka kuitenkin, että haluan vähintään märkäpuvun tommoseen toimintaan päälleni. :/
Kyllä kieltämättä harmitti lähteä kotiin. Vaikka Sharm el Sheikh ei itsessään ole kovin viehättävä, mutta just meri ja ne mukavat ihmiset ja kuiva ja kuuma ilma. Voi vitsit, tykkään siitä ilmastosta. Helsinki-Vantaalla oli ehkä plus yksi aste ja voi helv.. satoikohan vielä vettäkin, kunnon kurjuuden maksimointia. Sen lisäks, että tulin vikana päivänä kipeeksi ja olin lennolla kuumeessa ja korvat meinasi räjähtää laskussa, en olisi enää kaivannut paskakeliä. :P Huippua lopettaa tämmöseen avautumiseen. Muokkailen sit, jos tulee myöhemmin mieleen jotain. Annukalla on matkapäiväkirja, täytyy hakea pois ja täydentää sen kanssa kertomusta.
Kuvia: http://smg.photobucket.com/albums/v327/Emmuli/Egypti%2003%202009/
Pyydä salasana jättämällä kommentti tai lähetä mulle s-postia.
9.3.2009
Sharm beware, here we come
Oi oi. Nyt alkaa jo jännittää ja olla matkakuume. Huomenna aamulla koittaa lähtö ja takaisin sitten viikon päästä tiistai-iltana. Whippiii. :) Sain pakattuakin. Luulen ainakin, että mukana on tarpeeksi tarpeellista vaatetusta ja muuta roinaa. Kamera on testattu ja eiköhän sillä jotain kuvia saa otettua. 1770 kuvaa vielä mahtuu. :D
Oon ihan surkea pakkaaja. Luulin, että pahinta on mun kahden päivän reissut, joille pakkaan mukaan tavaraa viiden päivän tarpeiksi, mutta on se viikon kamojenkin pakkaaminen aika vaikeaa. Kuinkahan montaa mekkoa, hametta, housua ja paitaa sitä luulee käyttävänsä. Ja jos pakkaan mukaan kuudet kengät, niin käytän kuitenkin vain kaksia. Pakkasin siis vain kahdet kengät. :) Hyvä mä. Luulen, että hermostuksissani tarkistan vielä noin kolmeen kertaan laukun sisällön, karsin ja vaihdan jotain.
* * *
YT:t alkaa olla loppusuoralla. Saas nähdä kuin käy. Alkaa vähän jänskättää sekin. Viime viikolla ahdisti aika vitusti, mutta nyt on levollisempi mieli. Olis se aika nöyryyttävää jäädä työttömäksi, mutta minkäs mahtaa jos niin käy. Sittenhän sitä olis maailma auki vaikka mille. Jos lähtisi vaikka Turkuun tai Tampereelle tai Perthiin Australiaan. :)
* * *
Sain vihdoin Wiihin lisäremoteja. Kohta voidaan pitää kunnon bändibileet tai pelata vaikka tennistä kämppiksen kanssa. Onpa jotain minkä vuoksi palata matkalta kotiin, vaikka työpaikka menisikin alta. :P
Oon ihan surkea pakkaaja. Luulin, että pahinta on mun kahden päivän reissut, joille pakkaan mukaan tavaraa viiden päivän tarpeiksi, mutta on se viikon kamojenkin pakkaaminen aika vaikeaa. Kuinkahan montaa mekkoa, hametta, housua ja paitaa sitä luulee käyttävänsä. Ja jos pakkaan mukaan kuudet kengät, niin käytän kuitenkin vain kaksia. Pakkasin siis vain kahdet kengät. :) Hyvä mä. Luulen, että hermostuksissani tarkistan vielä noin kolmeen kertaan laukun sisällön, karsin ja vaihdan jotain.
* * *
YT:t alkaa olla loppusuoralla. Saas nähdä kuin käy. Alkaa vähän jänskättää sekin. Viime viikolla ahdisti aika vitusti, mutta nyt on levollisempi mieli. Olis se aika nöyryyttävää jäädä työttömäksi, mutta minkäs mahtaa jos niin käy. Sittenhän sitä olis maailma auki vaikka mille. Jos lähtisi vaikka Turkuun tai Tampereelle tai Perthiin Australiaan. :)
* * *
Sain vihdoin Wiihin lisäremoteja. Kohta voidaan pitää kunnon bändibileet tai pelata vaikka tennistä kämppiksen kanssa. Onpa jotain minkä vuoksi palata matkalta kotiin, vaikka työpaikka menisikin alta. :P
25.2.2009
Play it again Sam
Varattiin tyttöjen kanssa matka Egyptin Sharm el Sheikhiin. Tuli elämäntilanteeseen nähden ihan liian kalliiksi mutta pääsenpä hetkeksi pois näistä ympyröistä ja sain hyvän syyn hankkia passin ja havrix-rokotuksen. Yritän sit tännekin jotain kirjoitella matkan jälkeen. Toivottavasti sais jotain kuviakin, täytyy muistaa kysyä äitiltä kameraa lainaan. Hihhii, oon aika innoissani, vaikka onkin tommonen ihan tavismatka. En oo ollut kunnon lomalla vuosikausiin. Siksi onkin vähän inhottavaa kun ei ole kotona ketään, kenen kanssa jakaa iloa ja keltä voisi kysellä matkusteluvinkkejä.
* * *
Hommasin Wiihin Guitar Hero World Tourin. Mahtavuuspeli! Hartiat on jumissa, kun en ole tottunut kitaraan ja oon soittanut sillä olkapäät korvissa. Tänään olis postissa mun tilaamat lisäremotet. Mietin justiin, jaksanko heti lähteä hakemaan niitä tuosta pihan toiselta puolelta ja ostaa samalla karkkipussin, jota on tehnyt mieli monta tuntia, vai keksisinkö jotain vaihtoehtoista tekemistä. Ei tuu kyl muuta mieleen. Ei vaan tunnu kämppis olevan tuosta Wiistäkään yhtään innostunut ja yksin on aika tylsä pelata, joten ei ole kova kiire hakea ohjaimiakaan. Yksi ihminen pärjää yhdellä hyvin...
* * *
Hommasin Wiihin Guitar Hero World Tourin. Mahtavuuspeli! Hartiat on jumissa, kun en ole tottunut kitaraan ja oon soittanut sillä olkapäät korvissa. Tänään olis postissa mun tilaamat lisäremotet. Mietin justiin, jaksanko heti lähteä hakemaan niitä tuosta pihan toiselta puolelta ja ostaa samalla karkkipussin, jota on tehnyt mieli monta tuntia, vai keksisinkö jotain vaihtoehtoista tekemistä. Ei tuu kyl muuta mieleen. Ei vaan tunnu kämppis olevan tuosta Wiistäkään yhtään innostunut ja yksin on aika tylsä pelata, joten ei ole kova kiire hakea ohjaimiakaan. Yksi ihminen pärjää yhdellä hyvin...
16.2.2009
Kamalaa ja ihanaa
Rikoin eilen lampun, mikä otti niin paljon päähän, etten voinut mennä nukkumaan heti. Ajattelin katsoa digidigiltä jonkun leffan ja erehdyin päätymään King Arthuriin. Nukahdin juuri lopputaistelun alkaessa, mutta katoin sen tänään loppuun.. Ei olisi pitänyt. Sen lisäksi, että pilasin lopullisesti eilisen iltani, pilasin myös hyvän puolituntisen tätä päivää.
Voi stana, mitä kakkaa. ARGH. En pysty sanoin kuvailemaan vihaani tätä kohtaan. Ne amerikkalaiset olivat täydellisesti kusauttaneet hienon stoorin. Arthur muka roomalainen kristitty, wtf? Muista vääristelyistä nyt puhumattakaan... Tää oli niin täysin väärin koko homma, et meni jo alussa hermot. No, oli siinä edes pyöreä pöytä, muttei edes Camelotia. Hö. Ja Clive Owen Arthurina, pöhpah, moinen juusto mukamas kuningas ja soturi, ei mene läpi. Keira Knightley on ihana, mutta aivan liian söpö ollakseen tuommoinen barbaariprinsessa tai mikävittunyolikaanolevinaan. Noiden kahden välillä ei ollut mitään kipinää ja aika ankeaksi jäi vihjaus Guineveren ja Lancelotin rakkaussuhteestakin (jota ei siis ollut...).
Ohjaus, kuvaus, juoni, maskit, puvut, näyttely.. Kaikki oli niin syvältä hanurista, että itketti kiukusta. Täyttä tekijöiden ja katsojien ajan- ja rahanhaaskausta.
* * *
Aiemmin sunnuntaina olin kattonut ihanan The Notebookin. Se kosketti romantikkoa mun sisälläni vallan mahottoman kovasti. Ihana stoori. :) Tyyli oli sama kuin vaikka Fried Green Tomatoesisssa, joka on yksi maailman parhaista elokuvista, imo. Ja rakkaus on aina ihanaa, varsinkin jos se on vähän epäsopivaa ja tulista. Mäkin haluan jonkun Ryan Goslingin näkösen tyypin huutamaan mulle päin naamaa, miksen mä tajuu et se haluu vaan olla mun kanssa vielä 40 vuoden jälkeenkin.
Voi stana, mitä kakkaa. ARGH. En pysty sanoin kuvailemaan vihaani tätä kohtaan. Ne amerikkalaiset olivat täydellisesti kusauttaneet hienon stoorin. Arthur muka roomalainen kristitty, wtf? Muista vääristelyistä nyt puhumattakaan... Tää oli niin täysin väärin koko homma, et meni jo alussa hermot. No, oli siinä edes pyöreä pöytä, muttei edes Camelotia. Hö. Ja Clive Owen Arthurina, pöhpah, moinen juusto mukamas kuningas ja soturi, ei mene läpi. Keira Knightley on ihana, mutta aivan liian söpö ollakseen tuommoinen barbaariprinsessa tai mikävittunyolikaanolevinaan. Noiden kahden välillä ei ollut mitään kipinää ja aika ankeaksi jäi vihjaus Guineveren ja Lancelotin rakkaussuhteestakin (jota ei siis ollut...).
Ohjaus, kuvaus, juoni, maskit, puvut, näyttely.. Kaikki oli niin syvältä hanurista, että itketti kiukusta. Täyttä tekijöiden ja katsojien ajan- ja rahanhaaskausta.
* * *
Aiemmin sunnuntaina olin kattonut ihanan The Notebookin. Se kosketti romantikkoa mun sisälläni vallan mahottoman kovasti. Ihana stoori. :) Tyyli oli sama kuin vaikka Fried Green Tomatoesisssa, joka on yksi maailman parhaista elokuvista, imo. Ja rakkaus on aina ihanaa, varsinkin jos se on vähän epäsopivaa ja tulista. Mäkin haluan jonkun Ryan Goslingin näkösen tyypin huutamaan mulle päin naamaa, miksen mä tajuu et se haluu vaan olla mun kanssa vielä 40 vuoden jälkeenkin.
9.2.2009
Terveiset Tukholmasta
Niin, käväistiin Kreetan ja Sadun ja Tanjan kanssa vähän Ruotsin puolella. Voin tehdä risteilymatkan kerran vuodessa, koska en ole maanviljelijä enkä auton omistaja. Itämeren hyvinvoinnin kannalta katson, että nämä asiat kompensoivat toisiaan tarpeeksi.
Mutta asiaan, eli Tukholmaan. Jos Helsinkiä ei olisi, voisin asua Tukholmassa. Härregud, kuinka sympaattinen kaupunki. Ihmiset on niin ruotsalaisia ja jotenkin paljon vastaanottavaisemman oloisia, vaikka niillä olisi tylykin ilme kasvoilla. Ja jos metron ovilla seisoo neljä tai viisi poliisia, niin se ei tunnu pelottavalta toisin kuin Helsingissä. Hmm... Ehkei sitä vaan tajuu, kun on tyhmä turisti.
Olen kuitenkin toteuttanut nyt yhden niistä kolmesta ulkomaanmatkasta, jonka itselleni lupasin viime syksynä. :)
Risteilyssä ei sinänsä ole mainittavaa. En tehnyt kuolemaa tai muutakaan kotiin päästyäni. Oltiin aika iisisti. Ostin taxfreestä Cliniquen All About Eyes -silmänympärysrasvan. Vaikuttaa pätevältä tavaralta. Kerron enempi sitten, kun voin edes teoriassa huomata jotain vaikutusta.
Mutta asiaan, eli Tukholmaan. Jos Helsinkiä ei olisi, voisin asua Tukholmassa. Härregud, kuinka sympaattinen kaupunki. Ihmiset on niin ruotsalaisia ja jotenkin paljon vastaanottavaisemman oloisia, vaikka niillä olisi tylykin ilme kasvoilla. Ja jos metron ovilla seisoo neljä tai viisi poliisia, niin se ei tunnu pelottavalta toisin kuin Helsingissä. Hmm... Ehkei sitä vaan tajuu, kun on tyhmä turisti.
Olen kuitenkin toteuttanut nyt yhden niistä kolmesta ulkomaanmatkasta, jonka itselleni lupasin viime syksynä. :)
Risteilyssä ei sinänsä ole mainittavaa. En tehnyt kuolemaa tai muutakaan kotiin päästyäni. Oltiin aika iisisti. Ostin taxfreestä Cliniquen All About Eyes -silmänympärysrasvan. Vaikuttaa pätevältä tavaralta. Kerron enempi sitten, kun voin edes teoriassa huomata jotain vaikutusta.
2.2.2009
Ihan kuin olisi vähän stressiä
Pien stressi töissä/ töistä ja siitä että ne ehkä kohta loppuu. Mitä sit tekis? Kiinostavia työpaikkoja ei yksinkertaisesti ole. Jos tahtoo jotain vähänkään haastavampaa, on oltava yliopistotutkinto. No, vois kai sitä aikansa kuluks hakea näillä suht ok tradenomin papereillakin, mut sit pitäis varmaan olla vähän rautasempaa työkokemusta.
Ei mulla nyt oo yhtään sellanen olo, et pystyis repimään itestä irti niin paljon, et onnistuis markkinoimaan ittensä siihen kaupungin ainoaan hyvään työpaikkaan.
Ihan kuin ei olisi jo tarpeeksi ajateltavaa muutenkin, niin nyt sitten vielä yksi menneisyyden tyyppi käy sekoittamassa ajatuksia. Tässä tapauksessa kaikki olisivat tyytyväisiä, mikäli vois vaan antaa anteeks / olla ja unohtaa. Mutta ei vaan pysty käsittämään, miten saatanan vaikeeta voi olla kahden ihmisen välillä kommunikointi. Ei mikään ihme, että meni sekin juttu niin metsään, kun ollaan molemmat tämmösiä aaseja. Ei vaan pysty, ei kykene. Enkä ihan rehellisesti sanottuna enää edes jaksa yrittää. Kun ei uskalla edes ottaa mitään askelta mihinkään suuntaan, kun toinen vaan rähjää, niin ei kiitos enää. Mä ihan oikeasti toivon, et vois olla kuulematta toisesta enää koskaan ja jos joskus pakosta näkiskin, niin moikkais niin kuin muillekin vieraille ihmisille.
Vähän arka paikka tuo on mulle muutenkin, mut elämä ei yleensä mene niin kuin ite haluaisi. Harmi vaan.
Mun mekko ja huivi tuli tänään! Ne toi iloa. Mekko istui mielettömän hyvin! Mekko on viskoosia ja huivi silkkiä. Myös UPS:n heppu oli mahdottoman ystävällinen, kun jätti paketin mun työpaikalle (jossa tosin oli tulossa muutenkin käymään) kun en ollut kotona enkä ollut vastannut puhelimeen. Kiitos hyvästä palvelusta.
Ei mulla nyt oo yhtään sellanen olo, et pystyis repimään itestä irti niin paljon, et onnistuis markkinoimaan ittensä siihen kaupungin ainoaan hyvään työpaikkaan.
Ihan kuin ei olisi jo tarpeeksi ajateltavaa muutenkin, niin nyt sitten vielä yksi menneisyyden tyyppi käy sekoittamassa ajatuksia. Tässä tapauksessa kaikki olisivat tyytyväisiä, mikäli vois vaan antaa anteeks / olla ja unohtaa. Mutta ei vaan pysty käsittämään, miten saatanan vaikeeta voi olla kahden ihmisen välillä kommunikointi. Ei mikään ihme, että meni sekin juttu niin metsään, kun ollaan molemmat tämmösiä aaseja. Ei vaan pysty, ei kykene. Enkä ihan rehellisesti sanottuna enää edes jaksa yrittää. Kun ei uskalla edes ottaa mitään askelta mihinkään suuntaan, kun toinen vaan rähjää, niin ei kiitos enää. Mä ihan oikeasti toivon, et vois olla kuulematta toisesta enää koskaan ja jos joskus pakosta näkiskin, niin moikkais niin kuin muillekin vieraille ihmisille.
Vähän arka paikka tuo on mulle muutenkin, mut elämä ei yleensä mene niin kuin ite haluaisi. Harmi vaan.
Mun mekko ja huivi tuli tänään! Ne toi iloa. Mekko istui mielettömän hyvin! Mekko on viskoosia ja huivi silkkiä. Myös UPS:n heppu oli mahdottoman ystävällinen, kun jätti paketin mun työpaikalle (jossa tosin oli tulossa muutenkin käymään) kun en ollut kotona enkä ollut vastannut puhelimeen. Kiitos hyvästä palvelusta.
29.1.2009
Valkyrie
OMG, LOL. En tiiä, mihin tän muuallekaan postaisi, mut sain niin hyvät räkänaurut, kun näin tv:ssä Operaatio Valkyrien trailerin. Se oli se lyhykäinen versio siis.. Tom Cruise silmälappuisena saksalaisupseerina tappamassa Hitleriä? Muahhaahahahhaa. :D))
Toisaalta olin kyllä positiivisesti yllättynyt viimeksi näkemästäni Tomppa-leffasta eli Viimeisestä Samuraista, mutta siinä Cruise esitti kyllä ihan amerikkalaista juoppoa.. Tai no, ei se juoppous ollut kovin vakuuttavaa. (Kattokaa muuten Jerry Maguiren kohtaus, jossa Tom tulee hiprakassa hakemaan vaimoaan kotoa! Se on hyvä juovuksissaesitys.) Ja oikeastaan tossa Samuraissa isoimman vaikutuksen teki Ken Watanabe.
Joo, mut kiitti Valkyrie-nauruista. Ja ei todellakaan Tom Cruise kuulu mun suosikkinäyttelijöihin. Oikeesti, hyi stana. :P
Toisaalta olin kyllä positiivisesti yllättynyt viimeksi näkemästäni Tomppa-leffasta eli Viimeisestä Samuraista, mutta siinä Cruise esitti kyllä ihan amerikkalaista juoppoa.. Tai no, ei se juoppous ollut kovin vakuuttavaa. (Kattokaa muuten Jerry Maguiren kohtaus, jossa Tom tulee hiprakassa hakemaan vaimoaan kotoa! Se on hyvä juovuksissaesitys.) Ja oikeastaan tossa Samuraissa isoimman vaikutuksen teki Ken Watanabe.
Joo, mut kiitti Valkyrie-nauruista. Ja ei todellakaan Tom Cruise kuulu mun suosikkinäyttelijöihin. Oikeesti, hyi stana. :P
28.1.2009
Harrasteluja
On ehkä pikkasen vielä hakusessa tää kirjottelu. Kun yhtä aikaa tekee mieli avautua oiekin kunnolla ja toisaalta taas ei haluais ihan kaikkien tietävän ihan kaikkea kuitenkaan. Jotain salaperäisyyttä täytyy pitää sentään.
Tänään oli taas steppitunti. Pidettiin vähän semmonen paluu juurilleen eli step-heeliä ja shuffleja. Semisti jamitteluja ja lopuks vähän timesteppiä. Oli kiva tunti. Tekee melkein mieli nipistää miekkailusta, että ehtisi tanssia enempi, mutta ei raaski sitäkään jättää. Hommasin vastikään oman aseen, maskin ja rintapanssarin. Tuli heti paljon varmempi olo jatkon suhteen. Ei sillä, että oikeasti olisi edes harkinnut lopettavansa. Oli vaan sen verran taukoa, että palaaminen tuntuu hankalalta. :) Sovin itteni kanssa, että otan joka toinen maanantai miekkailun ja joka toinen steppiä. Pysynee tasapainossa. Kattoo sit joskus, kun ei enää tarvii korvata noita tanssitunteja, et jatkanko sitä sitten vaan kerran viikossa tai ilmottautuisinko useammalle tunnille.
Tänään oli taas steppitunti. Pidettiin vähän semmonen paluu juurilleen eli step-heeliä ja shuffleja. Semisti jamitteluja ja lopuks vähän timesteppiä. Oli kiva tunti. Tekee melkein mieli nipistää miekkailusta, että ehtisi tanssia enempi, mutta ei raaski sitäkään jättää. Hommasin vastikään oman aseen, maskin ja rintapanssarin. Tuli heti paljon varmempi olo jatkon suhteen. Ei sillä, että oikeasti olisi edes harkinnut lopettavansa. Oli vaan sen verran taukoa, että palaaminen tuntuu hankalalta. :) Sovin itteni kanssa, että otan joka toinen maanantai miekkailun ja joka toinen steppiä. Pysynee tasapainossa. Kattoo sit joskus, kun ei enää tarvii korvata noita tanssitunteja, et jatkanko sitä sitten vaan kerran viikossa tai ilmottautuisinko useammalle tunnille.
27.1.2009
Ties kuinka mones uusi alku
En osannut enää palata Vuodatukseen, vaikka yritin. Toivottavasti Blogger toimii mieluisasti, ei jaksaisi muuttaa enää. Vuodatuksessa ei sinänsä vikaa ollut, se oli vähän kökkö, mutta pahin ongelma oli pään sisällä. En vaan osannut enää jatkaa, kun viimeksi oon blogannu vuosi sitten.
Viime vuodessa olis kyllä riittänyt blogattavaa. Ei vaan ole tullut sitä tehdyksi. Päiväkirjaakaan en oo kirjoittanut puoleen vuoteen..
No mutta, katellaan kuin täs käy. Jos tahdot osallistua kirjoitteluun, laita vaikka spostia tai kommentoi, niin eiköhän me jotain keksitä. Olisi kyllä kiva, jos kaverit löytäisi tän. Täytyy mainostaa. :)
Vanhoja höpöttelyjä voi lukea osoitteessa http://hande.vuodatus.net
Viime vuodessa olis kyllä riittänyt blogattavaa. Ei vaan ole tullut sitä tehdyksi. Päiväkirjaakaan en oo kirjoittanut puoleen vuoteen..
No mutta, katellaan kuin täs käy. Jos tahdot osallistua kirjoitteluun, laita vaikka spostia tai kommentoi, niin eiköhän me jotain keksitä. Olisi kyllä kiva, jos kaverit löytäisi tän. Täytyy mainostaa. :)
Vanhoja höpöttelyjä voi lukea osoitteessa http://hande.vuodatus.net
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)