Täytyyhän kerran kesässä käydä vähän mökilläkin. Näin teimme oikein koko perheen voimin.
Viikonlopun saldoa:
Sain talviturkin heitettyä, vesi oli kylmää. "Onneksi" joku oli lämmittänyt rantasaunan sata-asteiseksi.
Yksi jesarilla korjattu flipflop
89 hyttysenpistosta
Näin lepakon! Ja monta hieman ellottavaa ötökkää.
Ei yhtään tappelua siskon kanssa. High5!
Lisäksi kuulin, että mun vanhemmat tapasivat aikoinaan Hurriganesin keikalla. Arvostukseni tätä pariskuntaa kohtaan nousi taas pykälän tai parikin. Rock on!
Sää oli mitä mainioin, mittari huiteli kolmessakympissä (varjossa) koko viikonlopun. Lauantaina odoteltiin ukkosta saapuvaksi muttei osunut kohdalle. Kauniisti se murisi ja muutama salamakin nähtiin, mutta vasta sunnuntaina kotimatkalla osuttiin ukonilmaan kunnolla.
Mukava viikonloppu kaiken kaikkiaan. Ainakin tajusin taas, kuinka perikaupunkilainen olen. Pahinta oli se pelottava, korvia vihlova hiljaisuus. (Oikeasti pahinta oli ne työaiheiset unet, joita olen nähnyt koko viikonlopun. Osa lähenteli ahdistavuudellaan painajaista)
Joskus kuuntelin musiikkia nukkumaan mennessäni. Niiltä ajoilta Spotifystakin löytyy oma soittolista. Tähän oli oikeastaan kaksikin vahvaa ehdokasta. Teardrop tuntui nyt paremmalta.
Se toinen vaihtoehto oli Death Cab for Cutie: I Will follow You into the Dark
Aloin olla jo hieman huolissani, kun Cdonilta tekemääni tilausta ei kuulunut. Tai osittain kuului, mutta suurin osa tilauksesta puuttui vielä ja yli viikko kuitenkin tilauksesta! Siihen nähden, että lupauksena on toimitus 2-3 päivässä, tämä odottelu tuntui mielestäni pitkältä.
No enivei, tilauksen loppuosa odottelee nyt postissa, pitäisi käydä hakemassa. Ehdin kuitenkin jo käydä hieman etsiskelemässä tietoa Cdonin nettisivuilta ja huomasin, että heillä on chat, jossa voi keskustella aspahenkilön kanssa. Mahtava idea! Ihanan nykyaikaista.
Mitä sitten olin tilannut: Smoothie -kirjan Korjaussarja -kirjan, jossa "vinkkejä" & reseptejä darran voittamiseksi (1,95 €) Disney dvd-Klassikot 2 ja 5 eli Pinocchio ja Bambi Forgetting Sarah Marshall -dvd I Love You Man -dvd Sherlock Holmes -bluray Beetlejuice -bluray
Enpäs olekaan lainkaan muistanut kertoilla näistä juhlista. Stereotyyppisen historian seuran kolmannet aikakausijuhlat (tunnetaan myös virallisella nimellä pönkkähamepippalot) järjestettiin 1920-luvun merkeissä 18.6.2011. Paikkana toimi Hirvenpään maja Herttoniemessä.
Hauskat juhlat olivat! Valmistautuminen alkoi tietenkin ajoissa, jo lauantaita edeltävänä torstaina, jolloin kävimme Laitimmaisen kanssa Punanaamiossa ostamassa mekot ja hiuspannat. Mukaan tarttui myös verkkosukkikset ja tietenkin holkki pahoja tapoja varten. Yllätyin, kun tuo holkki toimi oikeasti tupakoidessa! Muovinen, aivan turha härpäkehän tuo on, mutta oli hauska huomata, että sitä pystyi jopa käyttämään. Tosin muoviin tarttui kyllä kammottava röökinhaju, joka ei ole vieläkään lähtenyt irti. Yök.
Lisään kuvia asusta joskus myöhemmin, koska kuvat ovat vielä äiteen kamerassa. (Piti auttaa sitä siirtämään kuvia kamerasta koneelle, mut eihän me sitten muistettukaan tehdä sitä.)
Lauantai oli itselleni hieman hankala logistisesti, kun piti ehtiä käydä näiden partyjen lisäksi myös sedän viiskymppisillä, jotka järjestettiin Keravalla. Hyvinhän nuo loppujen lopuksi ehti molemmat juhlat mutta näytin varmaan hassulta 20-lukumeikissä, joka oli melko överi synttäritilaisuuteen. (Meikkiohjeen otin juutuubista. Tuolla Kandeella on vaikka mitä kivoja ohjevideoita. Tahdon heti jotkut naamiaiset, et voin olla Saksikäsi Edward!)
Pääsin kahdeksan-yhdeksän aikoihin sinne majalle ja tekivät kyllä kanssajuhlijat vaikutuksen! Hienoja lainekiharoita, flapper-mekkoja ja hiuskoristeita riitti. Useimmilla pojilla oli puku ja hattu. Parin mafioson aseetkin ehdin bongata. Mafiosojen lisäksi paikalla oli toki myös tavallisempaa kansaa, kuten tukkijätkiä. Kesken oli murhamysteeripeli ja siinä menikin oma aikansa. Hauskalta se vaikutti, mutta en tiedä, olisiko itsellä riittänyt kärsivällisyys ihan loppuun asti. Voisihan sitä joskus koettaa, jos saan houkuteltua tarpeeksi ystäviä mukaan. :)
Sapuskat olivat tietenkin aikakauden mukaiset ja maistuivat mahtavalle ainakin niiltä osin, mitä ehdin maistella. Rommi-mantelijäätelö oli suussa sulavaa. Reseptejä shs:n netissä. En ehtinyt ollenkaan maistelemaan drinkkejä, joita olivat tarjoilleet (näin ainakin ymmärsin, että oli) mutta sillä nyt ei ole niin väliä. Viiniä riitti ja illalla vielä tanssittiin Charlestonia, mikä oli riemukasta ja korttiakin pelattiin.
Ruoka ei kelpaa, työ ei kelpaa, palvelu ei kelpaa, politiikka ei kelpaa, mikään ei kelpaa. Mankuminen kelpaa.
Helsingin Sanomien heinäkuun Kuukausiliitteessä on Seija Sartin kirjoittama artikkeli "Poispilatut". Aivan mahtavaa tekstiä, joka todella teki itseeni vaikutuksen. Kaivakaa tuo kuukausiliite jostain käsiinne ja lukekaa se.
Artikkelissa ihmetellään suomalaisten tapaa narista joka asiasta ja tavasta olettaa yhteiskunnan hoitavan kaikki yksilön ongelmat. Näinhän meidät on pitkälti opeteltukin ajattelemaan erilaisilla tukitoimilla ja -rahoilla. Kaikesta valitetaan mutta harva ottaa vastuuta itsestään.
Valitettavasti tunnistin myös itseni joistain kohdista, esimerkiksi siitä, miten opintotuesta valitetaan ja etenkin puutteellisista tuen korotuksista. "Kukaan ei valittanut opintotuesta, kun sitä ei ollut." Ei varmastikaan mutta miksemme taistelisi korkeamman tuen puolesta, kun sellainen nyt on meille suotu.
Enimmäkseen kyllä nyökyttelin ja pyörittelin päätäni hyväksyvästi. Mutulla ajateltuna ihmiset todella ovat laiskistuneet (itsekin tunnustan tämän ainakin osittain) ja odottavat vain, että joku muu tekee asiat heidän puolestaan. Ja kun joku tekee, sekin menee väärin ja taas valitetaan. Joka kerta, kun jokin asia menee pieleen, pitää etsiä syyllinen. Ja tasan varmasti se ei ole yksilö itse.
Sartin artikkelissa alkujaan puolalainen Stefan Widomski pitää meitä pullamössönä, joka on kaukana siitä selviytyjäkansasta, joka olemme aina olleet mielikuvissa ja todellisuudessa. "Vanhemmat suojelee niitä [pikkulapsia] niin pirusti. Se on vahingollista, koska ne ei tiedä, mitä saa tehdä. niiden pitää saada kaikki heti, ettei jenni tai jesse vaan saa traumaa. Aikuisena ne saa jonkin toisen trauman. Niistä tulee epävarmoja aikuisia, jotka stressaantuvat pienistäkin vastoinkäymisistä. Ne ovat ymmällään, kun äiskä ja iskä eivät enää ole auttamassa." Valitettavasti joudun olemaan samaa mieltä hänen kanssaan.
Paapominen on päivän sana. Sitä harjoittavat vanhemmat ja yhteiskunta eikä kukaan opi olemaan omillaan.
Onko joku muu lukenut tuon artikkelin? Osuiko omaan nilkkaan? Mielipiteitä?
Musiikki on kuin tuoksu. Muistot tulevat esiin vasta siinä hetkessä, jolloin kappaleen kuulee (vrt. hajumuisti). Muistini kantaa nyt tasan viime kesään asti ja Suomenlinnaan:
Tämä kappale on jossain elämän vaiheessa ollut mulle hyvin tärkeä itseni ja oman mielenterveyteni säilyttämisen vuoksi. Muistuttaa siis henkilöstä, jonka vuoksi tarvitsin ns. voimabiisin. Tosin vuosien jälkeen tämä alkaa olla vain biisi, josta tulee parempi mieli.
Biisin julkaisu sattui juuri sellaiseen aikaan, jolloin tämän sanat iskivät kuin lekalla olisi päähän lyöty. Se oli surkeaa aikaa se. Muutenkin Hide from the Sun -levy aiheuttaa lievää alakuloa. Hieno levy, mutta en pysty kuuntelemaan.
Joo, koitan välttää loppuhaasteen aikana Rasseja. :D
Tää on jotenkin todella hankala, koska mulla ei ole niin intohimoista suhdetta musiikkiin, että se voisi vaikuttaa mun mielialoihini. En keksi yhtään biisiä, mistä tulisi oikeasti iloiseksi sen kuullessaan. Hymyn huulile tuo ainakin tämä:
Smoothiet ja mehut -reseptikirjan siis. Sain joululahjaksi tehosekoittimen ja sen jälkeen en ole oikeastaan muuta ruokaa tehnytkään, muutamia nuudelinkeittokertoja lukuunottamatta, kuin smoothieita. Ne ovat nykyään ihan mun lemppareita!
Smoothiet on siitä hyviä, että niistä koituu vain vähän tiskiä, sotkua ei nimeksikään ja ne ovat maukkaita ja terveellisiä. Vaihtoehtojakin on niin paljon kuin vain kehtaa keksiä! Tuossa kirjassa on 112 ohjetta eri tilanteisiin (aamupalaksi, naposteltavan sijaan..) ja kyllä, aion testata ne kaikki! :)
Kyseessä siis Facebookista tuttu 30 Day Song Challenge, johon päätin pitkän mietinnän jälkeen ottaa osaa vähän näin myöhässä. Tuleepa ainakin postauksia..
day 01 - your favorite song
day 02 - your least favorite song day 03 - a song that makes you happy day 04 - a song that makes you sad day 05 - a song that reminds you of someone day 06 - a song that reminds you of somewhere day 07 - a song that reminds you of a certain event day 08 - a song that you know all the words to day 09 - a song that you can dance to day 10 - a song that makes you fall asleep day 11 - a song from your favorite band day 12 - a song from a band you hate day 13 - a song that is a guilty pleasure day 14 - a song that no one would expect you to love day 15 - a song that describes you day 16 - a song that you used to love but now hate day 17 - a song that you hear often on the radio day 18 - a song that you wish you heard on the radio day 19 - a song from your favorite album day 20 - a song that you listen to when you’re angry day 21 - a song that you listen to when you’re happy day 22 - a song that you listen to when you’re sad day 23 - a song that you want to play at your wedding day 24 - a song that you want to play at your funeral day 25 - a song that makes you laugh day 26 - a song that you can play on an instrument day 27 - a song that you wish you could play day 28 - a song that makes you feel guilty day 29 - a song from your childhood day 30 - your favorite song at this time last year
Toki, tämä voisi olla vähemmän pinnallinen ja henkilöhahmot voisivat elokuvan edetessä kehittyä suuntaan jos toiseenkin, mutta pidin elokuvasta joka tapauksessa. Se sopi räävittömyydellään mainiosti loman aloitusiltapäivään. Cameron Diaz rokkaa huonona opena, jonka päämääränä on hankkia isommat buubsit ja naida rahaa. Kiikariinsa täti ottaa opettajakollegansa (Justin Timberlake), joka sattuu olemaan rahasuvun vesa. Valitettavasti tämä herkku onkin hieman haasteellisempi saalistettava.
Aiemmin mainitsinkin jo ihastuksestani Jason Segeliin, jolla oli suuri rooli siinä, miksi tahdoin Bad Teacherin nähdä. Jason on leffassa liikunnanopettaja, joka osoittaa kiinnostusta Cameronin hahmoa kohtaan. (En todellakaan saa nyt päähäni roolinimiä, kertonee paljon elokuvan mieleenpainuvuudesta..) En pysty kehumaan Jasonia tarpeeksi. Jason ei ehkä ole maailman komein tai karismaattisin näyttelijä mutta hauska hän on. Monet replatkin tuntuvat enemmän improvisoiduilta kuin kirjoitetuilta. Sydämeni sykki Jasonille koko puolitoistatuntisen ja elokuvassa oli sentään Justin Timberlake! Iän myötä taitaa ulkonäkövaatimusten taso alkaa laskea...
Elokuvan härski ja poliittisesti epäkorrekti huumori iski ainakin minuun. Parhaat (vedet silmissä) naurut tuotti Justin Timberlake kaikessa outoudessaan ja täydellisen wtf?! -reaktion aiheuttamalla. Joissain kohden mentiin vähän turhankin matalalta, parikin alleviivausta olisi voinut leikata pois, mutta saivatpa niillä sitten sen muunkin teatterin repeilemään. Meni kyllä osa jutuista vähän hukkaan 15-vuotiaiden vallatessa salin. Leffalla on Jenkeissä R-reittaus (kielletty alle 17-vuotiailta) ja Suomessa K-13. Jännittävän erilaiset reittaukset, mutta kaiken sen kiroilun, sekstailun ja pössyttelyn nähtyään ymmärtää kyllä miksi parental advisory-uskovaiset amerikkalaiset ovat näin halunneet.
Jokseenkin hämmentävä ykstyiskohta tuossa How I Met Your Motherin ykköskauden DVD:llä. Huomasin tän jo aiemminkin, mutten sen enempää alkanut tutkia. Eekalla katsomisella siis lähinnä ihmettelin kummallista aikahyppelyä mutta nyt tajusin, miksi se on niin sekavaa.
"
7. Matchmaker
8. The Duel
"
Noin lukee ykköslevyn menussa/ jaksolistauksessa. Tietty katson tuon jakson 7 ensin, mutta todella nähdäkseni nimenomaan Matchmakerin, pitää klikata kohdasta "8. The Duel" ja The Duelin nähdäkseen pitää valita Matchmaker. O.o
Minkähän piraattiversion ne on mulle lähettäneet sieltä affenanmaalta (discshop)..? Tämä on kyllä niin hämmentävää ja pienille aivoilleni vaikeatajuista.
Se tapahtui nopeammin kuin kuvittelin. Jo ensimmäisenä varsinaisena lomapäivänä. Viime yönä en saanut puoli neljään mennessä unta, joten söin aamupalaa ja katselin viihdytykseksi Buffyn neloskautta (jakso Superstar, nukahdin lopulta). Tänään olin herätessä aivan sekaisin päivästä, kellonajasta ja olinpaikasta. Kello oli sentään vasta yksitoista.
Nyt pitäisi vissiin saada jotain aikaiseksi mutta olen vieläkin vähän pihalla maasta ja valuutasta..
* * *
Laitoin taas kynnet. Pinkkiä hopeisilla tipeillä.
Helvetin tuksumainen olo, pakko saada nää pian pois.
Kuvan laatu heikko, en osaa korjata
enkä saa tästä webcamista salamaa pois päältä. :P
Tiedättekö. Tilanne ei ton listan osalta ole muuttunut miksikään. Ehkä tässä loman aikana saan jotain luettuakin, olihan uuden vuoden lupaukseni ylipäätään lukea enemmän. Lista oli sitten tukeamassa tätä lupausta, kun ajattelin että päämäärä on hepompi saavuttaa, kun on jotain pisteitä. No ei kyl..
Sitä paitsi tuo listahan on täynnä kuivia tiiliskiviä. Tai tiedä nyt sitten, mutta kaksi Tolstoita?! Eiköhän yksikin riitä. Kerran yritin aloittaa Sotaa ja Rauhaa ja jos kaikki venäläiset teokset ovat samanlaisia, ei tule kyllä kesää näiden kanssa.. Toi lista on ylimitoitettu venäläisillä. Olkootkin vain klassikoita. =/ Mietin kyllä paria muutakin outoutta. Paulo Coelholtakin listalle on valikoitunut tuo Istuin Piedrajoen rannalla ja itkin, joka ei kuulosta lainkaan tutulta. Coelholta löytyisi varmasti tärkeämpiäkin teoksia. Olen lukenut Veronica päättää kuolla ja se oli aivan mieletön. Kyllä varmasti tulee enempikin Coelhoa luettua jossain vaiheessa. Listan osalta jätän sen kyllä viimeisten joukkoon.
Decameronen voi näköjään lukea netistä, varmaan monet muutkin. Tylsää, mutta parempi kai sekin kuin ei ollenkaan lukemista? Olen jotenkin täysin vieroittunut kirjoista. En osaa enää vain istua ja käännellä sivuja. huokaus. Ehkä hankin semmosen e-kirjalaitteen...
Sadan vuoden yksinäisyydessä olen kirjanmerkistä päätellen päässyt myös niin pitkälle, että se kannattaa lukea pois. Sekin on ihan hyvä kirja, kunhan pääsee sisään. En tiedä miten nyt pidemmän tauon jälkeen saan enää mistään kiinni kunnolla, mutta ykskolmasosa enää jäljellä. joten pois vaan kuleksimasta.
Tämän takia en tee uv-lupauksia. Muka 75 kirjaa tänä vuonna luetuksi. HAH! Taidan olla vähän tyhmä...
Is someone getting the best the best, the best, the best of you?
Well. Kalasatama ainakin! Aivan mahtava keikka tänään äijiltä! En edes tiennyt, kuinka paljon pidän Foo Fightersista ennen tätä päivää. On mulla Skin and Bones hyllyssä ja sitä olen jonkin verran kuunnellutkin (ja välillä Spotifystakin etsinyt jotain hittejä). Mutta ei tollasia livelevyjä taideta laskea..? Mä tykkään niistä, fiilis on yleensä parempi kuin studioalbumeissa. En tosin muutenkaan kuuntele paljoa musiikkia levyiltä, joten tämä höpinä on nyt hieman toisarvoista.
Pääsin paikalle hieman ennen Biffy Clyron keikkaa (Michael Monroe oli lehtien mukaan hyvä, hieman kaivelee, etten jaksanut vielä sitä lähteä katsomaan). Lämmittelijä oli mulle täysin uusi tuttavuus, mikä on sinänsä jännittävää, että bändi on kuitenkin perustettu jo vuonna 1995! Kuulosti kyllä hyvältä ja ajattelin perehtyä bändin tuotantoon tarkemmin tässä loman aikana.
Aurinko paistoi ja ihmiset olivat hyväntuulisen oloisia. Ympärillä pyörineet lokit hieman latistivat tunnelmaa heti kättelyssä mutta nekin unohtuivat lopulta, kun päästiin kunnolla asiaan. Niitä oli meinaan aivan s**tanallinen määrä siellä! Siis ihan Hitchcock-meininki, paitsi etteivät tainneet hyökkiä kenekään kimppuun kuitenkaan.
Järjettömän suurelta baarialueelta onnistuin löytämään muun seurueeni ja keikan alkaessa sunnattiin lavan oikeaan (katsomosta katsottuna) nurkkaan. Melko lähelle päästiinkin, paikassa ei sinänsä mitään vikaa ollut, mutta koska se oli tosiaan hieman sivussa, ei paikalta nähnyt rumpalia ollenkaan. Onneksi oli skriini siinä aika hollilla, minkä kautta näki sitten Tayloriakin. Davekin kävi pari kertaa moikkaamassa siinä lavan nurkalla, jolloin tajusin olevani oikeastaan aika lähellä. Uuuh, Dave... Nyt ymmärsin senkin, miksi naiset on niin kuumana siihen. Sai se munkin pöksyt kastumaan sooloillaan. ;)
Joku oli ehtinyt jo laittaa videon juutubeen. Tuo on kuvattu melkolailla läheltä sitä meidän paikkaa. Oltiin hieman lähempänä kaiuttimia.
Sedät rokkasi parin tunnin ajan sellasta vauhtia, ettei meinannut perässä pysyäkään tämmönen sohva-ameeba. Aivan mahtava fiilis oli koko ajan ja kaikkensa antoivat. Päälimmäisinä mieleen jäivät Breakout, Monkey Wrench, Wheels ja Best of You. Ilahduttava oli myös bluesveto, jota yleisö ei selvästikään tuntenut kovin hyvin. Tai jotenkin tuntui, että kaikki ympärillä olevan aika pihalla, et mitä nyt pitäisi tehdä. Tarkistin asian nyt kotiin päästyäni, kyseessä oli Mose Allisonin Young Man Blues. Tykkäsin possuna! :D
Encorettomuus tuntui tottumattomalle hieman oudolta, mutta sen verran monta kertaa Dave Grohl sanoi, että soittavat mieluummin niin kauan kunnes joku kieltää enempää soittamasta, ettei se sitten ollutkaan niin paha. Taisi ennen toiseksi viimeistä vetoa joku käydä Davelle mainitsemassa näistä aikarajoista. Oikeastaan aika mahtava ajatus soittaa niin pitkälle kuin annetaan. Encorethan on oikeastaan vähän sellasta turhaa seisottamista..
Everlong. <3 Siihen oli hyvä päättää ilta.
Olipas muuten mahtavuutta päästä pitkästä aikaa kuuntelemaan livenä musiikkia. En edes muista, milloin viimeksi olen ollut millään keikalla. Tuo Kalasataman keikkapaikka ei edelleenkään kuulu suosikkeihini. En vaan tykkää, että ulkokeikat alkavat muistuttaa enempi ja enempi yhden päivän minifestareita. Täytyy siis yrittää pysytellä sisä- ja stadikkakeikoilla. Varmaan Livenation raahaa tuonne ensi kesäksikin jonkun, joka on vaan ihan pakko nähdä.
Juhannus sujui hieman eri tavalla kuin olin ajatellut. Ei satanut, mikä aiheutti huonon omatunnon, koska aurinkoisella säällä ei vaan voi maata ja katsoa telkkaria. Höh. No ei se mitään, onneksi oli joukko ystäviä kaupungissa. Heidän kanssaan oli mukava ilta hyvän ruuan, juoman, musiikin ja seuran merkeissä. Suht aikaisin kotona, ei krapulaa lauantaina. Onnistunut juhannus, jäi kerrankin hyvä mieli.
Tänään Foo Fighters. Mietin, jaksaisiko mennä paikalle jo viideksi, kun Von Hertzen Brothersit aloittavat 16.45. En ole heitä koskaan nähnyt livenä, voisi olla mielenkiintoista. Michael Monroe esiintyy kuuden aikaan. Hänet olen nähnyt joskus jollain festarikeikalla (taisi olla Ankkarock [rip]). Täytyy alkaa pikku hiljaa valmistautua keikalle. Vielä kun olisi jotain seuraa, olisi kivempaa. :P
Tänään oli viimeinen työpäivä ennen vapautta. Seuraavat 31 päivää voin olla täysin ajattelematta koko paikkaa! Hyvillä mielin lähdin viiden jälkeen, kun hommat oli tehty tai eteenpäin delegoitu. Ihana mahtava kesäloma! Sinua on odotettu. Taitaa olla ensimmäinen kerta, kun pidän kaikki viikot yhteen putkeen. Toivottavasti unohdan kaikki salasanat.
Aion ainakin nukkua pitkään aamuisin (ellei aurinko häikäise), käydä kirjastossa, sadepäivinä siivota ja aurinkoisina lukea niitä kirjastosta haettuja jossain ulkosalla. Ensi viikolla käyn alennusmyynneissä ja muutaman viikon päästä menen käymään Berliinissä. Jossain vaiheessa koitan ehtiä mahdollisesti myös Tampereen suunnalle.
Hyvä fiilis nyt.
Juhannus on tylsääkin tylsempi joka vuosi. Tänä vuonna osasin varautua ja ostin kaapit täyteen herkkuja ja hyllyt ja Voddler ovat täynnä leffoja, joita katsoa. En siis valita, vaikka loma alkaa sään puolesta hieman alakuloisesti. Sitä paitsi tuo myrsky on oikeastaan aika hieno.
Kauppareissukin kävi kivuttomasti. Odotin, että kauppa olisi ollut tupaten täynnä porukkaa ja ruoka lopussa, kun kuitenkin kaksi päivää ovat vallan kiinni. Pääsin paikalle läheiseen S-marketiin puoli kahdeksan jälkeen eikä todellakaan ollut ruuhkaa! Mahtavaa. Joku muutama kaltaiseni kaupunkijäärä oli vielä hankkimassa viikonlopuksi sapuskoja. Kassatyttö pyysi nähdä henkkarit. Kotimatkalla spårassa oli ehkä viisi ihmistä mun lisäksi. Tuntui oudollta. Ehkä menen huomenna tai lauantaina käymään keskustassa ihmettelemässä hiljaisuutta, jos ei sada.
Formulat jäävät nyt kyllä näkemättä, kun ei vieläkään pääsyä Maxille (loman aikana uusi boksi tai korttihässäkkä tohon telkkariin?) ja sunnuntaina muutenkin menoa, kun Foo Fighters tulee tuohon naapuriin soittamaan. Jostain syystä Valencian katuratakisa jää multa aina väliin.. Lauantaina ainakin katson Kuortaneen Eliittikisoja (Andreas <3 ).
Oho mikä kisa! :D Ajattelin, ettei jaksa sitä mtv3:n koostetta katsoakaan, kun ne ovat yleensä niin surkeita. Niinhän se alkoi tänäänkin hieman oudosti leikattuna. Kova sade keskeytti kisan kokonaan siinä kierroksen 24 tai 25 kohdalla. Mainoskatkon jälkeen oltiinkin jo kierroksella 40. Ajattelin, että no tosi kiva, just tätä. Mut sitten tajusin, että oltiin päästy mukaan suoraan lähetykseen! Hah, kisa oli keskeytyneenä pari tuntia! Mitä ihmettä.. :D No ei haitannut minua.
Loput kierrokset olivatkin sitten oikein viihdyttäviä. Varsinkin viimeiset viisi kierrosta! Huh huh, hihkuin jossain kohden jopa Michael Schumacherinkin puolesta! Ja se on jo paljon minulta, varsinkin kun takana oli Mark Webber, joka on kuitenkin aina ollut yksi suosikkikuskeistani.
Erinäisiä sydämentykytyksiä aiheutti muun muassa Nick Heidfeld (<3), jonka etusiipi irtosi pahan näköisesti. Onneksi oli turva-alue siinä kohdin sopivasti niin ei käynyt mitään pahempaa. Toinen oli se ratahenkilöstöön kuulunut herra, joka kaatui keskelle rataa eikä meinannut päästä ylös! Herttinen, että pelotti sen äijän puolesta! Etenkin siinä vaiheessa, kun näytti siltä, että sekä tyyppi että kohti tuleva kuski väistävät samaan suuntaan. Miesparka meni kaatuessaan aivan puihin hetkeksi, meinasi vain vetää itsensä sikiöasentoon keskelle rataa! Huh. Onneksi ei käynyt mitään, olisi ollut kauheaa katsottavaa, jos joku olisi ajanut yli.
Mutta Jenson Button, omg. Mahtava kisa, Alonson kanssa törmäiltyään jäi viimeiseksi ja ajoi siitä voittoon! Saa nyt nähdä, saako pitää tuon ykköstilansa, kun pariakin törmäilyä ilmeisesti tuomarit tutkivat, mutta silti hienosti ajettu!
Hieman harmitti, kun eivät enää palkintojenjakoa ja lehdistötilaisuutta näyttäneet kuin Maxin puolella mutta se nyt on pieni asia. Olisi kuitenkin ollut kiva katsoa Jenson Buttonin juhlintaa. Jenson on mun suosikki tän hetkisistä kuskeista.
Jason Segel -julkkisihastus sai aikaan sen, että muistin tämän yhden kaikkien aikojen parhaista sarjoista. Freaks and Geeks tuli tv:stä vuosituhannen vaihteessa, muistan katsoneeni fanaattisen tarkasti kaikki jaksot ja olin kauhean pettynyt, kun sarja loppui. Enpä vaan muistanut, miksi siitä tykkäsin niin kovin, mutta nyt uusintakatselun jälkeen taas muistin! Sarja on totaalisen paras. Ehkä jopa parempi kuin Buffy.. mikä on muuten aika paljon sanottu.
Sarjassa eletään vuotta 1980. Tapahtumapaikkana detroitilainen lukio ja toisinaan lukiolaisten kodit. Jos kalifornialaiset lukiolaissarjat keskittyvät urheilijoihin ja muihin lukiomenestyjiin, Freaks and Geeks keskittyy nimenomaan niihin toisiin, mielenkiintoisiin tyyppeihin. Friikkeihin, jotka ovat lähellä pudota kokonaan kelkasta, ja nörtteihin. Kaikki tuntevat olonsa ahdistuneeksi ja ulkopuoliseksi. Silti sarja on hyväntuulinen ja toiveikas, täynnä huumoria. Parhautta ja isot pisteet myös siitä, että näyttelijät olivat oikeasti lukioikäisiä sarjan kuvausten aikoihin eikä kuten Beverly Hills 90210:n kolmekymppiset...
Ja mitä tyyppejä! Linda Cardellini, joka ilmeistyi ER:n vakiokastiin myöhemmin, näytteli Lindsay Weiriä, jonka ympärillä sarja pääasiassa pyörii. Linda on hottie. Lindsay sen sijaan hieman rasittava ja hieman liian teini, että sitä jaksaisi enää näin kymmenen vuoden jälkeen. Varmaan silloin aikoinaan, kun olin itse jotain 15 tai 16, Lindsay oli cool ja idoli. Lindsayn asenne on vähän niin kuin sarjan teemamusassa, Joan Jettin Bad Reputationissa "I don't give a damn 'bout my reputation" ja kaikki tietävät ilmeesti, että näytät sormea, vaikka et oikeasti näytäkään, koska olet kiltti tyttö.
Jason Segel (<3) näytteli pilviveikko Nick Andopolisia aivan totaalisen mahtavasti. Tosin joinain hetkinä Jason näyttää oikeasti siltä, että se on ihan puissa. Onko se sitten sitä metodinäyttelemistä..? ;) Nick on harmiton, tietyllä tavalla hellyyttävä vaikka en kyllä itse moista huolisi poikaystäväksi. Parka luulee olevansa kovakin rumpali ja muusikko ja todellisuudessa hän on parempi discotanssissa kuin rokkarina. Nick on rakastunut Lindsayhin.
Se, jonka tän sarjan hahmoista ottaisin, on Ken Miller, jota esitti Seth Rogen. Seth oli sarjan aikoihin 16-vuotias, joten en tiedä onko sopivaa sanoa, mutta syötävän söötti. *) Jokaisen 18 jakson aikana tuli se olo, että pitää päästä nappaamaan korvista ja pussaamaan. Ehdottomasti sarjan paras näyttelijä, vaikka rooli ei kovin iso ollutkaan. Kuitenkin totaalisen hauska. Ken on se, joka puhuu vähän mutta asiaa. Fiksu, sarkastinen ja kyllästynyt valmiiksi tampattuun elämäänsä. Arvostan.
Etenkin viime vuosina isosti tapetilla ollut James Franco (on muuten myös mukana mun hottsinamujunassa) on myös huippu Daniel Desariona, joka ei oikein tiedä, mitä tekisi. Ei Danielia kiinnosta koulu tai oppiminen mutta ei hän haluaisi olla tyhmäkään. Vikassa jaksossa vähän jo näkyi pientä kehittymistä tällä saralla. Jos meidän lukiossa olisi ollut joku tuollainen kuin Daniel, olisin ollut siihen todennäköisesti aivan lääpälläni. Daniel seurustelee Kim Kellyn kanssa. Kimiä näyttelee Busy Philipps, josta en niin kovin ole koskaan välittänyt, mutta kyllä hän tuohon rääväsuurooliin sopii.
Bonesista tätä nykyä tuttu John Francis Daley oli sarjan kuvausten aikaan 14-vuotias ja herranen aika mikä rääpäle olikin. :D Olikohan meidänkin koulun pojat semmosseja? En kyllä muista, että ne ihan niin pikkuisia olisivat olleet.. Ehkä olivatkin, aika kultaa muistot ja valokuvia on vähänlaisesti niiltä ajoilta. JFD on siis Lindsayn pikkuveli Sam Weir. Sam on nörtti, jolla on nörttikavereita ja auttamaton ihastus cheerleaderiin.
Muita aikanaan tulevaisuuden tulevia tuttuja nimiä sarjassa ovat mm. Samm Levine, Shia LaBeouf, Ben Foster. Vierailevana tähtenä yhdessä jaksossa myös Ben Stiller!
Ilmeisesti DVD-julkaisuja ei ole saatavilla Euroopan standardeilla. Harmi. Ostaisin heti mutta niin kauan kuin se ei ole mahdollista, katson You Tubesta ja muista videopalveluista. Damn you people! Aivan totaalinen oikeusmurha, ettei tätä enempää tehty kuin 18 jaksoa. Jos joku ei tästä tykkää, on hullu ja ihan tyhmä. :varmatieto:
Seuraavaksi täytyy tsekata Judd Apatow'n yhtä surullisen kohtalon kokenut Undeclared, joka on kai vähän samalla idealla mutta yliopistossa. Olen ollut vähän kahden vaiheilla Apatow'n jutuista. Tykkäsin kyllä Knocked Upista, lähinnä Seth Rogenin takia tosin. Muutoin eivät ole tätä sarjaa lukuunottamatta tehneet kovinkaan suurta vaikutusta. Täytyy kyllä sanoa, että hienoa porukkaa Judd saa haalittua leffoihinsa.
*) Niinno, ei noista kukaan itse asiassa näytä nykyään kovin paljon vanhemmalta kuin silloinkaan. En tiedä, onko se ne pohjoisamerikkalaiset geenit vai mikä kun jengi näyttää samalta 16 ja 36 -vuotiaina...
Eilen oli siis duunipaikan kesäjuhlat. Käytiin purjehtimassa.
Se oli siistiä!
Eikä ollut mikään pikkujolla vaan ihan oikea purjealus, Gerda. Sääkin suosi meitä, mikä oli mahtavuutta. Tahtoo lisää tällaista! Meri on niin ihana. Nyt kaverit jumaliste, ostetaan kyl joku kimppavene ja aletaan viettää kesiä vesillä! Tulee syvempi rusketuskin, kun vesi heijastaa auringonsäteitä. ;)
Purjehdus kesti noin viisi tuntia, jonka aikana saatiin olla miehistön "apuna" ruorissa ja nostaa purjeita. Tosi kivat juhlat kyllä muutenkin, ihmiset olivat hyväntuulisia ja tarjoilut olivat maittavia.
Ihmisten sekopäisyys jaksaa ihmetyttää aina, kun siihen törmää. Onneksi näitä äärimmäisyyksiä ei tapahdu usein, vaikka asuinpaikkani perusteella voisi kuvitella sen olevan jokapäiväistä.
Naapuripihalla oli äsken poika, joka heitti kaikki vaatteensa pitkin pihaa ja istahti rapun oven eteen kynnysmatolle. Siinä se istui, heitti noppaa ja välillä raapi ovea kuin koira, jos joku päästäisi sisään. Eivät päästäneet. Välillä se nousi seisomaan ja käveli selkä suorana edes takaisin pihalla. Lopulta tyyppi parkourasi parin aidan yli ja juoksi tuohon isolle tielle autojen eteen. Mun ikkunoista ei näe tielle mutta äänistä päätellen poliisi kävi sen sieltä korjaamassa.
Ensireaktioni tyyppiin oli epäuskoinen nauru mutta aika pian se muuttui huolestuneisuudeksi ja suruksikin. Oletus on, että typpi oli jossain huumeissa. Inhottavaa, että täysin tästä maailmasta ulkona olevia ihmisiä kävelee täällä mun takapihalla. En tahdo todellakaan nähdä vastaavaa enää koskaan.
Vaikea sanoa sopiiko, kun en ole koskaan käynyt. Haluaisin kyllä kovasti päästä. New York on ehkä ainut kaupunki, mikä jenkeissä vähääkään kiinnostaa. Vähän kyllä tuntuu hassulta tämä uusin uutinen kaupungista:
Sinänsä en tupakoinnin rajoittamista vastusta. Kaipa sitä itsekin lopettaisi kokonaan, jos se tehtäisiin tarpeeksi kalliiksi ja vaikeaksi. Silti aivan järjettömän kuuloista, ettei ulkona aukeallakaan saa polttaa. Oikein mainiota, ettei sisätiloissa missään tai vaikka justiin jonkun ulko-oven edessä saisi, mutta tämä veti kyllä kummastuneen hiljaiseksi.
Ainut mitä itselle tuli tuohon mieleen syyksi, on se, että kaupunki on kyllästynyt tupakantumppeihin ja niiden siivoamiseen. Tämähän ratkeaisi ainakin osittain, jos hankittaisiin lisää tuhkakuppeja / roskiksia. Ehkä ihmiset (ja niitähän Nykissä riittää) vain ovat niin piittaamattomia. Olisipa kiva kuulla joltain paikalliselta / kaupungissa käyneeltä, onko siellä edes suhteessa tupakointi niin suuri ongelma, ettei voisi edes puistossa saada siihen lupaa. Mitähän mahtaisi käydä, jos Helsinki kieltäisi tupakoinnin julkisilla paikoilla? Veikkaan, että vastustus olisi hyvin suurta. Eihän ne saa aikaiseksi edes kieltää tupakointia yleisötapahtumissa.
Itsehän yritän aina olla mahdollisimman vähän häiriöksi muille tupakoidessani. Tulee epämukava ja ahdistunut olo, jos ympärillä on paljon ihmisiä tupakoidessa. Koitan siis aina löytää jonkun avoimemman tilan, jossa en häiritsisi ketään. Tuntuu se silti aina vähän hassulta, kun seisoo monen monta metriä bussipysäkistä sivussa ja silti joku sieltä katoksesta alkaa mulkoilla ja köhiä paheksuvasti (jopa silloin, kun tuuli kuljettaa savut toiseen suuntaan...).
Onhan se huono tapa, en sitä kiellä. Ehkäpä jossain vaiheessa voisi taas punnita elämäänsä sen verran, että menisi ihan lakkoon. Tai vaikka lopettaisi kokonaan.
Maailmanmestareita! Ei tätä oikein voi vieläkään sanoin kuvata, miltä tuntuu.
Enkä itse edes tehnyt muuta kuin katsoin pelejä ja kannustin. Miltä mahtaa tuntua pojista, jotka tekivät sen kaiken?
Oltiin katsomassa finaalia Sport Pub Chelseassa ja tunnelma oli vallan mainio. Hieman ehkä hiljeni siinä vaiheessa, kun Ruotsi johti 1-0 mutta sitä kesti vain muutaman minuutin. Heti kun ehdittiin selvitä alkujärkytyksestä alkoi kauhea tsemppaus ja "Suomi! Suomi!" -huudot. Kuningas Immosen tasottaessa repesi kyllä kunnolla riemu taas ja huuto vain yltyi, mitä pidemmälle päästiin. Pesosen 4-1 maalin kohdalla ite ainakin sekosin jo aivan täydellisesti. Siinä vaiheessa tuli se olo, että nyt se on voitettu eikä voi Ruotsi enää nousta ohi. Huudettiin ja pompittiin ja ite meinasin vähän itkeäkin ainakin siinä vaiheessa, kun huomasin takanani istuneen miehen painavan pään käsiinsä ja kyyneleet valuivat aivan valtoimenaan. Se tunne oli jotain niin epätodellista, ihan kuin olisi seisonut vähän itsensä takana katsomassa kuinka hyppäsin kaverin kaulaan. Mahtava fiilis!
Loppu olikin sitten pelkkää juhlaa ja mikä meteli siellä oli. En tainnut kuulla selostusta oikein missään vaiheessa, mutta ainakaan sitä ei kuulunut enää 58 peliminuutin ja palkintojenjaon aikaan ollenkaan. Onneksi pelin voi katsoa uudestaan Yle Areenasta. :D Harmittaa että digiboksi on hajalla, olisi voinut tallentaa sen sunnuntaina.
En muista tuosta palkintojenjaosta juuri mitään, koska olin niin euforisessa tilassa silloin. (Huomautettakoon tähän väliin, että taisin juoda sinä iltana jopa kaksi tuoppia, joten en ollut humalassakaan vaan kaikki tämä into ja riekkuminen ovat yksin hormonien ja välittäjäaineiden vaikutusta.) Sen jälkeen kuitenkin lähdettiin käymään kauppatorilla. Vähän jokaisen spåra- tai bussipysäkin päälle oli kiivennyt ihmisiä, keskusta oli täynnä tööttäileviä autoja ja Mantan patsaalla oli ihmisiä uimassa. Meteli oli korvia huumaava pelkästään Kaivokadulla, en ole koskaan kuullut sellaista. Oli aivan mahtavaa, kun ihmiset spontaanisti halailivat toisiaan, lauloivat ja läpsyttelivät yläfemmoja. Olin kotona puoli kahden aikaan ja kun kolmen aikaan olin sen verran rauhoittunut, että saatoin mennä nukkumaan, kuului vielä kadulta tööttäilevien autojen ääniä. Tiedän, ettei kaikki tällaista menoa arvostaneet, mutta minua se hymyilytti. Maanantaiaamuna väsytti, mutta ei haitannut, koska fiilis oli niin iloinen.
Töistä kun selvisi niin torillehan se oli taas lähdettävä. Sen verran jouduin kavereita odottelemaan, että mentiin vasta seiskan jälkeen paikalle. Ei päästy kovin paljon Mantaa pidemmälle. Jäätiin siihen Cafe Espa2:n eteen, näki siitä aina välillä vähän screenin nurkkaa. Fiilis oli mahtava, korkattiin synttärilahjaksi saamani cava, joka oli erinomaista. Harmi, etten nyt huomannut tarkemmin sen nimeä ottaa ylös, koska sitä voisi juoda joskus myöhemmin uudestaan. Täytyypä kysäistä kaverilta, jos se muistaisi. Niin siis aivan herranen aika, maanantai-ilta ja aivan alkoholia otettiin. Huh, palaan tähän aiheeseen myöhemmin (jos jaksan).
Tunnelma torilla oli aivan loistava! Itse en pahemmin välitä Vesku Loirista tai Sakari Kuosmasesta, mutta kyllä nuo näyttivät suosiota keräävän ilman mun tykkäämisiäkin. Äänipuoli oli järjestetty vähän heikosti ainakin tuonne taaemmas, joten paljoa ei tarvinnut kuullakaan. Leijonien tullessa lavalle, saattoi välillä kuulla Harjakaisen kuuluttavan nimiä, kaikkia ei kuulunut. Hurrattiin kuitenkin helvetisti jokaisen kohdalla ja aina kun muutkin ihmiset. :D
Toritilaisuuden jälkeen käytiin vielä vähän baarissa ja tiistaiaamuna joutui hieman vähemmän pirteenä töihin. Mitään ei juhlimisen takia jäänyt kuitenkaan tekemättä ja ti-ke yönä sai jo nukuttua univelatkin pois. Kiitos pojille juhlaseurasta!
Olen lätkähullu. Tai ehkä lätkäintoilija. Tykkään katsoa pelejä ja olla mukana fiiliksellä. Tänä vuonna MM-kisoja katsoessa on saanut olla aivan todella mahtavissa fiiliksissä. Viimeksi ehkä Torinossa ollut samanmoisia fiiliksiä.
Olen suht nuori vielä ja seurannut satunnaisesti lätkää vuodesta 1994. Enempi maajoukkuepelejä, joskus NHL:kin mutta sarjat ovat jääneet aika vähälle huomiolle. Noin hienoa maalia en kuitenkaan muista nähneeni. Palvon ja kumarran.
Käykää nyt muutkin äänestämässä makeinta maalia: Aftonbladet
Jos joskus on fiiliksiin päässyt maajoukkuepeleissä niin tämä Granun maalin lisäksi samoja fiiliksiä on herättäneet Jeren ja Tuomon ("You can't beat Scott Niedermayer on boards like that making him look foolish :D Joo, tääkin oli niin just vähän aikaa sitten täällä blogissa mutta kun se vaan on niin hiAno.) maalit. Oikeasti en edes muista enää, miksi se oli niin tärkeää vuonna 1999 voittaa lohko [jatkoon päästiin], mutta hemmetin hieno fiilis jäi tuosta. Karalahti, palvon. TOP 3 ei ole vaikea valita.
Tänä vuonna bubbling under Jarkko Immosen kaksoset, mut ei nekään niin suurta innostusta herättäneet kuin nämä kolme ovat tehneet. Hieno ja hyvin opeteltu kuvio on tuossa se, mikä tekee vaikutuksen.
*
Vajaa 48 tuntia ja sitten nähdään, jos nähdään.
Yksi voitto vielä ja torilla tavataan. Käykö niin, se nähdään sunnuntaina.
En muista ikinä nähneeni yhtä hyviä otteita Leijonilta. Torinossa meni nappiin kaikki paitsi finaali, nyt uhrataan kaikille mahdollisille lätkäjumalille niin paljon kaikkea, jottei tästä tule Torinon uusintaa. Ruotsi finaalivastustaja. Sehän on oikeasti aivan perseestä mutta vähänkö sanoin kuvaamaton fiilis, jos voitetaan. Ei vaan viitsi etukäteen arvuutella kuin käy. Ei uskalla.
Vappuna mulle selvisi, että ainakin yksi ihminen on joskus lukenut blogiani rasvaisten miesjuttujen toivossa. No, niitähän nyt ei kovin paljoa ole kerrottavaksi enkä muutenkaan nykyisin puhu paljoa miesjutuistani edes hyville ystäville (joitain satunnaisia pikkuihastuksia lukuunottamatta). Halutessani saisin varmasti vaikka mitä miesjuttujakin kerrottua (ja blogille lisää lukijoitakin?), mutta ei hieno nainen puhu ja pussaa. No, jotain pientä, yleistä miesavautumista voin aina välillä kirjoittaa mutta pääosin taitaa ne ajat olla jo menneet.
Miehet ovat olleet mun elämässä kuin raitiovaunuja, aina tulee uusia. Toisinaan on vähän pidempi vuoroväli, joidenkin kanssa matkustaa hieman pidemmälle, mutta jossain välissä on aina tullut päätepysäkki kuitekin. Ei siis kehuttavaa sillä saralla. (Siksi saanen anteeksi myös superkuluneen spåravertauksen?) Alle yhden käden sormin pystyy laskemaan ne kerrat, kun olen oikeasti tykästynyt johonkuhun niin paljon, että olen vallan tulevaisuudestakin haaveillut.
Luulenpa, että jään ikuiseksi vanhapiiaksi. Ehkä olen liian nirso, tai liian tylsä. Yleensä ei vaan kemiat kohtaan muutoin potentiaalisten henkilöiden kanssa. Sillon kun itse olen aivan liekeissä jostakusta, se ei todnäk ole edes huomannut mua. Jos taas joku on musta liekeissä (kyllä niinkin on joskus tapahtunut!), en omasta puolestani tunne mitään kipinöitä. Harmillisia ne tilanteet.
Tällä hetkellä olen kyllä aivan täysin tyytyväinen sinkkuuteeni. Voisin ehkä olla valmis jo asettumaan aloilleni ja sitoutumaan pidemmäksikin aikaa, mutta eipä se nyt niin justiinsa ole, vaikkei näin lähiaikoina tapahtuisikaan. Kivaa, kun saa olla ja mennä miten haluaa eikä ole kukaan napisemassa siitä, miten jätän vaatteita ympäri kämppää enkä jaksa tiskata viikkoon. Sunnuntaisin voisi olla kivaa, jos olisi joku, jonka kanssa katsoa telkkaria tai käydä kävelyllä tai elokuvissa. (Musta on kyllä kiva käydä leffassa yksin. Ei tarvitse taistella, mitä mennään katsomaan ja jälkeenpäin saa rauhassa pohtia, mitä tykkäsi.)
Perhosmaha on kiva, lisää niitä. :) Sellainenkin tuli koettua jokin aika sitten. Enpä edes muista milloin viimeksi näin olisi tapahtunut, siitä on varmasti vuosia. Harvinaista herkkua siis.
Entinen Acer-läppärini sanoi 4,5 vuoden yhteiselon jälkeen itsensä irti parisuhteestamme. Olin surullinen, mutta toisaalta suhde oli tehnyt kuolemaa jo niin kauan, ettei tämä tullut yllätyksenä.
Jonkin aikaa yritin herätellä vanhaa kipinää eloon, mutta blue screen of death oli liikaa. Koitin pärjätä työpaikan ja muiden ihmisten koneilla, mutta koko ajan mielessä oli etsiä uusi rakas. Koska suhteeni Acerin kanssa oli ollut suht tahmainen viimeiset neljä vuotta, oli suhtautumiseni pc-koneisiin jokseenkin epäilevä. Päätin vaihtaa puolta ja nyt kotona on uusi rakas, sievä ja valkea MacBook.
Toki se halvin ja karvalakkimallisin mäkki, mutta silti aivan ihana. Jännittävää opetella toisen tapoja ja ominaisuuksia. Yllättävän helppo tapaus, tulemme mainiosti toimeen keskenämme. Iltani eivät ole enää täynnä eripuraa tai yksinäisyyttä.
Tuntuu, että olen löytänyt sen oikean! <3
Oli jo ikävä kirjoittamaan blogiakin. Nyt sitä taas saa, mun pöhköjä juttuja omasta superjännittävästä elämästäni!
Heräsin naapurista kuuluviin musisointiääniin ja sen jälkeen olen lähinnä lakannut kynsiä ja kuollut tylsyyteen. Lakkauskin meni ihan päin p*rsettä. No, jos noita nyt pari päivää pystyy kattelee, laitan sitten uudet. Olisi kivaa saada jokin glitterlakka. Ajattelin kokeilla liukuvärjäystä, siihen päälle sopisi glitteri. Tästäkään kertominen ei ole yhtään niin mielenkiintoista, kun ei voi laittaa kuvia. Pitänee ostaa kamera.
Tapasin perjantaina mukavan oloisen tyypin, jolle annoin puhelinnumeroni. Se sanoi soittavansa eilen muttei ole kuulunut. En varsinaisesti yllättynyt tästä enkä ole kovin pettynytkään, mutta lievästy ärsyttää jaella numeroa, kun ei sillä kuitenkaan tyypit mitään tee. Huoh.
Taisin jossain välissä mainita esimieheni kanssa käytävästä kehityskeskustelusta. Keskustelussa muun muassa asetettiin tavoitteet tälle vuodelle, henkilökohtiaset ja tehtäviin liittyvät. Tehtäviin liittyviä tavoitteita oli kaksi, joista toinen sama kuin vuosi sitten (koska tavoitetta ei saavutettu). Uusi tavoite kusautettiin tänään, syystä että haistakaa paska.
Syy tähän tehtävän epäämiseen oli niin huono, että jäin täysin sanattomaksi. Homma, jonka vuoksi tämä uusi juttu menee sivu suun, on meinaan sellainen jonka KUKA TAHANSA meidän kokeneemmista tyypeistä voisi hoitaa sillä aikaa, kun opettelen tätä uutta juttua.
Olen ilmeisesti kuvitellut työnkuvani aivan erilaiseksi kuin mitä esimiehet ajattelevat (mulla on siis kolme, joista kaksi lähiesimiestä ja yksi vähän niin kuin niiden pomo). No, tiedän kyllä mitä työhöni kuuluu ja tykkään kovasti siitä mitä teen, mutta tuo tavoitejuttu olisi mielestäni sopinut hyvin täydentämään osaamistani ja tekemistäni. Vähän lupailivat, että katsotaan uudestaan syksymmällä mutta niinhän kai aina sanotaan. Enkä muutenkaan usko tuohon pätkän vertaa, sen verran kauan olen tuolla ollut töissä.
Tekstistä ei ehkä käy ilmi aivan niin voimakkaasti tämä vitutus, jota tunnen. (Vituttaa niin paljon, että itkettää) Jos kuitenkin käy niin, etten tänä(kään) vuonna saa edes kunnollista palkankorotusta, tulkaa vetämään turpaan, jos vielä vuoden lopussa lojun tuolla firmassa.
Heh. Arvatkaa, olenko edennyt yhtään mihinkään asian kanssa? No en.
Eilen sain sentään luettua loppuun sen Raimo Summasen Meidän Päivän, jonka aloitin joskus marras- tai joulukuussa. Se oli kyllä mielenkiintoinen, joskin kirjan loppupuolella varsinkin paistoi aika rankasti läpi kostomeininki Jääkiekkoliittoa ja Kalervo Kummolaa (plus paria entistä jääkiekkoilijaa) kohtaan. Itse arvostan kyllä Ramia valmentajana. Hänhän sai aikaan jopa menestystä, mitä ei voi kovin monesta maajoukkuevalmentajasta sanoa. En ehkä välttämättä haluaisi työskennellä hänen kanssaan, mutta kyllä tietyllä tasolla täytyy olla tiukka ja vaativa. Jos joku ei sitä kestä, voi lähteä pois.
Kirjailijana Summasella on toki vielä petrattavaa ja oikoluvun olisi voinut tehdä tarkemmin. Oli kuitenkin mielenkiintoinen lukukokemus siinä mielessä, että oppi hieman sitä valmennuspuolen ajatusmaailmaakin. Lehdistä lukiessa harvemmin saa tietoa, mitä valmentajan päässä oikeasti liikkuukaan, kun he puhuvat ehkä enempi joukkueen puolesta kuin omastaan. Pelikuvaukset olivat myös hauskan nostalgisia, etenkin World Cup -ottelut muistan vielä itsekin varsin hyvin. Sydän sykähti, kun Summanen kävi läpi mietteitiään Tuomon maalin jälkeen. Tuo maali säilyy omissakin lätkämuistoissa pitkään.
Ne pari muuta kesken olevaa kirjaa (Härkönen ja Hosseini) ovat edelleen kesken joskin Härkösen kirja alkaa olla jo loppusuoralla. Kirjastolainat on uusittu kahdesti ja lupasin itselleni, etten enää kolmatta kertaa uusi, vaan kirjat tulee olla luettuna 7.4. mennessä, jolloin on palautuspäivä.
Niin, tajusitte jo varmaan, että tuosta sadan kirjan listalta ei ole tällä hetkellä luettavana yhtäkään. Ahdistaa koko lista. Hemmetin uudenvuoden lupaukset.
Vuosi 2011, miltä tuntuu?
- Tähän mennessä ei kyllä kovin kummoiselta. Kesää odotellessa.
Vaihoitko vuotta juhlien vai jotenkin muuten?
- Parin ystävän kanssa istuttiin iltaa. Ei suuremmin juhlien.
Kerro pari viime vuoden kohokohtaa?
- Putkirempan loppuminen. Heureka. Tamperelainen salsaherra.
Ja joku asia jonka olisit halunnut tehdä toisin..?
- No vähän olisin voinut hoitaa tyylikkäämmin parikin eroa.
Uskotko, että vuodesta 2011 tulee parempi ku viime vuodesta?
- Joo
Teitkö uudenvuodenlupauksia? Kerros vähintään yksi ;)
- Taisin luvata lukea enemmän
Aiotko viettää tipatonta tammikuuta?
- En aikonut enkä viettänyt
Seuraavan vuoden suunnitelmia, onko kalenteri täyttymässä? Mitä siis tiedossa...
- Ei ole täyttymässä. Ajatuksen tasolla Lontoon ja Tukholman reissut, mahdollisesti joku festari täällä Suomessa ja varma nakki Foo Fightersin konsertti kesäkuussa. :) Hyvin on vielä tilaa kalenterissa siis.
Vai jaksatko edes ajatella näin pitkälle?
- Ex tempore -meiningillä mennään.
Monta vuotta täytät vuonna 2011?
-28 (vanhus. huoh)
Mitä sellaista, mitä et ole ennen tehnyt, haluaisit tehdä tänä vuonna?
- Näin äkkiseltään ei tule mieleen mitään kovin hurjia haluamisia.
Aion vuonna 2011...
[x] olla onnellisempi
[/] saada uusia ystäviä
[x] pitää hauskaa vanhojen kanssa
[/] olla rohkeampi
[/] löytää poika/tyttöystävän
[/] tai jatkaa sinkkuilua
[ ] jatkaa seurustelua nykyisen kanssa
[ ] mennä uuteen opiskelupaikkaan
[ ] valmistu
[ ] päästä ysiltä
[ ] kirjottaa ylioppilaaksi
[ ] tanssia vanhat
[/] muuttaa
[x] tuhlata rahaa
[x] säästää
[x] mennä töihin (aina arkisin, paitsi lomalla :D)
[x] ottaa rennosti
[ ] aloittaa uuden harrastuksen
[ ] lopettaa vanhan harrastuksen
[/] vaihtaa tyyliä
/ = kaikkeen ei voi itse vaikuttaa ja osa on harkinnan tasolla, mahdollisesti toteutuu jo tänä vuonna
Blogin nimi kun viittaa hieman siihen, että maailmassa tapahtuu aina väliin jotain, joten voisin sanoa pari sanaa Japanista. Tapaus ei sinänsä itseäni ole paljoa hetkauttanut. Tietenkin on ikävää, että välittömästi tuli niin monia uhreja ja ties montako vielä jälkikäteen, kun ottaa huomioon kaiken sen radioaktiivisen säteilyn ja muun moskan, mitä siellä nyt on pyörimässä.
Mielenkiintoista tästä tekee se, miten pieni ihminen lopulta on. Järjetön maanjäristys (8,9 Richterin asteikolla!), jonka aiheuttama tsunami raivasi tiensä suurimman valtameren yli Kaliforniaan asti. Vuorokausikin hidastui joitain mikrosekunteja, kun Maapallon akseli heilahti vinoon pari senttiä. Huh. Vetää sanattomaksi tuollaiset luonnonvoimat.
Pakko myöntää, että olen suuri luonnonvoimien ystävä. Olen myös onnellinen, etten asu mannerlaattojen saumakohdassa vaan yhdessä maailman vakaimmista paikoista. Tietyllä tavalla ihastellen seurasin viime vuonna, kun Islannissa räjähti tulivuori, joka osoitti osaltaan sen, miten vähän sanottavaa ihmisellä on mihinkään. Silloin ei onneksi kukaan kuollut, järjetöntä kyllä kuinka ihmiset jaksoivat valittaa silloinkin. Minkäs sille kukaan mahtoi? Tulivuori ei sentään aiheuttanut useimmille muuta kuin siirsi loman alkua tai loppua. Tsunamit ja järistykset puolestaan jättävät kodittamiksi satojatuhansia, jopa miljoonia, ihmisiä.
Uskoni Japanin toipumiselle on kova. Hehän ovat tiettävästi melkoisen kurinalainen ja hyvin organisoitu yhteiskunta, jonka luulisi pääsevän pian jaloilleen. Toki ensihätään apua tarvitaan ja voisinkin antaa Punaiselle Ristille pari pennosta siihen tarkoitukseen. Toivoisin kuitenkin, että nekin pennoset annettaisiin ennemmin vaikka haitilaisille. Muistaako kukaan heitä enää? Port-au-Princessa asutaan edelleen teltoissa, vaikka heidän järistyksestään on yli vuosi! Tuskinpa Japanissa käy samalla tavoin.
Katselin sunnuntaiaamun ratoksi Subilta Paratiisi-realityn uusintoja. Hetken kesti, kun mietin, miksi se Jama on niin tutun näköinen, mutta Google on hyvin kätevä kapistus.
Joskus aikoinaan, kun asuin vielä kotikotona, tuli katsottua Kotikatua. Siinähän se oli, Petteri Jamalainen Hessuna. Muistan, kuinka kaverin kanssa fanitettiin Petteriä, koska se oli söpöintä tv:ssä heti Jared Leton jälkeen. (My So Called Life tuli muistaakseni YLEllä joskus 1996-1997, ainakin olin jo yläasteella silloin.)
Tuo Paratiisi on kyllä kamala ohjelma muutoin. Mutta on se Jama vieläkin aika hottis.
Juoni kulkee melko sutjakkaasti, elokuva on juuri sopivan mittainen ja jälkeenpäin jäi tyytyväinen olo. Tarinassa Natalie Portmanin esittämä balettitanssija Nina taistelee oikeudestaan päärooliin Joutsenlammessa. Tanssijan tulee olla sekä herkkä että viettelevä, hyvä ja paha. Keskittymistä sotkevat tyttärensä kautta unelmaansa elävä äiti, baletin limainen johtaja Thomas (Vincent Cassel on huippu!) ja Mila Kunisin esittämä kilpaileva ballerina Lily, joka on täysin Ninan vastakohta. Häiritsevintä Ninalle on kuitenkin hän itse, skitsofreeniset hallusinaatiot ja omat estot.
Idea jakautuneesta persoonallisuudesta on jo aika vanha ja hieman kulunut, mutta Black Swanissa se saadaan toteutettua freesisti. Ei uudella tai yllättävällä tavalla, mutta siten, ettei se kyllästytä. Olisi helppoa tarttua epäkohtiin mutten halua. Kaikki kliseet ja epämääräisyydet onnistuttiin esittämään tavalla, etteivät ne häirinneet juuri ollenkaan katselunautintoa.
Natalie Portman on pääosassa ihan ok. Hieman jäi kyllä sellainen mielikuva, että Oscar tuli vain tiettyjen "rohkeiden" kohtausten vuoksi. Pääasiassa näyttely oli hengästynyttä hämmästelyä ja onanointia, muuta Natalie ei sitten juuri tehnytkään. Se peura ajovaloissa -katsekin on jo niin nähty. Voisiko Natalie kaikessa ihanuudessaan jo keksiä jonkin toisenkin ilmeen? Näkemättä muita Oscar-ehdokkaita, on vaikea arvioida oliko Oscar ansaittu, ihmettelen kyllä sitä. Natalie ei todellakaan ollut parhainta tässä elokuvassa. Käsikirjoitus, ohjaus ja Vincent Cassel sen sijaan olivat. Käsivaralla kuvaaminen sen sijaan on ärsyttävää, varsinkin silloin kun henkilöt liikkuvat nopeasti. Tulee huono olo, kun katsoo isolta kankaalta. Käsivara ei tässä toiminut kovin hyvin muutenkaan, lähinnä häiritsi vain katselua. Oksetusta aiheuttivat myös erinäiset ihon nypläämiset ja pahoinpitelyt mutta nehän vain kuuluivat asiaan.
Loppu oli ehdottomasti parasta tässä elokuvassa. Lopun balettikohtaukset olivat upeita. Elokuvassa oli hienosti saatu vangittua se hetki, kun musta joutsen astuu areenalle ja jyrää sen jo tässä vaiheessa rasittavan sievistelijän, valkoisen joutsenen. Tässä kohden suhtautumiseni elokuvaan muuttui melkein kokonaan, pidin siitä kyllä jo ennen loppuakin, mutten niin paljon. Loppu pelasti koko elokuvan ja siirsi sen kategoriaan Hienot Elokuvat.
Ooh, kaksi lukijaa ja Laitimmainen jopa linkkasi omassa blogissaan mun blogiin! Tämähän alkaa käydä jo kohta jännittäväksi. Siis minulle, tuskin lukijoille yhtään sen jännemmäksi kuin tähänkään asti. Pahoitteluni siis. En kasvaneesta lukijamäärästä huolimatta aio keskittyä kielioppiin tai ajankohtaisuuksien syvälliseen pohdiskeluun vaan kummapaikka on edelleen lähinnä monologi tyhjänpäiväisyyksistä.
Vaan se mitä mun piti oikeasti kertoa. Löysin aivan mahtavan sitcomin enkä voi käsittää miksen ole aiemmin tutustunut tähän. Kyseessä siis sarja How I Met Your Mother, jota näytetään ainakin MTV3:lla keskiviikkoisin joskus kl 14 aikoihin nimellä Ensisilmäyksellä. (Kas kummaa, etten ole aiemmin tätä hoksannut...) Ei todellakaan mikään uusi juttu, tämähän alkoi jo vuonna 2005, mutta löysin tämän siis eilen. Aivan mahtava sarja. Periaatteessa kaikki tapahtuu takaumina, kun Ted kertoo lapsillee tarinaa siitä, miten tapasi näiden äidin ja muistelot sijoittuvat 2000-luvun puoliväliin, jolloin 20-jotain vuotiaat tyypit hengailee kantabaarissaan, opiskelevat ja koittavat tavata tyttöjä. Mukana iki-ihana Alyson Hannigan ja jollain oudolla tavalla aina minua viehättänyt Neil Patrick Harris.
Hmm.. Tietenkin piti heti mennä katsomaan, saako tuota Suomessa DVD:nä. Ainakin Discshopista löytyy (ykköskausi juuri nyt 14,90€, muut kaudet enempi) ja arvatkaa mitä löysin, kun kävin tuon tarkistamassa. ER:n kaudet alennuksessa! Sekoan just nyt. Takavarikoikaa Visa-korttini, tää läksi nyt ostoksille. Heippa.
On kaksi suurta miesnäyttelijää, joita en kovinkaan arvosta - Tom Cruise ja Richard Gere. Tänään tv:stä tuli molemmilta ne mielestäni parhaimmat elokuvat eli Jerry Maguire (Cruise) ja Pretty Woman (Gere). Ihania elokuvia molemmat, tykkään jopa noista äijistä niissä.
Hyvä leffapäivä siis. :)
Laitoin myös suklaanaamion ja lakkasin kynnet. Suklaanaamio tuntui ihanalta! Jäi nassu aivan mahtavan tuntuiseksi, hoidetuksi ja kosteutetuksi. Testasin myös kynsitarroja ja ah, ihania ovat. Laitan ehkä kuvia jossain välissä, jos jaksan kikkailla. Tulipas tyttömäinen olo. :)
Aivan ihana tyttöilypäivä oli eilen! Eräs äippälomalainen kävi työpaikallamme ja kertoi, että Jumbon Vero Modassa on ale. Siitä saatiin kipinä lähteä Jumboon shoppailemaan. Olipa kivaa!
Vero Modasta ostin kotelomekon, joka oli 50 %:n alennuksessa. Hyvä ostos, vaikkei nyt justiin tarvetta mekolle olekaan, mutta tuota voi käyttää vaikka töissäkin kesällä.
Glitteristä ostin hiuspannan, jossa on mun tottumuksiini nähden aika iso rusettikoriste mutta se oli niin erisöpö ja sopii monien mekkojen ja biletoppien kanssa. Glitterissä oli jotkut tuplaleimauspäivät ja sainkin jopa kaksi leimaa Glitter-korttiini, joka sattui olemaan vielä voimassakin! (Noi kauppojen etukortit on ihan tylsiä, kun ne vanhenee niin pian. Pitää shoppailla ja keskittää ostostelua ihan hulluna, että saa mitään etua niistä.)
Anttilassa, kun oli joku hintahulluttelu (Pimeät Hinnat tms...?), käytiin sekin tsekkaamassa. Pimeistä hinnoista en ehtinyt paljoa nähdä, kun keskityin kosmetiikkapuolella lähinnä normaalihintaisiin tuotteisiin. Tuotteita tulikin sitten ostettua vähän enemmän, mitä alunperin oli tarkoitus. Ostin siis kaksi Mavalan kynsilakkaa (sävyt 9 Lisboa ja 19 Hong Kong) ja Mavalan kynsinauhavoiteen, jota kokeilin heti eilen illalla ja tiedättekö mitä! Yön aikana oikeassa keskisormessa ollut kynsitikku oli kadonnut! Olen aikaisemmin pitänyt kynsinauhavoiteita turhina, mutta tää oli jotain superkamaa. En varmaan luovu enää ikinä kynsinauhavoiteen käytöstä. Lisäksi ostin kynsitarroja, kun on nyt jo vähän aikaa ollut sellainen olo, että tahtoisin kokeilla jotain nätteilyä.
Niin, tuossa oli vasta kynsijutut. Ostin myös kaksi Maybellinen maskaraa, Define-A-Lashin enempi arkikäyttöön ja muhkeamman The One by One Volum' Expressin iltakäyttöön. Aikaisemmin käytin Max Factorin False Lash Effectiä, joka on aivan mahtava maskara, mutta vaihtelu virkistää tässäkin. Musta on kivempi laittautuakin juhliin, kun ripsetkin saa näyttämään erilaiselta kuin työaamuina. :) Olen myös haaveilut jo hetken vihreästä luomiväristä. Sinisilmäiselle ei kai suositella vihreää, mutta paskat mä tommosista. Kevät tulee ja mä tahdon vihreää! (Harmittaa vieläkin, kun turkoosi/vihreä -luomiväripalettini meni säpäleiksi joskus vuosi, puolitoista sitten ja jouduin heittää pois. En koskaan saanut aikaiseksi ostaa uutta) Avuksi vihreänkaipuuseen löytyi Rimmelin Glam'Eyes luomiväripaletti 016 Urban Flower, jossa on ihan vaalea vihreä sävy ja sen lisäksi hennon vaaleanpunainen, vaaleampi ja tummempi ruskea. I'm in love. Pitää heti päästä testaamaan.
Jotta naama näyttäisi yksinäänkin hyvältä, ostin vielä Montagne Jeunessen suklaanaamion ja valkosuklaakookosnaamion. En malta odottaa et pääsen testaa noita. Naamioitin kasvoni toissapäivänä, joten en ihan vielä viitsi läträä noita nassuuni.
Anttilan jälkeen käytiin vielä Seppälässä, josta mukaan tarttui vaaleanpuna-valko-ruutuinen huivi, joka on niin söpö. En tiedä, mitä mulle on tapahtunut, kun olen alkanut pitää vaaleanpunaisesta, mutta ehkä tuo huivi parin topin lisäksi riittää näin alkuun. Ei musta tekemälläkään saa mitään pinkkiprinsessaa. Yöööök. Sepistä nappasin mukaani myös harmaat sormikkaat, kun edellisiin on tullut reikä. Nuo oli lähes ilmaiset (jotain pari euroa), joten en jaksanut edes kunnolla sovittaa. Hieman liian isothan ne onkin, mutta pääasiallinen käyttötarkoitus tulee olemaan töissä tupakkisormikkaina, joten ei niin väliä.
Sepin jälkeen käytiin vielä muutamissa rättikaupoissa ja kenkäkaupassa, mutta ilmeisesti pahin ostovimma oli saatu tukahdutettua, kun ei enää löytynyt mitään. Cittarista patonki mukaan ja kotio. Paahtopaistipatonki, omnomnomnom. :)
Oon muutenkin tyttöillyt viime aikoina paljon enemmän kuin normaalisti. Lähinnä tarkoittaa ihonhoitopuolta, rasvoja ja hoitoaineita kuluu tällä hetkellä järjettömät määrät entiseen malliin verrattuna. Toisaalta, on kyllä ihokin niin mallikkaassa kunnossa, etten ihan heti näistä uusista kauneusrutiineistani aio luopua. Kynsiäkin olen lakkaillut ja siitä sainkin idean noihin kynsitarroihin, jos niillä saisi vähän lisäkivaa. Nyt taas muistin, että hiusten joku tehohoito olisi oikeasti tarpeen, mutta ehkä pärjään hetken vielä tolla superkosteuttavalla hoitoaineella.
Onneksi ei tiistaina tarvinnut tehdä töissä paljoa muuta kuin olla uuden työntekijän tukena ja katsoa, kuinka hän oppii hommat. Vaatiihan sekin tarkkaavaisuutta ja ajattelua, mutta olin iloinen ettei ollut muita hommia. Kotiin päästyäni kuumetta oli rapiat 37 astetta eli ei paljoa, mutta juuri sen verran, että se selitti kevytpäisen fiiliksen ja lihassäryn. Eipä siinä mitään, Finrexiniä ja Buranaa nassuun ja aikaisin nukkumaan.
Yöllä heräsin hulluun paleluun, mittasin kuumeen ja se oli 39 astetta! Ohhoh. Enpä muista, milloin viimeksi olisi ollut noin korkealla lämmöt. Ylipäätään kipeänä oleminen on mulle harvinaista. Eilen aamulla herätessä oli "vain" 38,6 astetta. Eihän siinä muuta voinut kuin jäädä kotiin. Nukuinkin sitten koko päivän ja illalla kuumetta oli enää 37,5. Ja tuossa se on jämähtäneenä tasaisees 37-37,8 välillä ollut tänäänkin.
Äsken taistelin itseni apteekkiin, johon ei onneksi ole pitkä matka. Hiki tuli kuitenkin otsalle pienestäkin kävelystä, vaikka tarkoituksella liikuin hitaasti kuin lonkkansa murtanut mummeli. Kuumeilu ei kuitenkaan ole tässä pahinta vaan kurkkukipu. Täytynee mennä lääkäriin katsastuttamaan nielu, jos siellä on joku pöpö. Siltä se nimittäin vaikuttaisi, koska kurkku on niin kipeä ja kuume on korkea, mutta muute ei ole kovin flunssainen olo. Olen vaan kauhea nahjus menemään lääkärille. En varsinaisesti pelkää sitä, mutta ei todellakaan huvita lähteä kipeänä talsimaan toiselle puolen Kalliota työterveyshuoltoon.
Jos nyt ihan oikein muistan ja tarkistin, olen ollut viimeksi sairastumisen vuoksi pois töistä maaliskuussa 2009! Aika hyvin. On tuossa välissä ollu joitain minilentsuja, mutta ei mitään niin vakavaa että olisi kannattanut kotiin jäädä. Lähinnä allergiselta vaikuttavaa nuhaa. Toivoisin pääseväni huomenna jo töihin. Yksin kotona sairastelu on vihon viimeistä hommaa. Tällä hetkellä kuumetta on kuitenkin vielä 37,3 astetta, joten täytynee vain varata se lääkäriaika ja ottaa vielä huominenkin saikkua. ( Meillä saa olla kaksi päivää pois omalla ilmoituksella ja sen jälkeen pitää olla lääkärintodistus.) Saisi ainakin sen yhden kuumeettoman päivän...
Lisäys kl 18:45
Jee! Ei enää kuumetta! =) Eilinen meni vähän hukkaan, kun oli lääkkeet vähissä, mutta tänään saatu uusi satsi särky- ja kuumelääkkeitä auttoi. Täytyy seurata tilannetta ja toivoa, et huomen aamulla olisi jo työkuntoinen. Pienet lapset voivat viellää kuumeettomia päiviä, mutta ei se ihan aikuisen hommaa ole. Olen kai liian tunnollinen ja liian helposti kyllästyvä. Olisi edes DVD-soitin niin voisi katsoa elokuvia tms. Mutta ei kotona ole mitään tekemistä.
Jotenkin haluan ajatella, että maailma on menossa parempaan suuntaan ja on hyvä, jos isotkin kosmetiikkajätit, kuten The Body Shop, Tigi ja Nivea koittavat lanseerata luonnonmukaisenomaista kosmetiikkaa ja ihonhoitotuotteita. Tätä suuntaa tukeakseni ostinkin Nivea Visagen Pure & Natural cleansing milkin, joka esittelyn mukaan on 95 %:sti luonnollisia ainesosia. Kuulostaa hyvältä, jos vitosella saa jotain noin lähelle ekologista, kun ne oikeat, sertifioidut aineet maksaa noin kolminkertaisen hinnan.
Pesin nassun ja hyvin toimi, mitä nyt naamaa kirveltää pesun jälkeen, mutta näillä pakkasilla en ekana puhdistusainetta ala syyttää siitä. Tutustuinpa kuitenkin myös inci-listan loppupäähän. 13. ainesosa on trisodium EDTA, joka on pahasta ympäristölle. Olisi tietty voinut katsoa tuon jo kaupassa, kun tiedän EDTA:n ympäristömyrkyksi jo entuudestaan. EDTA on pahaksi vesistöille, joihin toi kökö jumiutuu pitkiksi ajoiksi. (EDTA ei kuulemma suodatu edes puhdistamoissa, joten anteeksi rakas Itämeri.) Toinen jännä ainesosa on säilöntäaine Methylisothiazolinone, joka pikaisen kuukletuksen perusteella on lähinnä neurotoksiini.
Noita kahta mainittua ainetta on varmaan useammassakin purkissani, mutta jotenkin nyt alkaa jo tuntua siltä, että ensimmäistä kertaa vuosiin kadun ostostani. Aine ei tuntunut edes hyvältä naamassa toisin kuin vaikkapa Lumenen Pure Radiance -päivävoide, jota käytän sisälsi se mitä tahansa. Ei mulla ollut tänään mitään syytä nuukailla, olisin aivan hyvin voinut ostaa joko a) kalliimman, mutta oikeasti ekologisen puhdistusaineen tai b) kalliimman ns luksuspuhdistusaineen, jossa on tarpeeksi monta kemikaalia estämään epämiellyttävät kiristykset ja punoitukset. Aikaisemmin käytin sitä Laveran puhdistusainetta ja se oli tosi hyvä! Nassua ei kiristänyt ikinä pesun jälkeen, lähes luovuin iltarasvauksesta sen myötä. Miksi oi miksi en pysytellyt edelleen siinä...
Eihän tuota itselle sopimatonta tuotetta kehtaa edes antaa kenellekään. Hei sinä ystävä, ota tästä ympäristö- ja hermomyrkkyä! Ei naurata. No katotaan, taidan kuitenkin käyttää tuon pois, kun en näe mitään järkeä siinäkään että heittäisin vain pois. Sehän se vasta hullun hommaa olisikin.
Ostin kyllä vastapainoksi Frantsilan kuorinta-aineen. Katotaan, onko siitä mihinkään. Ainakin se ruusukasvovesi on osoittautunut ihan mallikkaaksi tuotteeksi.
Olipa hauska risteily. En edes muista, millon viimeksi olisin nauranut yhtä paljon. Kiitos Tiia, Kaisa, Iina ja kaikki satunnaiset keijot, joita tavattiin.
Viking Linen Turku-Tukholma-Turku miniristeily oli siis kyseessä.
Tuntunut koko päivän ihan perjantailta. Kauhea pettymys mennä vielä huomenna töihin. :p No ainakin pääsen avautumaan niissä keskusteluissamme. Odotan suuria, kun on nyt toinen tiimivetäjä. "Vieraalle" voi sanoa eri tavalla asioista.
Sain halvennuksella junaliput, muistin ostaa eväitä huomiseks ja kotiinpaluuta varten. Muistin jopa kaikki kosmetikkajutut, joita tarttin. Sokokselta löytyi helposti (matkan varrella) Frantsilan ruusuinen kasvovesi ja saman tekijän suihkusaippua. Luonnonmukaista, jee. Pirun kallista, nyyh.
Huomenna siis Turun satamaan ja sieltä jollain Isabellalla tms miniristeilylle.
Arvatkaa teinkö eilisestä listasta mitään mainituista. En! Sen sijaan pohdin koko illan huomista kehitys- ja palkkakeskustelua varten argumentteja. Kohta alkaa tulla massia ovista ja ikkunoista (sen kun näkis). :D
Tänään sit juoksentelen tuol kaupungilla eilisenkin edestä.
1.2.2011
Levoton olo. Vähän sellainen kuin olisi unohtanut tehdä jotain tärkeää ja se jäytää alitajunnassa. En mielestäni ole jättänyt mitään tekemättäkään..
