Aamut

Aamut on hankalia. Etenkin arkiaamut. Töihin lähtöä enemmän tekee mieli tehdä kaikkea muuta, kuten päivittää blogia tai lukea erinäisiä uutissivustoja, kierrellä verkkokauppoja, katsoa YLEn Aamu-TV:tä, syödä jne. Ja sitten tulee aina kiire..

En ole ollenkaan aamuihminen. Töissäkin saan ehkä aikaan parhaiten vasta kymmenestä eteenpäin lounasaikaan asti. Lounaan jälkeen homma toimii taas pari tuntia, mutta iltapäivisin tulee aina jumi. Yleensä jumi johtuu liian lyhyistä yöunista, mikä on tietysti oma vika mutta pienet nokoset tähän väliin tekisi kyllä gutaa. Jumi menee ohi siinä neljän maissa, joskus jään hieman myöhempään töihin ihan vain senkin vuoksi, että hiljaisuudessa on mukavanpi työskennellä ja alkuillasta olen taas pirteämpi. Ilta on paras aika päivästä!

Takaisin aamuihin. Aamut eivät siis ole lempihetkiäni. Herääminen on yleensä aina hankalaa, jos se tapahtuu ennen yhdeksää ja varsinkin, jos joutuu heräämään herätyskelloon. Yleensä eliminoin ekan soiton mahdollisimman pian lyömällä kellon torkulle. Toisen soiton jälkeen useimmiten nousen jo ylös mutta joskus jos laiskottaa tai väsyttää saatan torkuttaa kolmannen tai neljännenkin kerran. Jokainen voi itse laskea, kuinka kauan menee ennen ylösnousemista, kun torkku on yhdeksän minuutin mittainen. Joskus toivon, että se olisi pari minuuttia lyhyempi mutta yleensä olen aivan tyytyväinen tuohon. Ehtii nukahtaa uudestaan, jos on tosi väsynyt.

Nousen, käyn laittamassa kahvin valumaan ja siirryn kylpyhuoneeseen. Aamupesun jälkeen otan kupin kahvia ja istahdan sohvalle tai useammin vain olohuoneen pehmeälle matolle, surffailen netissä, katson Aamu-TV:tä Yleltä tai jumitan muuten vain. Tähän menee yleensä noin puoli tuntia, jonka jälkeen pakotan itseni meikkaamaan ja pukeutumaan. En koskaan osaa valita vaatteita jo edellisenä iltana, aamullahan voi olla ihan eri fiilis! Itsensä ihmiskuntoon laittamisessa menee yleensä noin tunti, koska teen usein samalla muuta jumitusta, juon lisää kahvia ja joskus hoidan ihan asioitakin, esimerkiksi maksan laskuja tms. Juoksen sitten viime tipassa töihin.

Viikonloppuisin ja vapaapäivinä on kivempaa, kun saa nousta ihan omaan tahtiinsa. Monesti jatkan vielä unia heräämisen jälkeen tai vanuttelen muuten vain peiton alla ja pitkitän ylösnousemista. Aamupalaan käytän sitten vähintään pari tuntia, jos ei ole mihinkään menoa. Hitaasti herääminen on vain niin mukavaa. Menee heti päivä pilalle, jos joutuu kiirehtimään aamuisin.

Hetkiä, osa 1

Lounastauko. Lappaan buffetista ruokaa lautaselle ja huomaan nuoren pojan tulevan sisään vastapäisestä ovesta. Kivannäköinen, ajattelen.

Juon jälkiruokakahvia, kyynärpäät nojaavat pöytään ja sormet naputtelevat kahvikupin reunoja. Naurahdin jollekin kaverin jutulle. Nuori poika kävelee ohi ja katsoo silmiin. Päästä varpaisiin kulkee sähköisku. Käännän katseeni pois, koska kuvittelin hymyileväni mutta todellisuudessa ilme on varmasti lähempänä vinoa virnistystä.

Rakastuin vähän.

Kivoja juttuja

Juuri, kun ajattelin, ettei mulle tapahdu koskaanikinä mitään eikä varsinkaan mitään hauskaa.

Hauska asia 1: Lennot varattu Lontooseen. Lokakuussa mennään kahden ystävättären kanssa. En malttais edes odottaa! Pitää miettiä kaikki ne ihanat kaupat ja baarit ja pubit ja ruokapaikat ja kaupat ja kirpputorit ja historialliset nähtävyydet. Aaah.. Tule jo lokakuun loppupuoli! LONTOO!!

Hauska asia 2: Rakkaat ystäväni menevät ensi kesänä naimisiin ja mua pyydettiin kaasoksi. Tietenkin suostuin ja olen aivan innoissani tästä, vaikka joskus ajattelinkin, etten koskaan rupea tuollaiseen "koiranhommaan". Pyhästi luvattiin, etten joudu bridezillan uhriksi. No, ei parane hirviöidä, sanon kyllä suoraan tai äänestän jaloillani. Tälle morsiolle sen kehtaa jo päin naamaa sanoakin, jos meinaa mopo karata. :) Mistähän mulla on näin negatiivinen asenne häiden järkkäilyä kohtaan tullut? ;) Tiedoksi vain A:lle, jos luet tämän, mulla on jo oma vihko ja värikynät varattu tälle ja aion paneutua kaason tehtäviin koko sydämelläni! :) 

Tein tänkin ihan itte :D :

No hei.. Eka kerta tol OpenOfficen piirrosohjelmalla :D

Tule jo ensi kesä!

Hauska asia 3:  Ilmottauduin mukaan meidän firman salibandyjengiin. Lauantaina Firma Open 2011 -turnaus Pyllymuron Arena Centerissä! Kiva tehdä välillä jotain erilaista. En oo kauhean hyvässä sheipissä, mut ehkei tuol nyt niin kovin verenmaku suussa tarvii ollakaan. :) Kannustusjoukkoja kaivataan, joten sinne vain kaikki. Omat pompomit ja muut cheerleading-jutut mukaan! :)

Muutoinkin oon huomannut, et viikonloput tästä marraskuulle alkaa olla aika täynnä. Mun sosiaalinen elämä ei olekaan kuihtunut ihan tyhjiin, vaikka niin hetken saatoin luullakin! Kaikenlaista kivaa kissanristiäistä tiedossa.

Bubbling under hauskat asiat:

- Eräs ystävä kihlasi pitkäaikaisen avomiehensä.

- Systeri kihlautui renttunsa kanssa (love is all around me... kiertää mut muuten kaukaa;)

- Lokakuun alussa nään taas Kangasalan kavereita, ainakin melko varmasti. <3

Nyt on kyl niin happyhappyjoyjoy-fiilikset. Pakko laittaa hienoja happy-aiheisia quoteja tähän loppuun. 

"People are about as happy as they make up their minds to be."
-Abraham Lincoln

"If you find serenity and happiness, some people may be jealous. Be happy anyway."
-Mother Teresa 

"Very little is needed to make a happy life."
-Marcus Aurelius Antoninus 

Lisää näitä päiviä, kiitos!  

Tylsyyden multihuipentuma

Mulla on kirjoittajan blokki päällä. Ollut jo hetken. Olen ihan tyytyväisesti tässä nyt pari vuotta kirjoitellut mitä lie tyhjänpäiväisyyksiä. Pitkään aikaan ei vain ole ollut sellainen olo, että jaksaisi tuollaisia "oi kattokaa miten ihanat kynnet mulla on!!!12"-postauksia. Mutta toisaalta, sellaista mun elämä on. Maailman tylsintä. En keksi yhtäkään syytä, miksi kukaan tahtoisi lukea sellaista. Siksi saankin kirjoitella ihan omassa rauhassani näitä. Tiedän, että pari ihmistä käy kummapaikkaa lukemassa, mutta ehkä tekin toivoisitte näkevänne täällä jotain oikeaa asiaa.

Blogin nimi viittaa kaikkeen jännittävään, mitä maailmassa on. Hyvin vähän siitä jännittävyydestä on kuitenkaan kirjoitettu. Jatkossa yritänkin keskittyä kaiken hölynpölyn lisäksi ajankohtaisuuksiin ja oikeasti ihmetystä ja ajatuksia herättäviin asioihin. Maailma kun todellakin on kumma ja siihen kuuluu niin paljon muutakin kuin minä.



Tarttisko olla ajankohtaisempi? Analyyttisempi? Mielenkiintoisempi? Sori, elämäni on tällä hetkellä hyvinkin intohimotonta. Kyllä se varmasti alkaa näkyä myös teksteissä, jos keksin jonkun hurahduksen. Tällä hetkellä se on kynsitaiteilu. Lupaan kuitenkin jatkossa ajatella lukijoita hieman enemmän ja keskittyä teksteissä asioihin, joista voisi saada jotain oikeasti ajatuksiaherättävää sanottavaa.

Kiitosta hyvästä palvelusta

Kiitos Cesars Finland Oy:lle hyvästä nettikaupasta ja palvelusta!

Tilasin aika paljon kynsijuttuja, muun muassa koristelutarroja, kynsilakan poistoainetta, Konad-leimasinsetin ja kuviolaattoja ja koristelulakkoja. Plus muutamia kynsilakkoja.

Tein tilauksen lauantaina ja paketti oli eilen haettavissa postista. Tänään kävin sen sitten hakemassa. Mukana oli tullut myös ekstra-arkki kynsitarroja ja kuittiin oli kirjoitettu käsin "Kiitos tilauksestasi :)".

Tuli todella hyvä mieli synkeän päivän jälkeen tuosta. Täytyykin käydä laittamassa heille sähköpostia ja kiittää ihan suoraan. Loistavaa.

Ensin käyn kyllä suihkussa ja kokeilen tota leimausta.

Autojuttuja

Työkaverini pyysi mua mukaan, kun olivat järjestäneet Autoliiton kautta naisille autoiluaputunnin. Tai oikeastaan kaksi tuntia. Oli tosi hauskaa ja mielenkiintoista!

Metroautossa ystävällinen henkilökunta opasti, kuinka autosta tarkistetaan öljyt ja renkaista ilmanpaineet, mistä luukusta pissapojan nestettä lisätään ja muuta näppärää, jota ei jostain syystä koskaan opetettu autokoulussa eikä ole tullut tarvetta opetella itsekseenkään. (Enkä ollut hei ainoa, joka oli näistä asioista pihalla!) Itsehän en siis ole koskaan autoa omistanut enkä edellä mainittuja tietoja juurikaan ole tarvinnut. Mutta nyt jos joskus jään tien poskeen tyhjentyneen renkaan kanssa, ainakin tiedän, mitä voin yrittää tehdä. (Oikea ratkaisuhan on soittaa Tiepalveluun. :D )

Kaikki nämä jutut on varmaan teille muille ihan itsestäänselvyyksiä, mutta muistan kyllä ekan kerran, kun olin bensa-aseman pihalla. Voi luoja, onneksi oli kaveri mukana, ei sinne tankkiin olisi varmaan saanut ikinä bensaa muuten.

Esittelivät toki meille uusia ja vaihtoautoja. Kaveri koeajoi Skoda Fabian. Otti minut mukaan kartanlukijaksi. Hienostihan se kulki, uusi auto. Mutta en osaa siitä sen enempiä sanoa. Vähän saattoi kyllä tulla autokuume, vaikken todellakaan sellaista vehjettä nyt tarvitse eikä olisi oikein varaakaan.

Tosi kiva päivä kyllä. Hauska ja opettavainen! :)

Tässä youtuubia ihanan nätistä Insigniasta. Kaunis auto, mut en silti Opelista maksaisi 74 tonnia. En ikinä. Mut on se nätti.

Lue, syö ja ...

Dorian Grayn muotokuva on edelleen kesken, joskin enää jotain yksikolmasosa jäljellä. Nyt en ole ottanut sitä käteen yli viikkoon. Itse asiassa en edes tiedä, missä se on. O-ou.. Täytyy kaivella. Kirja pitää joka tapauksessa palauttaa kirjastoon 1.10. viimeistään (laina uusittu taas lauantaina..).

Jostain syystä ostin keittokirjan. Voitteko kuvitella? Minä. Arvatkaa, milloin olen viimeksi käyttänyt uunia. En minäkään tiedä. Viime vuoden puolella se on ollut pakostikin... Tai joskus todella alkuvuodesta. Mitähän mä luulen tekeväni keittokirjalla. No tämän sainkin halvalla (joo.. tosi hyvä syy ostaa lisää tavaraa, jota ei tarvitse) ja voihan sitä joskus vielä innostua. Kirja on Sirpa Talkan Perheen ruokavuosi, jossa innosti eniten siitä, että se on koottu vuodenaikojen mukaan. Keväälle omat reseptit sesongin herkuista ja talvelle omat. Loistava idea. Nyt voin alkaa opetella tekemään sesongin kasviksista ruokaa. Tuleehan se halvemmaksikin, kun ei väkisin syö keskikesän tomaatteja tammikuussa.. :P Lähi-, luomu- ja sesonkiruoka kiinnostavat. Kokkailu on oikeastaan kivaa mutta en jaksa sitä tiskaamista. Eikä yhdelle (itselle) ole yhtään hauskaa tehdä ruokaa. Ei mulla ole mikroakaan, joten mitään ylijäämiä ei voi jälkeenpäin helposti lämmitellä.

Kynsintää

Innostuin taas leikkimään kynsilakoilla, kun huomasin, että oli kynnet edelleen suht hyvässä kunnossa, vaikka olen siivoillut pari viikkoa (jotain hyötyä siis siivoushanskoista).

Kuva oon vähän huono, kun ei edelleenkään ole sitä kameraa ja koitin sit tähän läppäriin integroidulla webcamilla... Saa kuitenkin jotain selvää. :) Ite tykkään näistä tosi paljon! Alla siis pari kerrosta Sokoksen oman merkin We Care Iconin Fashion Nails-kynsilakka sävy 20 Magic Aquamarine. Hopeisella ja mustalla Kissin Nail Art -koristelakoilla vetelin sitten nuo viirut koristeiksi. (Kuvasta muuten huomaa hyvin etusormen kynnen vinouman. Tietyssä pituudessa se alkaa aina taipua alaspäin. Tosi nättiä hei.. :P )

Aamulla ennen töihin lähtöä (kyllä, lauantaina! :/ ) innostuin nettishoppailemaan kynsijuttuja. En kehtaa sanoa, monta rahaa meni, mutta kunhan paketti saapuu, saatte varmasti lisää näitä nätteilypostauksia! Tilasin lakkoja, tarroja, Konad-leimausjuttuja.. Erityisesti odotan Konad-kamojen tuloa. Konadilla voi siis leimata kuvia kynsiin! Kuinka huippua! (Tarkemmat tiedot systeemistä: ks Google) Kynsijutut on melkein jopa niin kivoja, että oon alkanut miettiä sitä ihan vakavasti harrastuksena! Vois opetella tekemään rakennekynsiä ja näperrellä niitä kaikille tutuille. :D

Sinänsä hassua, kun ei itselläni ole mitään hinkua saada rakennekynsiä. Tällä hetkellä omat kynnet alkaa olla melko maksimipituudessaan. Olisihan se kiva, jos olisi vielä pidemmät, mutta nyt näillä pystyy vielä kätevästi tekemäänkin asioita. Tuo etusormi pitää kyllä viilata.. huh että se onkin ruma!

Satunnaisia

Olen saattanut hieman unohtaa tämän blogini. Anteeksi, jos joku pidätti hengitystään odotellessa uusia kuulumisia.

Syksy tulee, tylsää. En tykkää sateesta enkä siitä, että lämpötila tippuu alle kahdenkymmenen asteen. Sen lisäksi töissä alkaa taas koko talven yli kestävä flunssailu. Tuskin se muhun tarttuu. Yleensä vain kaikkiin muihin. En tosin itselleni tahtoiskaan mitään kipeilyjä, johan mä kerran olin tänä vuonna saikulla! :P

Millainen sää on syys-lokakuussa Barcelonassa? Ollaan menossa sinne kaverien kesken. Jei! Kesällä äiti kysyi, mihin haluaisin lähteä kaupunkilomalle. Sanoin, että Berliiniin tai Barcelonaan. Vanhukset valitsivat Berliinin. (Matkakertomus oli tulossa, mutten pystynytkään kirjoittamaan sitä loppuun.) Ihan hyvä, Barcelonaan pitääkin mennä tyttöporukassa pööpöilemään.

Lauantaina olin elämäni kolmannen kerran hautajaisissa. Ekaa kertaa ei oikeastaan lasketa, koska olin jotain kolmevuotias enkä muista siitä mitään. Toinen kerta oli pari kesää sitten, elokuuta sekin. Julma kuukausi. Mutta kaikessa kauheudessaan kaunis oli lauantain tilaisuus.

Ensi kesänä päästään hieman iloisempiin kirkonmenoihin, kun rakkaat ystäväni menevät naimisiin. *halituksia* Olen niin kovin onnellinen heidän puolestaan. :) Eipä olekaan taas vähään aikaan ollut mitään häitä.. milloinkohan viimeks? Pari vuotta sitten?

Syksyn tullen tulee flunssan lisäksi Big Brother. En tietenkään aio katsoa enkä varsinkaan kommentoida ohjelmaa täällä. ;) No, katsotaan nyt, kuinka kauan jaksaa kiinnostaa. Viimeiset pari kautta olivat ainakin aivan syvältä.

Day 30 - your favorite song at this time last year

Ohop, unohtui vallan lopettaa tämä haaste. Tähän aikaan vuodesta vuosi sitten oon varmaan luukutellut lähinnä Green Daytä ja U2:sta, koska oli ne keikat. Viime kesänä tuli kyllä paljon kuunneltua myös jo muutaman vuoden vanhempaa The Killersin Humania:



Aivan loistava kappale. <3

Day 29 - A song from your childhood

Joko tää oli tehosoitossa radiossa tai äiti on ollut kaappifani ja luukuttanut hulluna Dingoa.
Tää biisi on jäänyt mun aivoihin ikuiseksi korvamadoksi lapsuudesta.

Day 28 - A song that makes you feel guilty

Lauluhaaste pääsi taas pariksi päiväksi telakalle, koska ei ollut pahemmin jaksamista miettiä näin tyhjänpäiväisiä asioita. No, taas mennään.

En koe, että mulla olisi mitään syitä tuntea syyllisyyttä, kun kuulen jonkun biisin. En oikeastaan keksi kovinkaan montaa asiaa, mistä tuntisin ylipäätään syyllisyyttä. En ole tehnyt kovinkaan suuria vääryyksiä ketään ihmisiä kohtaan (jos olen jonkun mielestä väärässä, otathan yhteyttä!), joten ehkä pitäisi sitten olla jotenkin syyllinen olo luonnonvarojen tuhlailusta. Mutta kun ei ole. Sori.

Tosin aina on tullut määrittelemätön alakulo ja suojelutarve, kun kuulee Juha Vainion Vanhojapoikia viiksekkäitä. :S Voi Nestoria.

Voi Norppaa. Luonnonsuojeluliitto.

(500) Days of Summer

Aivan loistava elokuva! En ymmärrä, miten en ole aiemmin nähnyt tätä.

Traileri

Joseph Gordon-Levitt (oi, sekin on jo aikuinen. Aaawww.... ) on täydellisen hurmaava Tomina, joka työskentelee onnittelukorttifirmassa ja etsii ikuista rakkautta ja sitä oikeaa. Zooey Deschanelin Summer tulee samaan firmaan töihin ja Tom rakastuu. Tom on romantikko ja Summer puolestaan rinnastaa rakkauden lähinnä joulupukkiin.

Kuulostaa supertylsältä ja perinteiseltä romanttiselta komedialta mutta sitä se ei todellakaan ole! Jo pelkästään epäkronologinen ja hyppelehtivä kerronta tekee elokuvasta erilaisen ja mielenkiintoisen. Hahmotkin ovat normaaleja ihmisiä, jotka tekevät ja tuntevat normaaleja asioita eivätkä sekoile ympäriinsä sekoittamassa pakkaa, mikä on yllättävää kyllä erittäin virkistävää. On vain normaaleja parisuhteeseen ja ihmisten erilaisuuteen liittyviä iloja ja ongelmia.

Kuva: http://www.entertainmentwallpaper.com

Olen tainnut katsoa hieman liikaa niitä hömppäromcomeja, koska kuvittelen genren pääasiassa hieman erilaiseksi kuin mitä tämä elokuva on. Mutta siksikin (500) Days on aivan todella raikas erilaisuus romanttisten komedioiden joukossa. Laitan tämän samaan kastiin Eternal Sunshine of the Spotless Mindin kanssa. Molemmat ovat aivan loistavia ihanuudessaan, surkeudessaan ja aitoudessaan.


Sanoinko jo, että tää on LOISTAVA! (mun uusi suosikkisana)

Se on klisee, koska se on totta

FB-kiertostatuspäivitysviesti, joka sai mut itkemään:

Elämässä on viisi asiaa joita ei voi saada takaisin: Kivi, joka on jo heitetty. Sana, joka on jo sanottu. Mahdollisuus, jota ei käytetty. Aika, kun se on kulunut. Ihminen, kuoleman jälkeen. Elämä on lyhyt. Riko sääntöjä. Anna anteeksi nopeasti. Suutele hitaasti. Rakasta tosissasi. Naura hysteerisesti, äläkä koskaan kadu jotain sellaista, mikä sai sinut hymyilemään ♥

Kaikille ei anneta sitä keskivertoa seitsemääkymmentä vuotta.

Kursivoinnit omiani. Joskus olisin tällekin tuhahtanut vain.

Day 27 - A song that you wish you could play

Eksä soitteli tätä usein kitaralla. Tuli heti mieleen päivän kysymyksestä, että kiva biisi ja voisihan tuo olla kiva itsekin osata.

Ja ei, eksä ei tullut perään, kun lähdin. Oli ehkä surullisin ero elämässäni.

Day 26 - A song that you can play on an instrument

En tiedä, osaisinko enää tätäkään mut surkealla soittotaidollani joskus yksisormitekniilla meni pianolla Ukko Nooa.

Et se siitä.

Näin lomalla unta tästä...

Ryan Gosling (The Notebook)

Unessa Ryan oli just tuon näköinen. Ehkä se olikin uni Noah Calhounista.
Pitää taas kaivella tuo elokuva jostain katsottavaksi. <3

Day 25 - A song that makes you laugh

Hysteeristä hihittelyä

Satasen päivitys

Luin kirjan tolta listalta! *aplodeja mulle*

Kurt Vonnegutin Teurastamo 5 oli tuo teos ja se oli kyllä kaikessa kummallisuudessaan erittäin hyvä kirja. Jos joku tahtoo klassikkorispektipisteitä, tuolla niitä saa helposti.

Dorian Grayn muotokuva on nyt aloitettu toisen kerran tämän tytön elämässä. Jos ei nyt pääse loppuun, saa tuo jäädä. Ei huono, mutta se on se keskittymiskyky... jota siis ei ole.

Day 24 - A song that you want to play at your funeral

En todellakaan välitä. Kunhan ei ole virsi tai muu uskonnollinen laulu.

Toivoisin kuitenkin, että kappale kertoisi jotain minusta, elämäntilanteestani tai suhteestani paikalla oleviin ihmisiin.

Annetaan nyt yksi vaihtoehto: